Miten kehitysvammainen voi olla murkku?

Totta se on. Muutama finni on asettunut sinne tänne, poika haluaa jatkuvasti suihkuun, hän haluaa käyttää miesten tuoksuja, edes pesuaineita, ja kävelee jumalanpalveluskulkueessa mustat lasit päällä, tukka vahattuna.

Lasit mustana, tukka vahattuna.

Meillä on murkku. Kesällä hänen kynsinauhansa tulehtui pahasti. Keskisormen. Myöhemmin eräässä kyläpaikassa Uunolla oli jotenkin hankala fiilis. Hän nosti keskisormen pystyyn.

- Uuno!

- Mää vain, että onko parantunut.

Tiesimme molemmat tasan ja tarkkaan, että kynsinauha oli parantunut. Uuno ponnisteli katseensa viattomaksi.

Uunolla on oma Facebook-profiili, jota me vanhemmat valvomme. Aina ei silmä ole ehtinyt joka kohtaan ja onneksi sain ystävältäni tietää, että Uuno oli tykännyt mitä ihmeellisimmistä sivuista, alkaen Tyrnävän sosialidemokraateista, päätyen poliisit v***uun -sivustoihin. Kävi ilmi, että Uuno oli kerta kaikkiaan tykkäillyt kaikesta, mitä uutisvirta keksi ehdottaa.

Kävimme pojan kanssa aikamoisen keskustelun, poistimme satoja sivuja.

- Saanko mää tykätä Uuno Turhapurosta?

Koko tämä prosessi ja alkava murrosikä (agu-lapsilla se tulee kuulemma aiemmin eli hyvinkin alkaa 11-vuotiaana) on saanut minut uusien kysymysten keskelle. Vietin teinien kanssa viikon rippileirillä ja kuuntelin niin synkkää heviä kuin kaukovainiolaista kantaaottavaa räppiä poikien puhelimista. Tajusin, että täytyy olla jotakin, joka sanoittaa pahaa oloa.

Miten kehitysvammainen nuori kapinoi? Hänen on vaikea rikkoa rajoja, sillä hän on tavallaan tehnyt sitä koko ikänsä. Toisaalta hän elää ja tulee elämään selkeiden rajojen sisällä. Hänellä on oltava hoitaja 24/7, sillä hän tarvitsee apua monessa käytännön asiassa.

Hän tarvitsee apua kapinointiinkin. Kuinkahan siinä kuviossa ollaan murkku?

Kommentit

Tänään kuulin ensimmäistä kertaa sanan agu. Ja kaiken googlailun päätteeksi päädyin tähän blogiin. Yhtä ainoaa muuta tekstiä en enää aiheesta lue, tähän blogiin on hyvä päättää tämä paljon surullisia ajatuksia herättänyt tiedonhakuretki. Tähän onneen, tähän hurmaavaan nuoreen mieheen, tähän kuvassa komeilevaan kovaan kundiin! Uuno <3
Halusin vain tulla sanomaan tämän. Toivon koko sydämestäni kaikkea hyvää Uunolle ja koko teidän perheelle. Lämpimiä kesäpäiviä toivotellen, Ansku.
Ansku - sinulle myös! Kiitos väkevästä ja koskettavasta viestistäsi. <3
Otit esille tärkeän mutta vähän puhutun asian! Oma teini (down) on varmaan enimmät kuohunnat jo sivuuttanut. Kun hän oli rippikoulussa, huomasin, että sillä puolella oli henkilökunnalla enemmän ymmärrystä murkkuudesta kuin koulussa!!! Pitivät jonkun asian kapinointia, omaa tahtoa hyvänä asiana! Tätä en ollut kouluväeltä koskaan kuullut. Kapinointi ym pysyi kohtuudessa, mutta silti rikkomuksista puhuttiin tyyliin 'ei osaa...' Silloin todella mietin, saako kehitysvammainen olla murrosikäinen, nähdäänkö käytöstä siitä näkökulmasta. Eihän siltikään mikä tahansa ole sallittua, kuten ei ole vammattomillekaan.
Kun lapsi oli vielä pieni, kysyin vilpittömän uteliaana, epätietoisena kevaneuvolan psykologilta, miten uhmaiät ja muut vaiheet mahtavat, tulevat näkymään? En tullut ymmärretyksi. Vastaus oli, että downin kanssa elämä on kokoaikaista uhmaa. Sitä se ei todellakaan ole ollut!!!
Meillä musiikki, sen kovaa kuuntelu on ehkä ollut se otollisin kanava, mistä on huomannut erilaisia tunnetiloja. Kapinaa on ollut, ei on tullut painokkaammin jalkaa polkien yms , mutta juttuun on tultu eikä päiviä ole riitatunnelmissa lopetettu.

tsemppiä!
Hei
rakas uusi ystävä,
Kiitos päivästä, miten olet tänään yhdessä yrityksenne kanssa ja
teidän

koko perheeni? Nimeni on LAHJAKORTTI Ann, Kuitenkin, haluan todella

luoda todellinen suhde sinuun ja edes olla hyvä ystävä me
kuten sinä

ota yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen ritaannak2@gmail.com

uutta ystävää varten, jotta voin lähettää sinulle makeita kuvia ok im ei ole hyvä
lataa

  kuvani täällä syistä ok
ritaannak2@gmail.com
Älä kysele tollaisia
Älä kysele tollaisia

Lisää uusi kommentti