Vammanen tietokone?

Minulla on sellainen käsitys, että nuoriso ei käytä enää aiempaa tahtia sanaa "homo" haukkumatarkoituksessa. Toivottavasti olen oikeassa. Jotakin on valistuksessa mennyt läpi.
Mutta yksi on ja pysyy. - Vammanen! kajahtaa vielä tämän tästä kadulla hälisevän nuorisojoukon keskuudesta.

Eikä tapa ole yksin nuorison. Ei ole kauaakaan, kun eräs aikuinen, tähän saakka arvostamani henkilö, ilmoitti omaavansa vammasen tietokoneen.
Kaikki ihmettelivät heti, että onpas hänellä kelvoton kone.
Mielessäni ajattelin, että hänellä voi olla hyvin luova ja hauska tietokone. En viitsinyt edes kommentoida asiaa ääneen.

Olen ihan nuoresta saakka inhonnut sydämeni pohjasta vammanen - nimittelyä. Luultavasti äitikin olisi uhannut pyöräyttää niin että "näkkyy neljä nurkkaa yhtä aikaa", jos kotona olisi sellainen sammakko päässyt suusta.

Kun oma lapseni sai kehitysvammadiagnoosin, asenteeni vammanen -nimittelyyn ei muuttunut ollenkaan
Inhoan sitä yhä sydämeni pohjasta.

Mutta uskokaa pois, olen kuullut vielä ikävämmän tavan puhua kehitysvammaisuudesta, kuin edellä mainittu.
Eräässä tilaisuudessa sivistyneenä pitämäni henkilö kertoi löytölapsesta, jonka epäiltiin olevan kehitysvammainen. Epäilys oli ollut väärä.

"Kyllä siitä aivan Ihminen tuli", hän hoki moneen kertaan. "Kyllä siitä aivan Ihminen tuli",

Siis mitä maailmassa hän puhu? "Ihminen tuli"?

Huomasiko puhuja, tämä ihminen tyylikkäässä puvussaan, että hän tuli sanoneeksi - by the way - kuinka vammainen ihminen e i ole ihminen.

Tulen juuri nyt tästä kirjoittaessani taas niin vihaiseksi, että pakko pitää pieni tauko.

- - -

- - -

No niin, huh huh ja hei taas, mihin me jäimmekään?

Niin juuri, nimittelyyn.

Miten teidän mielestänne tämä sietämätön, raivostuttava, alentava nimittelyasia pitäisi saada kuriin?
Tyttäreni ovat useamman kerran kertoneet puuttuneensa vammanen-nimittelyyn koulussa tai facebookissa. Olen siitä ylpeä!
Itse olen asiassa huono, sillä saatan tulla niin vihaiseksi, että en oikein edes kykene avaamaan suutani, kun tilanne on päällä.

Joskus mietin, että vaikka me aikuiset emme yleensä käytä ihmisistä haukkumansanana "vammanen", meidän asenteemme sairautta tai erilaisuutta kohtaan ei silti kestä päivänvaloa.

Me puhumme leikkisästi, kuinka "dementia iski", "ADHD vaivaa" tai "maanisdepressiivisyytesi on taas aivan mahdotonta".

Hahhahaa.

Emme ehkä edes huomaa, kuinka kireä on kahvipöydässä istuvan muistisairaan omaisen, ADHD-lapsen väsyneen vanhemman tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä potevan läheisen hymy.

Hah.

Toivottavasti takaraivoomme on sentään tallentunut se tieto, että 750 000 suomalaista käyttää masennuslääkkeitä, ennenkuin kun seuraavan kerran aiomme huomauttaa vitsikkäästi toiselle, että "ovat tainneet jäädä iltalääkkeet ottamatta".

Mustalla huumorilla on paikkansa. Jos työ vie jatkuvasti esimerkiksi kuoleman äärelle, saatta työyhteisön keskinäinen ronskikin läppä olla tavallaan välttämätöntä jaksamisen kannsalta.

Se on kuitenkin eri asia.

Yleensä huumori, joka revitään toisen erilaisuudesta, heikkoudesta tai sairaudesta, saa aikaan vain yhdenlaisia nauruja.

Ilottomia.