Tämmöstä se on ihmisen elämä

Ja niin ihana kun se joulunaika oli.
Ja niin lieviä kun ne pieni kuume ja päänsärky - jotka pojalla paranivat lätyillä - olivatkaan.

Vai olisiko pojan lisäksi myös iskälle pitänyt ymmärtää syöttää lättyjä?

Joka tapauksessa kävi niin, että pojan iskän lievä kuume ja päänsärky osoittautuivatkin aivokalvontulehdukseksi.

Kaikkien kamalien epäilysten jälkeen täytyy sanoa, että onneksi vain virusperäiseksi aivokalvontulehdukseksi.

Mutta on sitä siinäkin.

Iloitsemme siitä, että poika on terve ja äiti - kuta kuinkin - ja varsinkiin siitä, että iskä on parantumassa. Silti toisen aikuisen sairastuminen tuo takaraivon jäytävän pelon:
Entä jos se olisi ollut se vakavampi vaihtoehto, vaikka aivoverenvuoto?

Miten sitten selvittäisiin?

Varmasti tätä kysymystä mietitään kaikissa lapsiperheissä - miksei myös vanhusperheissä - mutta uskon, että erilaisissa erityisyysperheissä (nyt kyllä keksin uuden sanan!) pienikin terveyskriisi aiheuttaa erityistä vihlontaa.

Arki on nimittäin mitoitettu tarkasti. Minä huolehdin aamupalat ja -pesut, sinä käytät koiran ulkona, minä käyn ruokakaupassa, sinä huolehdit pyykin, minä haen tyttären lentoasemalta, sinä käytät poikaa korvaläälärissä.

Ja niin edelleen.

Tämän kaiken lomassa tehdään myös ihan töitätöitäkin. Aika paljon. Pääasiassa tavattomalla innolla.

Tarvitaan vain pienen pieni silmälle näkymätön pöpö yhdessä seitinohuessa aivokalvossa, niin jokainen keila on nurin.

Tämmöistä se on ihmisen elämä.

Onneksi takaraivossa piilee pelon lisäksi myös sellainen elämänkokemus, että vaikka särkymävaraa ei näytä olevan, niin kyllä sitä tiukan paikan tullen sittenkin on.

Suomalainen yhteiskunta perustuu vielä sille ajatukselle, että vaikka vapaa pudotus tuntuisi pitkältä, jossakin joku ottaa kuitenkin lopulta kiinni.

Ottaahan?

Hyvyyttä on paljon myös piilossa, odottamassa tiettyä vihellystä tulla esiin.

Tänä aamuna lähtee iso hali jokaiseen perheeseen, jossa elämä on mitoitettu niin, että särkymävaraa ei näytä olevan.

Te monilapsiperheet, kehitysvammaperheet, yksinhuoltajaperheet, uusperheet, sateenkaariperheet, aivan tavalliset perheet, yhden hengen perheet tai lapsettomat perheet.

Niinkö kotiseudullani sanotaan: Koitama jotenki.

Onnellista Uutta Vuotta 2012!