Juhlaihminen

Äitienpäivä oli ihana. Uuno tapojensa mukaan hauskasti vuoti viikkokaupalla lahjayllätystä: ”äiti, haluaisitko sää, että sun lahja olis jotakin semmosta särkyvää”.

Kaunis savilautanen hienossa rasiassa oli tietenkin äidille lopulta mojova ”yllätys”.

Uunoa jännitti taas kamalasti äitienpäivä ja lahjan antaminen ja se, onko lahja mieluinen. Niinpä hän heräsi äitienpäivänä klo 5 aamulla odottamaan, koska pääsee antamaan lahjan ja laulamaan.

Eilen illalla ja vielä tänäänkin ollaan aika väsyneitä äitienpäiväjuhlinnasta.

Minua silti liikuttaa tämä innostus ja jännitys, jota lapsi yrittää hienosti hallita. Onnistuneestikin!

Hän tuli tuossa muutama viikko sitten yhtäkkiä kauhean stressaantuneeksi ja vihdoin tuumasi, että jännittää nyt liian monta asiaa yhtä aikaa.

- Kesälomamatka jännittää, siskon juhlat jännittää ja nyt tuli vielä kevätjuhlajännityskin. Ei mua auta, vaikka sanotaan, että hyvin se menee. Silti mää jännitän.

Keskustelimme asiasta ja Uuno ehdotti, että soittaisin hänen opettajalleen ja pyytäisin opettajaa järjestämään kahdenkeskisen keskusteluhetken hänen kanssaan. (Hän itse halusi hoitaa itse asian!) Toimin pyydetyllä tavalla ja opettaja jatkoi ohjeistuksen mukaan. Keskustelu pidettiin ja Uuno tuli koulusta silminnähden helpottuneena.

- Nyt mun ei tartte esiintyä.

Loppujen lopuksi päädyimme siihen, että hän ei osallistu tällä kertaa koko juhlaan, sillä se on samana päivänä siskon ylioppilasjuhlan kanssa.

Mutta eikö opeta Uuno vaikuttavasti meitä kasvattajia kasvattamaan itseään? Sävelet ja roolit olivat itse kullekin harvinaisen selvät. Onneksi hänellä on taaskin ymmärtäväinen opettaja.

Juhlajärjestelyihin Uuno osallistuu innolla. Hän on vaatinut perhekokouksissa äänekkäästi puheenvuoroa ja tuonut seikkaperäsesti esille ne seikat, miksi yo-juhlissa pitää olla tarjolla Pringles-sipsejä.

- Äiti, kyllähän vieraat haluavat välillä ottaa jotakin suolukkaa!

Juhlavaateasiaa on käsitelty viikkotolkulla, ja hänelle on ostettu kahdet tennarit, jotta voi laittaa toiseen jalkaan valkean ja toiseen mustan kengän. Isoveljelle on lähtenyt useampi puhelu, kun Uuno on tarkistanut, millaisen kravatin itse kukin aikoo laittaa juhlaan.

Kesälomamatka, kolme päivää Helsingissä, on vaatinut sekin paljon puheluita ja tiukkaa mietintää. Ohjelmasta on tulossa loistava!

- Mää oon miettinyt sellaista ohjelmaa tiistaiaamuksi, että äiti jää hotelliin nukkumaan ja miehet lähtee aamukävelylle.

Suunnitelmissa on myös Salkkarien kuvaustalon katsominen yhdessä aikuisten sisarustensa kanssa.

Uuno jakaa suunnitelmiaan ja innostustaan sekä kotiväen, sisarusten että naapurien, opettajien ja muiden sisarusten kanssa. Kenties myös postinkantaja ja taksikuski saavat osansa tiedotuksesta. Naapurimme hätääntyi jo tarjoamaan apua juhlajärjestelyihin. Kerroin Uunolle, että Maija voi olla ihan juhlavieraana. Uuno otti naapuriin puhelun ja ilmoitti:

- Mää soitan nyt ja jouvun Maija sulle ihan sillä lailla hartaasti sanomaan - äiti kun päätti näin - että sää et pääse!

(Voi ei! kiljuin taustalla ja pirautin korjauspuhelun illalla.)

Vapun aikana olimme seurakunnan vappujuhlassa ja kun kävelin ohi, eräs ilmapallo seinällä pamahti rikki.

- Tämä nainen pamahtelee kotonakin samalla tavalla, Uuno ilmoitti seurueelle.

Parin päivän kuluttua hän samantyyppisissä seurakunnan juhlissa lyöttäytyi tuomiorovastin ja hänen tyttärensä keskelle istumaan, emmekä saaneet poikaa millään lähtemään kotiin. Hän rupatteli vilkkaasti ja nauroi Matin juttuja makeasti. Meille tokaisi:

- Eikö teillä ole täällä kavereita?