True talkia

Meillä asuu kaveri, joka ei puhu ikinä small talkia. Sen sijaan hän puhuu true talkia. Tässä muutama esimerkki:

- Minua sitten kosketti se viimeinen virsi, eräs iäkäs pappi tuumaa kirkkokahveilla.
- Minua se ei koskettanut, vastaa poika.

***

- Minä olen itkenyt täällä, kun oli sinua ikävä, selostaa poika minulle puhelimessa, kun olen opiskelureissulla.
- No, onneksi se meni ohi, totean lohduttavasti.
- Ei se mennyt, poika vastaa napakasti. - Minua itkettää nytkin.

***

- Onko sinulla ikävä häntä? poika kysyy etäisen sukulaisen hautajaisissa.
- No on...
- Minulla ei ole.

***

Pojan viljelemä true talk on virkistävää ja rehellistä, mutta synnyttää myös hämmentäviä hetkiä. Edellämainituissa esimerkeissä hän keskusteli kulloisenkin kumppanin kanssa hyvin kiinnostuneeseen ja ystävälliseen sävyyn.
Kun hän sanoo, että häntä ei musiikki koskettanut, hän tarkoitti juuri sitä.
Me aikuiset emme silti sanoisi niin.
Puhelinkeskustelussa taas olisin toivonut, että olisin saanut helpottua, että ikävä on mennyt ohi, mutta hän ei saattanut sanoa niin. Kun se ei olisi ollut totta.

True talkia käyttävä rakastaa keskusteluja ja osallistuu niihin innolla, taitojensa ja tietojensa mukaan. Kun - kuinkas ollakaan - kahvipöydässä juteltiin laihduttamisesta, poika kertoi iloisena, kuinka täti X laíhduttaa ja laihduttaa, "silti se vain lihhoo".
Me aikuiset emme olisi sanoneet niin.

True talk on myös usein myös eräänlaista deep talkia. Kun poika soittaa veljelle, siskolle tai tädille ja kysyy "Miä sinulle kuuluu?" ei hän tyydy vastaukseen "Ihan hyvää".
Kun puhelu jatkuu, hän nimittäin lähestyy asiaa uudelta kantilta: "Miten sinulle menee?" Ja jos sekään ei tuota riittävästi palautetta, saattaa tulla kolmaskin kysymys: "No pärjäätkö sinä?"

Vastasipa keskustelukumppani mitä tahansa, olen varna, että puhelun päätteeksi kysymykset jäävät soimaan päässä. Ainakin itselleni on käynyt niin.
Pärjäänköhän minä?

P. S Usein true talk on myös aseistariisuvan hauskaa. Perheellämme on menossa monta asiaa yhtä aikaa, reissu, juhlia, asuntokauppaa, ja taisin vaikuttaa aika stressaantuneelta.

- Äiti, esitätkö sää jottain sketsihahmoa? kuului kesken kaiken innostunut kysymys.
- Miten niin?
-Sää näytät siltä!