Valon määrän täytyy olla varjojakin suurempaa...

AGU on diagnoosi, joka yleensä tulee vanhemmille täytenä yllätyksenä. Lapsihan syntyy terveenä ja ensimmäiset merkit tulevat usein vasta vuosien päästä.

Yllätyksenä tuli tilanne meidänkin perheelle. Vai tuliko?

Muistan erään merkillisen tilanteen, kun poika oli kaksivuotias. Katselin nukkuvaa lasta ja aloin - ilman mitään syytä - itkeä.

Olinko kuitenkin aavistanut jotain?

Alla olevan laulun kirjoitin poikamme ristiäisiin vuonna 2004. Laulun sävelsi iisalmelainen kanttori Kari Haikarainen. Kirjoitin pojan synnyttyä myös vauvojen rukouskirjan Siunaa ja varjele vauvaa.

Kertovatko tekstit, että äiti tietää, vaikkei tiedä?

Pieni vauva - silti suurin
meitä hiljaa opettaa
Syntymänsä ihme turhat
kiireet kyllä lopettaa

Pappi ristin piirtää otsaan
Vauva melkein hymyilee
Kyynel tulee äidin silmään
Kuinka isä säteilee!

Kuinka viisas voikaan olla
katse vastasyntyneen
Uskaltaa se kyllin luottaa
ympäröivään hyvyyteen

Pienen käden käteen laitan
Katseensa kun vakuuttaa
Valon määrän täytyy olla
varjojakin suurempaa

Taivaan Isä sinä siunaat
suojaat kaikkein pienimmän

Enkeleille annoit käskyn
vierellänsä kävellä

Ettet loukkaisi alkaasi kiveen.

Ettet loukkaisi alkaasi kiveen

Ettet loukkaisi alkaasi kiveen.

Ettet loukkaisi kiveen...

(Sanat: Satu Kreivi-Palosaari, sävel: Kari Haikarainen. Sisarukset kantaesittivät laulun Uuno-pikkuveljen ristiäisissä 2004.)