Isoveljen yllätys

Taannoin eräänä aamuna - eikä minä tahansa aamuna, vaan pojan syntymäpäiväaamuna - sähköpostiini kilahti video. Mukana olivat esikoispoikani saatesanat, jotka selvittivät, että kyseessä on lahja 7-vuotiaalle pikkuveljelle ja syntymäpäiväsankarille ja tämän tulee saada katsoa video ensin yksin ja kaikessa rauhassa.

Kuulin, kuinka poika hihkui innosta kun videolle ilmestyivät 20-vuotiaan isoveljen kasvot. Kun ensimäiset sävelet kantautuivat ilmoille, olin iloinen, että en ollut katsomassa videota aivan kylkimyyryssä pojan kanssa.
Niin - tiedätte kyllä.

"Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna, älä koskaan miehisty" isoveli lauloi lempeästi ja kohtikäyvästi. Samalla hän säesti itseään kitaralla.
Välillä videolle tuli pätkiä vuosien takaa pikkuveljen 3-vuotissyntymäpäiviltä, missä pikkuinen nauraen leikki ilmapallon kanssa.
Saattoi olla vasta seitsemäs katselukerta, kun "näin" videon kunnolla...

Jotkut voivat kokea "Pysy aina pikkuveljenä"-laulun sanat sopimattomaksi, kun kyse on etenevästä kehitysvammaisuudesta. Minä tavoitin täysin aikuisen poikani voimakkaat tunnelmat ja upean kunnianosoituksen pikkuveljelleen. Hän kuvasi videolla myös ajattelussaan tapahtunutta käännettä.

Muistan hyvin tilanteen, kun isoveli vuosi sitten tuli armeijasta lomille - ja sai tietää pikkuveljensä diagnoosin. Spontaanisti hän parahti: "Ei! Tarkoittaako tämä, että hän, että hän... pysyy aina pikkuveljenä..."

Parin päivän päästä isoveli ilmoitti, että on tajunnut jotakin suurta. Että hän oli asettanut omia unelmiaan pikkuveljen ylle ja niistä on nyt luovuttava.
Pikkuveljellä on ihan erilainen elämä, mitä hän oli ajatellut, mutta se on pikkuveljen oma arvokas elämä.

Syksyllä isoveli lähti opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Videolla on nähtävissä jo ammatillistakin näkemystä, mutta myös ripaus haikeutta ja surua.
Ennen kaikkea se osoittaa suurta sydäntä.

"Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna, älä koskaan miehisty. En meidän taloon lisää aikuisia halua..."