Supersankari tunnin yöunilla

Uuno pärjäilee aika hyvin, mutta äiti potee selvästikin juhlien jälkeistä masennusta. Oli niin ihanat rippijuhlat Uunolla, että eihän niistä meinaa – tai halua – toipua!

On vaikea irrottautua siitä rakkauden määrästä, joka Uunon ympärillä ja hänestä meille lainehti viime sunnuntaina. Kai se rakkaus meille jää ja meissä vaikuttaa eteenkin päin, mutta kirkastusvuorella käymisen jälkeen ihminen ei ole entisellään.

Rippikouluprosessi kokonaisuutena oli yllättävä, sillä kehitysvammaisten rippikouluun ei kuulu yhtään jumalanpalveluksiin tai seurakuntiin tutustumista ns. talvijakson aikana. Kehitysvammaisia ei myöskään kutsuta seurakuntien rippikoululaisten yhteiseen rippikoulupyhään. Tähän odotan muutosta.

Mutta kehitysvammaistyöntekijät leirillä; teologi, diakoniatyöntekijä, kanttori, isoset, avustaja, tekivät upeaa työtä. Vilpitön kiitos siitä! Uuno rakasti olla leirillä! Kaikki oli sujunut hyvin, turvallisesti ja hauskasti. Oli kiva lukea kotona laadukasta materiaalia, jolla kristinuskon perusasioita opetettiin nuorille. Minusta on tärkeää, että kehitysvammaisille nuorille järjestetään jatkossakin omia rippikouluja, sillä isoissa ryhmissä ainakin Uunolla olisi varmaankin liian raskasta olla. Mutta on monta kohtaa, mitä voitaisiin pitää yhteisenä ns. normaalien kanssa. Tämä vaatii asennemuutosta.

Konfirmaatio oli rauhallinen ja koskettava. Uuno oppi ottamaan vastaan kirkkoleivän ja viinin. Aiemmin hän ei ole saattanut näitä armonvälineitä maistaa.

- Mää tiiän nyt kristinuskosta kaiken ja aion ihan itte päättää kaikista asioista, Uuno julisti, kun tuli rippileiriltä kotiin.

Selevä.

Juhlia edeltävät päivät olivat siinä mielessä haastavia, että Uunolla meinasi karata uni kokonaan. Jännityksestä, olihan hän odottanut juhlaa koko talven. Konfirmaatiota edeltävänä yönä Uuno nukkui vain yhden tunnin.

Olikin aivan uskomatonta, kuinka hienosti hän toimi juhlassaan. Uuno oli aivan supersankari, mitä tulee kohteliaisuuteen ja välittömyyteen, hauskuuteen, jotka hänen myötänsä juhlia leimasivat. En tajua, miten hän jaksoi. Vielä juhlien jälkeenkin unet olivat katkonaiset, kun kaikki onnelliset muistot pyörivät mielessä, mutta nyt alkaa homma tasaantua.

Uunon rippijuhlaan tuli iso joukko sukulaisia ja ystäviä. Uuno oli saanut tehdä itse plaseerauksen ja tunnelma oli oikein hilpeä, kun ihmiset hakivat istumapaikkojaan. Yllättäviä seurueitakin syntyi.

Säveltäjä Kaj Chydenius oli säveltänyt Uunon juhlaan laulun Nuori, jonka oli sanoittanut Uunon eno Kimmo Kreivi. Raimo Paaso esitti sydämellisesti laulun. ”Unelman keskellä haltioi, parhaat päiväsi taltioi, olen itsekin ollut nuori…”

Meille esiintyi myös bändi Enot, johon kuuluvat Uuno ja veljensä Topi. Heidän versionsa Juha Tapion Velikaipuusta sai juhlayleisön aivan villiksi. ”Veli on susta ylpeä aina…. kin joskus.” Biisiin liittyi upeita pätkiä Uunon freestyleräppiä. Teatteriohjaajaveli oli yhdessä Uunon kanssa luonut sykähdyttävän hetken.

Ja sitten yllätti Birgitta-täti! Uuno nykyään soittaa tädille aloittaen ”Hyvää päivää räptähti”. Birgitta esitti Uunon kummin Eriikan kanssa Uunon elämästä syvällisen, tarkan ja hauskan räpin.

Uskomatonta, millaisiin suorituksiin ihmiset venyivät juhlissa.
Sitten oli tietenkin koskettavia ja ihania puheita Hannilta, Kimmolta, Sirkulta ja Uunon isältä Markulta. (Kaikkien silmissä oli siinä kohtaa roska.) Äitin kuumottava tehtävä oli pitää alkuvitsi. Jotenkuten siitä selvisin.

Sellainen rakkaus ja ilo, mikä näissä juhlissa meitä yhdisti on kyllä suorastaan sellainen harvinainen kairoskokemus. Onhan siellä taustalla suruakin tai vähintäänkin epätietoisuutta siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta siksi juuri oli riemukasta juhlia tässä ja nyt.

Uunon rippijuhlissa kukaan ei puhunut naimaluvasta tai mopokortista. Nyt juhlittiin Uuno –poikaa itseänsä, joka saavutti sen, että voi tulevaisuudessa toimia kummina ja käydä itsenäisesti ehtoollisella.

Uuno katsoo rippikuvia ja lukee kortteja yhä uudelleen. Hän pukeutui uusiin paitoihin ja rippiristeihin.

Ettekä usko, kuinka silmä kirkastui, kun illalla porukalla laskimme ne rahat, mitä Uuno sai lahjaksi. Uunosta oli niin hauskaa saada rahaa, että hän huudahti:

- Saanko mää mennä vielä myymään pulloja?

Ja kun juhlan jälkeen mentiin käymään reissussa, ja äiti säikähti ajaneensa ylinopeutta, Uuno rauhoitteli.
- Mää maksan sakot.

Hyvää juhannusta teille kaikille!