Tosimies elää elämäänsä – kiusaaja on syrjäytynyt

Se oli joulukuinen ilta, kun Uunon musiikkiterapiassa vietettiin syksykauden viimeistä iltaa. Uuno oli selvästi hyötynyt rumputerapiasta, jonne hän on aina lähtenyt mielellään. Viimeisen käynnin yllätykseksi isälle esitettiin ahkerasti harjoitettu kappale.

Uuno on aina tykännyt siitä Suvi Teräsniskan mummobiisistä, kerkesihän hänelle Bertta-mummo, joka kuoli kun Uuno oli 4-vuotias, tulla hyvin tärkeäksi. Anni-mummon hautajaisetkin Uuno (silloin 2-vuotias) sanoo muistavansa.

Isä oli vaikuttunut ja videoi mahtavan pätkän muidenkin perheenjäsenten ihailtavaksi. Jätkä on niin punk! Ja saman tien video laitettiin Youtubeen, josta sitä oli helpointa katsoa.

Se oli virhe.

Video otettiin välittömästi reposteluun, siitä tuli useita käsiteltyjä kopioita ja mieletön määrä pilkkapuhetta. Joissakin kommenteissa ilkeilyä toppuutellaan, sillä kirjoittajien mukaan lapsi on kuollut. ”Onko hauska pilkata kehitysvammaista lasta?”, kysyy eräs tuttava nuori mies. Mahtava tyyppi.

Mutta kehitysvammaista lasta pilkataan armotta. Osa pilkkaajista saattaa tosin olla itsekin kehitysvammaisia.

Jotkut ovat aivan älyttömän vaikuttuneita rumpalista. ”Jätkä on legenda!” Versioita on katsottu satoja tuhansia kertoja. Mainostajat ovat liittäneet videoihin mainoksia. (Se on kyllä sairasta!) Instagrammiin on tehnyt pilkallisia meemejä Uunosta.

Olemme tietenkin olleet tietoisia prosessista ja harmissamme siitä onnettomasta lipsahduksesta. Uuno on itsekin nähnyt videon, mutta häntä eivät kirjoitukset loukkaa, sillä hän ei osaa niitä lukea. Todennäköisesti ei ole kiinnostunutkaan.

Ne on nimittäin tosimiehet, jotka tekevät, elävät, soittavat ja laulavat täysillä. Nauttivat elämästänsä, eivät kyyhötä netin äärellä. Pilkkaajat saavat ehkä hetken tyydytyksen sairaalloisesta pilkkaamisestaan, mutta se lämmittää yhtä kauan kuin pissaisi pakkasella housuihin.

Uunolla on kiirettä elokuva- ja räppiprojektiensa parissa. Siskoille, veljille, sedille ja tädeille pitää ehtiä soittaa.

Olemme miettineet, ryhdymmekö toimiin, ja pyydämme esimerkiksi poliisitutkintaa vihapuheesta ja kunnianloukkauksesta.

Tähän saakka olemme aina päätyneet siihen, että so what. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu.

Sääliksi käy sitä lasta, nuorta tai aikuista, joka kyyhöttää netissä kirjoittamassa ilkeyksiä kehitysvammaisesta lapsesta. Hänen asiansa eivät ole hyvin.