Teinin elämää kauppakeskuksessa ja kirkossa

Saan viikoittain viestejä ihmisiltä, jotka ovat tavanneet Uunon kaupungilla. Usein kommentit ja viestit liikuttavat minua. Uuno on halannut jotakin ihmistä hetkellä, jolla tämä on tarvinnut halausta. Uuno on saattanut sanoa myös jotakin veretseisauttavan tärkeää. Ja tietenkin on vain heitetty huulta tai moikattu.

On tosi outoa, myönnän, että joskus vähän vaikeaa, vähintäänkin haikeaa, että Uuno tapaa tuttavia ilman meitä. Samalla tunnen ylpeyttä sekä Uunosta että itsestäni. Uuno ponnistelee koko ajan, että hänellä olisi ”omaaki elämää” ja itse ponnistelen, että sen Uunolle suon.

Uuno siis tapaa näitä tuttavia kauppakeskuksessa, jossa muutkin teinit haluavat viettää aikaansa. Uunon kohdalla se tarkoittaa sitä, että mukana on avustaja. Olemme toki yrittäneet muutakin ohjelmaa järjestää, kuin kauppakeskuksessa hengailun, mutta Uuno rakastaa nähdä tuttuja ihmisiä. Tavallinen elämänmeno ihmisten keskellä on selvästi kuntouttavaa, mieltä kohentavaa ja hauskaa. Tykkäänhän siitä itsekin.
Kesällä täytyy ohjelmaan saada myös jalkapalloa, koripalloa ja pyöräilyä, mutta nyt olemme päättäneet, että Uuno saa hengailla Valkeassa.

Uuno käy kierroksellaan moikkaamassa tuttuja kauppiaita ja kilpailee avustajan kanssa, kummalla tuttuja on enemmän. Joskus syödään jäätelöt tai haetaan korvapuusteja. Joskus mukana on pelikortit (tietenkin Unot) tai vihkoja ja papereita. Homma toimii. Joskus kaukana tulevaisuudessa, kun Uuno asuu toivottavasti jossakin kivassa omassa asunnossa tuetusti, me saatamme törmätä kaupungilla. Sitä vaihetta en vielä tohdi ajatella enempää. Nyt on tärkeää pienin askelin valmentaa sekä itseämme että Uunoa siihen omaankin elämään.

Tulin muuten eilen aamulla hassun onnelliseksi, kun jouduin hakkaamaan kylppärin ovea monta kertaa, että muutkin tarvitsevat päästä suihkuun. Tavallista teinielämää meillä!

Toinen  paikka, jonne Uunoa ei tarvitse houkutella, on kirkko. Uuno on kuin potnapoika valmis pyhäaamuna liikkeelle. Hän toivoo, että tukkaan laitetaan sinisiä raitoja ja valitsee komeimmat aurinkolasit päähänsä. Jostakin syystä Uuno on juuri kirkossa aurinkolaseissa kesät talvet. Kirkasta? Uunolla on tavattomasti tuttuja kirkossa. Hän varmistaa aina, että jumalanpalvelukseen liittyvät kirkkokahvit, jotta sosiaalinen elämä on maksimoitua. Uuno on vieläkin katkera, että kerran joutui lähtemään pois, kun äiti ja isä jatkoivat erääseen kirkkojuhlaan, jota ei oltu lapsille tarkoitettu. Saarnan aikana aika saattaa tulla pitkäksi, mutta viimeksi eilen ratkaisimme sen niin, että kirjoitin Uunon vihkoon pitkän rivin nimiä ja Uunon tehtävä oli kirjoittaa aina nimen viereen minun kirjoittamani tyypin puolison tai lapsen nimi. Hienosti Uuno osasi kirjoittaa! Mietin, että olisko helmikuussa alkanut lääke jo vähän auttanut?

Uunon kanssa riitelemme siitä, että hän haluaa usein lukea Isä meidän –rukouksen muunnellulla äänellä. Minusta se kuulostaa sopimattomalta pelleilyltä, mutta Uunon mielestä hänellä on oikeus rukoilla millä äänellä haluaa.

- Mää en halua aina rukkoilla omalla äänellä!