Kehitysvammainen ihminen on ennen kaikkea persoona

Usein kuulee sanottavat kuinka ”ne on niin ihania” tai ”niillä on paljon taiteellisuutta” tai ”ne on niin sosiaalisia”.

”Niillä” tarkoitetaan kehitysvammaisia. En ole loukkaantunut ne-sanan käytöstä – niinhän me puhumme arkikielessä mistä tahansa ryhmästä – mutta olen alkanut kyseenalaistaa tavan puhua kehitysvammaisista yhtenäisenä ryhmänä, jonka ominaislaadun luo nimenomaan kehitysvamma.

Olin ystäväni kanssa kahvilla ja kerroin Uunon viimeaikaisista hämmästyttävistä taideharrastuksen tuotoksista. Uuno tekee kauniita töitä ja ihmeellisellä tavalla uusiutuu koko ajan taiteessaan. Hän hakee väsymättä uusia tapoja ilmaista itseään. Uuno myös haltioituu asioista ja ne ovat varsin palavia ryöppyjä, joilla kuvia tulee.

-          Eihän se ole ihme, ystäväni huomautti. – Onhan veljensä taiteilija, mummonsa ja sinäkin olet luova.

Ystävä huomasi varmaan minun ilmeessäni jotakin ihastunutta, kun hän lisäsi: - Tietenkin myös kehitysvammainen on oma itsensä, perinyt luonteenpiirteitään vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan ja sisaruksiltaan. Eihän häntä tarvitse kehitysvammansa kautta ajatella.

Hän sanoi sen ääneen, mitä olin varmaan alitajunnassani – joskus ehkä tietoisestikin - pohtinut vuosia. Miksi kehitysvammaisia niin paljon niputetaan yhteen?

Uuno on tietysti ihan ikioma ainutlaatuinen itsensä, mutta varmasti perinyt asioita myös suvustaan.

Kuvassa uuno. Hänellä on päässään ruskea pipo ja päällään camo-mallinen takki. Hän hymyilee.

Uuno on monissa asioissa tarkka kuin isänsä. Hän huolehtii, että roska lattialla päätyy roskikseen ja lääkkeet otetaan ajallaan. Jos paitaan tippuu ruokaa, se menee välittömästi vaihtoon. Äitiä Uuno muistuttaa tosiaan ehkä siinä luovuudessa ja impulsiivisuudessa, ehkä sosiaalisuudessakin. Moni näkee Uunossa Osmo-papan ryhtiä ja Bertta-mummon verbaalisuutta ja taiteellisuutta. Myös Anni-mummo on ollut kuuluisa sutkauttelija. Olisiko papalta Uunolta periytynyt taipumus innostua kaikesta uudesta? (Onpa se Huutokauppakeisari-peli tai uusi pannariresepti.)

Uuno on keskivaikeasti kehitysvammainen, mutta silti hämmästymme usein hänen älykkyyttään. Parhaiten se ilmenee huumorissa. Uuno tajuaa aina vitsit, melkein jo hetkeä ennen kuin ne on kerrottu.

Joskus Uuno on hämmästyttävän pisteliäs. Kyläpaikassa hän kerran ilmoitti, että äiti ja isä arvostelevat tarjoiluja aina kotimatkalla. Tilanne oli äärimmäisen nolo, eikä kyllä pidä paikkaansa. Autossa Uuno selosti, että häntä ärsytti, kun häneen ei oltu kiinnitetty tarpeeksi huomiota.

Kun Uuno tapasi yhden pappisystävänsä kaupungilla, hän selosti innoissaan, kuinka oli saanut hankittua omilla rahoillaan uuden telkkarin

-          Mitäs sinä aiot siitä katsoa?

-          No niitä ohjelmia, joita ei saa olohuoneessa katsoa!

Kotona koitin keskustella tilanteesta ja muistutin, että ei Uuno saa kyllä omassakaan huoneessa katsoa niitä ohjelmia, joita ei olohuoneessa katsoa.

-          Äiti, se oli vitsi, läppä! Sitä paitsi….

-          Mitä?

-          Määhän katson puhelimella niitä, joita ei saa katsoa telkkarista. Hahhaahhh. No hei, se oli vitsi! Läppä!

Mietin, mitä piirteitä kehitysvamma luo tai kehittää. Kehitysvamman vuoksi Uuno ei aina pysty säätelemään kuinka kovalla äänellä hän nauraa, laulaa, aivastaa tai yskii. Äänet kuulostavat liian suurilta. Jos Uunoa todella isosti harmittaa, hän saattaa alkaa purra kättänsä. Uuno on taipuvainen voimakkaaseen syyllisyydentuntoon. Hän syyttää itseään asioista, jotka eivät missään tapauksessa ole hänen syynsä. En tiedä, mistä se tulee. Jos Uuno kokee itsensä syrjäytetyksi tai pettyy tai suree rajusti, hän itkee hallitsemattoman voimakkaasti, mikä säikähdyttää läsnäolijat.

Mutta luonteenpiirteet ja monenlaiset lahjat, joita Uunolla on, ovat samalla lailla sekä Luojan luomia ja perittyjä kuin muillakin. Ajatella, olen synnyttänyt kaksi poikaa, joista toinen on teatteriohjaaja ja toinen 16-vuotias kuvataiteilija. Tyttäristä toinen on parturikampaajana käsityöläisammatissa, toinen vaikuttaa kiinnostuneelta tutkimuksesta.

Uuno on saanut nyt taideharrastuksensa kautta elämänsä ensimmäisen palkan. Meillä on myös Uunon taiteeseen liittyvä äiti&poika -julkaisuprojekti tulossa ensi vuonna. Innostavaa!

Uunon tekemä taideteos.

Kommentit

Mitä kuuluu?
Kiitos hyvää.

Lisää uusi kommentti