Maija-terapiaa!

Hyvät ystävät, olen aivan odottanut hetkeä, jolloin saan esitellä teille meidän Uunon uusimman terapiamuodon. Se on niin mahtava, että olen vallan kiemurrellut ilosta. Se on helppo toteuttaa, se on hauskaa ja - tätä ette usko - se on melkein ilmaista!

Mikä parasta, Maija-terapia ei vaadi lääkärinlausuntoa eikä Kelan päätöstä!

Kaikki alkoi siitä, kun muutimme kerrostaloon. Huomasimme, että naapurissamme asuu tuttu mukava eläkeläispari. Teimme tuttavuutta pikkuhiljaa; joulukahvit ja pääsiäistervehdykset. Aika pian naapurimme kysyivät, voisivatko he auttaa joskus Uunon hoidossa.

Voitte arvata, että tällaisia kysymyksiä ei tule usein eteemme, joten otimme tarjouksen riemumielellä vastaan.

Uuno vieraili satunnaisesti Maijan ja miehensä Matin luona. Nyt ystävyyttä ja naapuruutta on kestänyt jo yli kolme vuotta. Uunon - ja myös meidän - ystävyys naapureihin on syventynyt. Olemme sopineet selkeästi rajoista. He eivät koskaan aukaise ovea tai vastaa puhelimeen, jos tilanne ei heidän kannaltaan ole suotuisa Uunon tapaamiseen. Meidän vanhempien ei siis tarvitse vahtia ja vaivautua, onko Uuno vaivaksi.

Jossakin vaiheessa, viime vuoden aikana, Uuno alkoi soitella Maijalle. Puhelut kestivät aluksi vähän aikaa, mutta pikkuhiljaa ne pitenivät. Nykyään Uuno soittaa Maijalle melkein joka päivä. Joskus puhelu kestää kymmenen minuuttia, joskus melkein tunnin. Viime keväänä tajusin, että kyse ei olekaan mistä tahansa pölpötyksestä, vaan puhelussa oli kyse paitsi ystävyydestä myös eräänlaisesta kuntoutuksesta.

Maija alkoi haastaa Uunoa. Hän vaati perusteluja, kyseli taustoja, väitti vastaan ja ohjasi keskusteluja uusiin kiinnostaviin kohteisiin. Usein he keskustelevat esimerkiksi siitä, onko BMW vai Audi parempi auto. Uuno tykkää BMW:stä, Maija Audista. Väittely on loputon ja hyvin hauskan kuuloinen. Melkein joka puhelussa käydään läpi myös käsitteitä, kuka on tyttö, poika, mies tai nainen.

- Oletko nähnyt 70-vuotista tyttöä, Uuno kiljuu puhelimeen ja Maija nauraa.

Erittäin tärkeää on käydä läpi musiikkityylejä. Onko jokin räppiä, rokkia vai laulua? Maija on oppinut Uunolta kaikki viime vuosien tositv-tähtöset, ja molemmilla on suosikkinsa, joiden paremmuudesta tingataan uudelleen ja uudelleen.

Huomasimme yhtä aikaa Maijan kanssa, kuinka Uunon tarinankertomiskyky alkoi parantua, kuinka puhelu ystävälle rentouttaa poikaa siirtymätilanteissa, esimerkiksi kun hän tulee koulusta kotiin.

Puhelinystävyys on siis selkeästi kuntouttanut lasta. Maija kokee, näin olen ymmärtänyt, että tilanne on win-win: molemmat voittavat. Hän pitää varsin hauskoina keskusteluja Uunon kanssa. Usein puhelun aikana me saamme laitettua ruoan valmiiksi ja siirtymätilanteen ahdistus on hävinnyt. Tietenkin meille vanhemmille on ensiarvoisen tärkeää luottaa siihen, että Maija edelleenkin vastaa puhelimeen vain jos se on mahdollista ja kivaa juuri sillä hetkellä.

Suomi on täynnä lapsia, joilla ei ole isovanhempia tai läheisiä, joille soittaa yksinäisinä iltapäivinä. Kehitysvammaiset lapset ovat vielä yksinäisempiä kuin muut.

Miten mahtavaa olisi, että jokaisella lapsella olisi oma "Maija", jolle saa soittaa ja jonka kanssa saa nauraa, väitellä ja kertoa huolistaan. Tietysti face to face -tapaaminenkin on tärkeää, mutta puhelimessa puhuminen näyttää kehittävän keskittymistä vielä paremmin, eikä huomiota hajottavia asioita ole ympärillä.

Tiedän, että Helsinki Missiolla on ollut Aamuluuri-projekti, jonka tiimoilta vanhukset ovat saaneet soittaa vapaaehtoisille aamun ahdistavina tunteina. Kouluikäisille on myös kehitetty TekstariTupu-palvelu, johon voi kirjoittaa. Kehitysvammainen lapsi ei välttämättä osaa kirjoittaa, eikä hän jaksa muodostaa suhdetta aina uuteen ihmiseen. Puhelu samalla tutulle viisaalle aikuiselle saattaa kuitenkin auttaa ja kuntouttaa vähintäänkin saman verran kuin jokin terapia.

Maija-terapia syntyi meillä vahingossa - ja toisaalta pitkäjännitteisen luottamuksellisen ja turvallisen ystävyyden myötä.

Sopisi tueksi sekä kehitysvammaisille että terveille lapsiperheille.

Perustana yksinkertaisesti ystävyys!

P. S. Vaikka Uuno ei osaa varsinaisesti kirjoittaa, hän lähettää säännöllisesti tekstiviestejä aikuisille sisaruksilleen. Usein viestit ovat ruotsinkielisiä, joita hän naputtelee ilmeisesti kieliasetuksen avulla. Lauseet ovat täyttä hölynpölyä tai joskus jäätävän teräviä. Siskot lukivat meille ääneen Uunon viestejä viikonloppuna. Ulvoimme naurusta. Hauskinta oli Uunolla itsellään.