Uusia unelmia kohti

Olemme juhlan jälkeisissä raukeissa tunnelmissa. Uunon ensimmäinen kuvitustyö kirjaan (Siunaa just nyt, Kirjapaja 2021) on nähnyt päivänvalon. Julkkareita juhlittiin ideoimillamme ”julkkaritreffeillä” Käytännössä keksimme jopa aika nerokkaan keinon juhlia pientä suurta kirjaamme. Valitsimme ison värikkään tilan, laitoimme tilaisuudelle pitkän keston ja kutsuimme ihmisiä treffeille ”piipahtamaan”. Taustalla tietenkin 10 henkilön koronarajoitukset ja Oulun hankala koronatilanne yhdistettynä meidän hillittömään tarpeeseen juhlia.

Jollakin käsittämättömällä konstilla onnistuimme organisoinnissa. Väkeä tuli juuri sopivina ryhminä sopivin väliajoin, kaikilla maskit päällä, kädet puljattuina desissä.

Julkkareissahan on yleensä ohjelmaa ja hyvää syötävää, me jouduimme koronarajoitusten vuoksi luopumaan niistäkin, paitsi että ei mitään hätää! Taiteilija Uuno kutsui veljensä Topin kaveriksi ja monella nimellä seikkaillut bändi veti Sami oiva mammutit ja Hummaniheit mennen tullen palatessa Hiuskan hauskoissa tiloissa. Kun vielä keksittiin kiva kuvaleikki, johon osallistujat osallistuivat, saatiin ilo välittymään myös muille.

Uuno itse loi tunnelmaa kuuntelemalla muutaman virallisen puheen kuin tinasotilas, asennossa. Kuvista välittyy myös, kuinka äärettömän ylpeä hän oli saavutuksestaan. Uunolle ostettiin uudet punaiset julkkaritennarit juhliin. Parturisisko leikkasi tukan jouluna minttiin. Ikävä kyllä, äiti ei osannut laittaa sitä yhtä hyvin juhliin. Uuno ratkaisi tilanteen siten, että hän näytti vieraille kännykästä kuvaa: ”Tällainen sen olisi pitänyt olla.”

Kaiken tämän kevyen ja hauskan sisällä kuohui valtavan iso asia. Nuoren ihmisen taiteeseen on suhtauduttu vakavasti ja arvostavasti. Kehitysvammainen nuori on toimija, vaikuttaja, herättelijä. Omilla taidoillaan, omalla herkkyydellään ja omilla paljonpuhuvilla viivoillaan ja väreillään.
(Kaikeksi huipuksi kokista satoi ovista ja ikkunoista ja sipsejä riittää rouskuteltavaksi juhannukseen saakka!)

Uunon nimi komeilee sopimuslapussa ja kirjan kannessa tasaveroisena kanssani. Meistä tuli sitten työpari! Minulle tämä on merkittävä askel sillä polulla, jolla käsketään rohkeasti unelmoimaan.

Parin viikon kuluttua Uuno täyttää 17 vuotta ja syntymäpäivänään hän makaa taas Helsingissä naistenklinikan magneettikuvauslaitteen putkessa lääkärien valvovien silmien alla, pop-radiota kuunnellen. Tutkimusreissu tuottaa korona-aikana käytännöllistä päänvaivaa (miten liikutaan, matkustetaan, majoitutaan ja ruokaillaan turvallisesti?) mutta ei tässä nyt sellaisista auta hermoilla. Neurologin mukaan näyttää siltä, että agujen saama lääke toimii. Kertymä vähenee virtsasta, suurimalla osalla kielelliset taidot edistyvät ja aivoissakin nähdään tarkemmilla analyyseillä positiivisia muutoksia, vaikka ei silmämääräisesti arvioimalla vielä näykään. Meidän mielestämme lääke on jo nyt muuttanut Uunon ja koko perheen elämänlaatua ratkaisevasti.

Emme unelmoi, että Uunosta tulisi jonkin muunlainen ihminen, mitä hän on. Hän on paras juuri näin. Unelmoimme, että hän saisi elää hyvää Uunon elämää jatkossakin.

Kuva 1 (Kuva: Paula Airaksinen) Korona-ajan julkkarit ovat vähän naamiaisetkin. Topi-veli, Uuno ja Satu.

Kuva 2 (Kuva: Pia Rättyä) Oulujoen seurakunnan tervehdystä Uuno otti vastaan asianmukaisen arvokkaasti. 

Kuva 3 (Kuva: Markku Palosaari)
Julkkarit ovat myös somejulkkarit. Vieraat tekivät käsillään aiheeseen sopivia emojieita.

Kuva 4 (Kuva: Markku Palosaari) Aavistuksen ylpeyttä ilmassa saavutuksesta