Aikuisen lievästi kehitysvammaisen elämä

Tyttäreni sai vasta 17- vuotiaana diagnoosin "lievä kehitysvamma". Sitä oli edeltänyt oppimisvaikeustutkimukset, opetus pienryhmässä ja hankala nuoruus-aika. 13- vuotiaana hän heitti koko elämän plörinäksi, karkaili kotoa, käytti alkoholia (ja ties mitä), joutui täysi-ikäisen hyväksikäyttämäksi ja lopulta katoamisensa jälkeen otettiin omasta toivomuksestani huostaan.
Vasta kaiken tämän jälkeen hän sai diagnoosin, joka selittikin paljon hänen käsittämättömästä, täysin epäloogisesta ja arvaamattomasta käytöksestään. Kaikkihan oli ennen diagnoosia laitettu lapsen laiskuuden ja ilkeyden piikkin.

Nyt hän on asunut omassa asunnossaan jo parisen vuotta "itsenäisenä". Mikä sitten on ongelman nimi? No se, että hän ei itse koe tarvitsevansa minkäänlaista tukea ulkopuolisilta tahoilta (äiti pois lukien). Minä olen ollut, ja olen ainoa joka häntä auttaa, neuvoo ja avustaa rahallisesti pienen toimeentulotuen lisäksi. Työtä hän ei ole tehnyt päivääkään elämässään, vaikka on jo 21 vuotias.

Useissa kouluissa hän on tosin ollut, jotka on sitten jääneet kesken. Osan on lopettanut itse, kun "ei kiinnosta" tai "ei jaksa". Osasta saanut potkut, koska puutteellisen ajantajun takia myöshästelee jatkuvasti. Koulussa ei tätä ole ymmärretty eikä ole siihen mitään apua saanut, vaan erotettiin suoraan.

Lisäksi hänen rahankäyttönsä on täysin holtitonta. Rahan arvoa ei tajua ja aina luottaa, että kyllä äiti pelastaa, kun karhukirjeitä pikavipeistä alkaa tulemaan. Edunvalvojaa ei kuulemma voi asettaa, koska ei ole TARPEEKSI KEHITYSVAMMAINEN. Olen laskuja maksellut jatkuvasti ja ostanut ruokaa kaappiin ja sillä hän on vielä toistaiseksi saanut pitää luottotietonsa.

Helppoa on sanoa, että no lopeta kaikki avustaminen, niin johan oppii. Miten voisin lopettaa? Olen hänen ainoa tukensa, koska omasta mielestään ei ole "mikään kehari", eikä tarvi mitään apuja! Ei kuitenkaan tajua, että ilman minun apuani olisi ollut pulassa jo monta kertaa.

Sosiaalistyöntekijän apu on ollut pelkkä normaali toimeentulotuki. Mitään kuntoutuksia tai muutakaan ei ole koskaa edes tarjottu. Eivätkö ne koske lievästä kehitysvammaisia ollenkaan? Tyttö itsehän ei tietenkään halua mitään sellaisia, mutta olisin ehkä saanut hänet ylipuhuttua jos sellaisia olisi tarjolla.

Nyt hän hakee tavallisia työapaikkoja, joissa ei tule onnistumaan, koska saa jo parista myöhästymisestä potkut. Hakee myös tavallisiin ammattikouluihin, koska ei suostu erityisammattikouluun, koska "ei ole mikään kehari". Aloittaa taas uuden koulun, eikä kerro mitään taustastaan eikä diagnoosistaan. Ja potkuthan sieltäkin sitten tulee.

Anteeksi pitkä tekstini, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun asiaa missään vuodatan. Löysin vasta tämän palstan ja ajattelin olisko kellään kokemusta vastaavasta?

Mieltäni raastaa ja ahdistaa ajatella tytön tulevaisuutta. Voisin ennustaa, että epäonnistuttuaan sekä tavallisissa töissä että tavallisissa kouluissa tulee masennu, jota ei osaa käsitellä eikä suostu hoitoonkaan koska "ei ole mikään kehari". Onko loppu sitten itsemurha vai mikä? Miten käy kun minä kuolen? Kuka häntä sitten auttaa?

En yhtään ihmettele, miksi tyttäresi ei hyväksy diagnoosia, mutta diagnoosi voikin helpottaa, kun tietää niille olemassa oleville asioille nimen, joita on pitkään miettinyt. Varmasti teini-iässä tai yli 18-vuotiaana saatu diagnoosi voi järkyttää, joka vaikeuttaakin sopeutumista.

Itselläni on kokemusta työni kautta kehitysvammadiagnoosin saaneista nuorista aikuista. Moni niistä aikuisista järkyttyi saamastaan diagnoosista sekä kielsivät sen, koska he pitivät sitä leimaavana, mutta myönsivät kuitenkin tuen tarpeensa. Yksi näistä tapaamistani aikuisista alkoi vaan helpottumaan diagnoosista, kun arjesta sai uudelleen kiinni.
Vielä lisäyksenä. Luulisi tyttärelläsi olevan oikeus edunvalvojaan, ei pelkästään kehitysvamman takia, vaan juurikin nuiden pikavippien takia, joiden takia on melkein luottotiedot lähteneet. Itselläni on tytär, joka velkaantui pikavippien takia ja edunvalvonta oli perusteltu.
Olen aikuisen erityislapsen äiti. Kunnassamme olemme saaneet suorastaan törkeää kohtelua. Mitään tukea emme saa..päinvastoin. Vammaispalvelun työntekijä vain moittii minua kuinka yritän tehdä lapsestani avutonta.!!! Ym solvausta.
Olen tehnyt ja auttanut/ kannustanut..rohkaissut..jne.
Saan vain syytöksiä. Omaishoidontukea ei senttiäkään....muusta puhumattakaan.
Koen tämän niin vääräksi..epäoikeudenmukaiseksi. Koen että meitä vaan syrjitään.
Olipa, en sano mukavaa, koska sitä se ei ollut, lukea kirjoituksianne. Tyttärelläni on 6vuotiaana saatu lievä kehotysvamma diagnoosi. Jos nyt sitä diagnoosia tarjottaisiin, en ole varma huolisimmeko sitä. On totta että jotkut etuudet saamme varmaan helpommin. Mutta diagnoosi tarjoaa yhteiskunnassa selvän paikan... Puhutaan kauniisti jokaisen omasta polusta mutta siihen ei oikeasti anneta mahdollisuutta. Ainakaan jos ei ole vanhempia sitä vaatimassa. Tällä hetkellä elämä kyseisen lapsen kanssa toisaalta sujuu hyvin mutta toisaalta erityisyys tulee esille entistä enemmän. En voi myt kirjoittaa enempää mutta toivoisin vertaistukea suunnilleen samanikäisen lapsen vanhemmilta. Olemme keskisestä suomesta. Voisimme vaikka tavata joskus. Ja tpivoisin löytäväni lapselleni myös ystäviä. Nythän on niin että pikku hiljaa oman ikäiset 'normaalit' kaverit ovat todennäköisesti vaikeasti saavutettavissa ystävyys ja kanssakulkijan merkityksessä.
Minun tytäreni muuti 2vuotta siten ryhmäkotiin siellä ei pätjänyt hyvin koska ohjaajia oli liian vähään siten muutti toisen ryhmäkotiin missä on pätjänyt paremmin siellä on enemmän ohjaajia ja hän on keskivaikea kehitysvamma, lievä autismi , paniiikkikohtausia
Mun tytäreni on keskivaikea kehitysvammainen ja lievä autismin n paniikkikohtauset
Hei,
kyllä on ollut huojentavaa ja myös surullista lukea näitä kirjoituksia. On tuntunut siltä että olemme yksin näin hankalassa tilanteessa mutta sydäntä keventävää että näin ei olekaan.
Poikani on nyt 16-vuotias, ad/hd-diagnoosi on tullut jo pienenä mutta muita tutkimuksia ei ole tehty osittain siksi että asuimme pitkään ulkomailla emmekä löytäneet tahoa mikä olisi ollut oikea auttamaan poikaamme.
Palasimme Suomeen kun poika meni 6.luokalle ja hän joitui melkein suoraan erityiskouluun oppimisvaikeuksien vuoksi. Yläasteen suoritti hyvän opettajan avulla, vuosiin mahtui vastoinkäymisiä käytöshäiriöineen paljon.
Aloitti sen jälkeen ammattikoulun minkä lopetti heti, ollut kokeilemassa paria muutakin mutta nyt Valma-vuotta pitämässä. Erityisammattikouluun ei suostu, vaikka se olisi varmasti ainoa oikea vaihtoehto koska opiskelu ei suju muualla.
Tällä hetkellä väännämme siitä lähteekö parempiin tutkimuksiin oppimisvaikeuksista. Itse ei suostu. Huoli on suuri pojan tulevaisuudesta. Oireet samat kuin "Kaverin" kirjoituksessa:
1) Mustavalkoinen ajattelu eli hänelle ihmiset ovat joko hyviä tai pahoja
2) Erittäin huono muisti
3) Vaikeus ymmärtää asioita, tulkitsee usein asiat väärin.
4) Suuttuu pienestä ja saa lapsenomaisia raivareita. Saattaa olla vihainen pitkänkin aikaa ja sitten onkin ihan yhtäkkiä niin kuin mitään ei ois tapahtunu
5) Hallitsee heikosti aikaa. Jättää kaiken viime tippaan. Valvoo yöt ja nukkuu päivät
6) Hankaluuksia ylläpitää sosiaalisia suhteita. Hyväksyy estoitta kaikki kaverikseen, halailee tuntemattomia ym. Mutta ei kykene itse aktiivisesti ylläpitämään suhteita eikä kykene vastavuoroisiin kestäviin sosiaalisiin suhteisiin
7) Rahankäyttötaidot ovat puutteelliset
8) Vaikeuksia keskittyä asioihin. Ei kykene työntekoon/opiskeluun. Epärealistiset käsitykset kyvyistään
9) Jumiutuneita ajattelu- ja toimintamalleja ja muutenkin lapsenomaista käytöstä. Saattaa esimerkiksi saada raivarin, jos ei saa esim. tietynväristä pelinappulaa
10) Hankaluuksia esim. virallisten lomakkeiden täytössä. Useiden tukien hakeminen on tämän vuoksi epäonnistunut

Ongelma on lisäksi se että haluaa sulkea minut ja isänsä ulkopuolelle kaikesta, ei kerro mitä suunnittelee tai mitä koulussa tapahtuu. Pärjää mielestään itse ja pitää itseään "täysi-ikäisenä".
Hei. Minulla itselläni on lievä älyllinen kehitysvamma todettu. Kuinka on mahdollista että normaali ammatti koulussa yhtä pistettä vaille jäi että olisin saanut hygieniapassin. Ja itse osaan maksaa vuokran ja huolehtii raha-asioita. Eli en ole tarvinnut edunvalvojaa ja vammaissosiaalityöntekijä kun aina ehdottaa edunvalvojaa minun äiti sanoi että olen itse tähänkin päivään mennessä osannut hoitaa hyvin raha-asioita itse. Miksi vammaissosiaalityöntekijälle ei usko ja aina jankkaa samaa joka tapaamisen yhteydessä.
Osaako joku kertoo miten on mahdollista että minulla on lievä älyllinen kehitysvamma diagnoosi ja en ole koskaan tarvinnu edunvalvojaa eli olen osannut itse maksaa laskut yksin. Mitä Kelan papereiden täyttäminen ja käsin kirjoittaminen hankalaa kun tulee paljon kirjoitusvirheitä josta syystä ei ole minulle toimeentulo tukea myönnetty nyt kelasta vaikka lääkärilaskut ja lääkekuitit laitoin Kelaan. Onko mahdollista että minulle on tehty lastenlinnassa väärä diagnoosi kun osaan maksaa itse kaikki laskut ja en ole tarvinnut edunvalvojaa
Minulla on aukaistu facebook sivulla"vajaa kuntoisten ihmisten työllistämine !Eli käykää kommrntoimassa että onko työmailla:Huonoja tai hyviä asioita!!
Itse olen lievästi älyllisesti kehitysvammainen ja olen käyttänyt 600€ eläkkeen niin että en ole lainannut rahaa. Syömään vanhemmat pyytää kuten nyt kun marraskuun lopussa maksoin sairaalaan joka oli 146 € ja toimeentulo tukihakemuksen tein ilman ohjaajan apua toimeentulo tukea myönsi sentään 48€ ja maksusitoumus lääkkeisiin. Mutta ainoa että en hallitse rahan säästämistä 2€ että oppisin olemaan käyttämättä säästörahaa. Kun kotiin haluan oppia rasiaan säästää rahaa jos haluan jonkun uuden kännykän tai uuden sohvan. Tiedän eläkkeestä en saa ostettua uutta sohvaa ja enkä käytä eläke rahoja sohvaan. Jos haluan uuden sohvan niin säästämiseen tarvisin terveen ihmisen avuksi
Joskus oon miettinyt kaveri ongelmaa onko teidän lapsella kavereita minulla ei ole vaan 2 kaveria ja ne on eritasoisia kuin minä. Kesä ja kavereiden puute
Ymmärrän tyttäres suhtautumisen kyseisen diagnoosin saadessaan.

Itellä myös diagnosoitiin lievä kehitysvamma + siihen NLD (Non-verbal learning Disabilities) joka syntyi ennenaikasesta syntymästäni (synnyin keskosena 11 viikkoo etuajassa), sen lisäks miun suoliston ympärille oli kiertynyt napanuora jonka takia en saanu happea ja keuhkot painu kasaan (jonka johdosta olin aivokuolleena 45 minuuttia).

Diagnoosin sain lapsuusiässä (en muista kovinkaan paljon tapahtumia ennen diagnoosia). Mut olikohan ollu niin et miulle diagnosoitiin se vasta 9-10 vuotiaana. Koko peruskoulun kävin pienryhmässä erityisluokalla normaalikoulussa, koska en pärjänny normaaliluokalla. Miut kuitenki pienin askelin alettiin integroimaan joihinkin oppiaineisiin normaaliluokille, koska kuulemma pärjäsin hyvin. En kuitenkaan koko peruskoulun aikana oppinu hyväksymään diagnoosia jonka sain, ja se näyttäytyi kotona aggressiivisuutena, puhumattomuutena, sulkeutuneisuutena, syömättömyytenä ym. Äitini epäili jo sillon, että kärsin masennuksesta, ja vasta 10-vuotiaana sain sen lisäksi diagnoosin NLD:stä (johon kuuluu ADHD, Asperger ja Tourette). En koskaan uskaltanut koulussa kertoa sairauksistani kellekkään johtuen leimaamisen pelosta, ja tietenki halusin olla "normaali" terve ihminen. Kiusaaminen oli jatkuvaa, ja se taas romutti koulunkäyntiä, saatoin lintsata/karata tunneilta/koulusta useamman kerran päivässä. Jouduin useesti tappeluihin luokkalaisten kans, ja tietenki miuu syytettiin aina jokaisesta tappelusta, jonka takia jouduin rehtorin puhutteluihin ja jälki-istuntoihin. 5. luokan jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle, toivoen että kiusaaminen loppuis, mut ei loppunu. Jossain vaiheessa sit vuonna 2008 miut otettiin kiireellisesti huostaan, koska olin koulussa ja kotona aggressiivinen. Huostaanottopaikassa kiusaaminen jatkui edelleen, mut tuplasti pahempana (olinhan porukan nuorin, sillo 13 vuotias). No, sitte 2012 ko pääsin ammattikouluun (erityisammattikoulu) ni jouduin tällä kertaa opettajan silmätikuksi. En lannistunut, vaikka mieli teki, sain ammatin, ja olin tyytyväinen.

Vuonna 2016 sain työpaikan yhestä päiväkodin keittiöstä, mut ajan saatossa alkoi taas ongelmat. Sain vuoden 2018 alkupuolella vasta apua mielenterveysongelmiin (joihin oon yrittäny kolme vuotta hakea, 2015-2018). Vuoden 2018 loppupuolella lokakuu-joulukuu meinas elämä päättyä, koska olin niin huonossa kunnossa henkisesti etten vaan jaksanu enää yhtään mitään. Sen seurauksena työt meni täysin penkin alle, työmotivaatio katos kokonaan, ajatukset oli todella synkkiä: itsemurha-ajatuksia, itsetuhoisuutta yms. Samana vuonna sain myös diagnoosin vakavasta masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja kaiken kukkuraksi vielä anoreksian. Viime vuonna tosiaan aikavälillä syys-joulukuu oli 5 itsemurhayritystä, aistiharhoja ym, jonka vuoksi hakeuduin suljetulle osastolle, koska pelkäsin itteeni tosissani. Vietin suljetulla osastolla yhden yön, jonka jälkeen miut siirrettiin mielialahäiriö-osastolle, jolla olin viikon. Uudenvuoden jälkeen sain onneks lähetteen pyskiatriselle kuntoutukseen, jossa olen vielä tälläki hetkellä. Oon siis nyt ollut täällä puoli vuotta. Nykyään oon sujut itteni kans, mut aikaa se vei.

Sen lisäks miul todettiin vuonna 2016 ärtyneen suolen oireyhtymä, jonka vuoksi esim pidätyskyky heikentyny suuresti, ja tämän takia joudun käyttämään aikuisten vaippoja (saan ne onneks kuntoutuspaikan puolesta, joten ei onneks tarvii niitä ite kustantaa. Oon siis nyt 25v (unikeonpäivänä syntyny). Tästäkään asiasta ei tiedä muut ko kuntoutuksen henkilökunta, miun avopuoliso, perheenjäsenet ja ainoastaan yks ainoa ystävä. Tästäkään asiasta en ole kellekään ystävälle puhunu, koska oon ns. pohjasakkaa (lievästi kehitysvammainen, jota ns normaalit ihmiset eivät ymmärrä, siksi myös tuo termi), ja ihmiset saattais leimata esim sekopääksi, hulluksi yms eivätkä ehkä täysin ymmärtäis todellista syytä vaippojen käytölle. Ja tosiaan, joudun niitäkin pitämään 24/7, mut oon itse sen asian hyväksynyt, mut en uskalla puhua asiasta ystävilleni hylkäämisen pelon takia.

Miul on myös bändi, jonka kokoonpanossa oon ollu viime vuoden kesästä lähtien, ja tajusin joku aika sitten että se on asia jota oikeesti haluan tehdä tulevaisuudessa ja myös ansaita sillä elantoni.

Ja mitä tulee edunvalvontaan, niin mieki vastustin sitä pitkään, mut lopulta tajusin, et ilman edunvalvojaa oisin menettäny luottotiedot ja oisin mahdollisesti joutunut kadulle.

Tosiaan, palatakseni aloittajan huoleen tyttärestään, ni asian ydin kuitenkin on miul se, että tiiän, että tyttäresi reaktio on voinu lamauttaa hänen omat ajatukset, mut loppujen lopuksi kaikella on aina tarkoituksensa. Asioiden on yleensä tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Tsemppiä teille, toivottavasti saat tytön ymmärtämään että hänen parhaakseen kaikki asiat yritetään hoitaa ja auttaa.
Mulla nyt tavallaan todettiin virllisesti lievä kehitysvamma viitteitä ollut peruskoulussa ja silloin on psykologin testeistä kokonaissuorutuminen 15 vuotiaana lievästi kehitysvammasen tasoa ja nyt se varmistu, erityisluokan kökeen peruskoulussa en oo tukea saanut. Nyt tosiaan alettiin sosiaalitöntekihjän kans suunnitella ja selvittää mulle tukiasumisen muotoa ja sitä varten että vammaispalvelun kautta lähetään nyt ensin hakemaan niin tarvin c lausunnon. Taustalla siis oppimisvaikeus seko kromsomi en nyt muista olikoha se 18 pieni deleetio. nyt odotan c lausuntoa et tulee postissa ni saan hakemuksen eteenpäin. Onha tässä prosessimista mut toddella helpotava ja löytyy vaikeuksulle selitys. Äiti ei selkeestikä vielä tätä mun vammaa hyväksynyt ku ei halua puhua siitä ku on soiteltu
Lievästi kehisyvammainen
Mitä tarkoittaa että kehitysvammainen on väliin putoaja?
Väliinputoajalla tarkoitetaan ihmistä, joka on jäänyt erilaisten tukien ja kuntoutusten ulkopuolelle, mitä hän oikeasti tarvitsisi.

Kuten Huono äiti kirjoitti, niin hänen tyttärensä sai diagnoosin liian myöhään eikä edes kuntoutuksia, terapioita tai muitakaan tukimuotoja ole tarjottu saati myönnetty. Tätä tarkoittaa väliinputoajana oleminen.

Toivon mukaan tilanne on kääntynyt edes vähän parempaan suuntaan. Nykyään jää varjoon paljon aikuisiakin ihmisiä, joita pyöritellään työkkärin kursseilla huonoin tuloksin ja ei tule mieleen, että olisiko vaikeuksia oppimisen ja hahmottamisen alueella.
Lieväkehitysvammainen
Jos ne on työkkärissäkin oppimis,-ja hahmottamus vaikeuksista kärsiviä, kun eivät tajua tätä asiaa?
Hei, olen lievästikehitysvammainen mies haluaisin nais ystävän
Miksi minusta tuli kehitysvammainen lievä
Neuvoton isä: "Erillaisia mahdollisuuksia työllistämistukiin, sairaseläkkeeseen tai muuhun vastaavan hakiessa on tullut vastaan pojan saama diagnoosi "heikkolahjainen" jollaista sosiaali, terveys ja työllisyysviranomaiset eivätkä myöskään järjestöt virallisesti noteeraa vaan hän jää aina ns. "väliinputoajaksi".
Mikä on kehitysvammaisen ja heikkolahjaisen ero?"

Meidän nuori sai tämän diagnoosin koska me vanhemmat haluttiin tietää, että olisiko kyse jo älyllisestä vammasta. Kehitysvamma poissuljetiin ja pojan nykyiset diagnoosit ovat laaja-alaiset oppimisvaikeudet, joka on siis sama asia kuin heikkolahjainen jollaisista puhuttiin 80-luvulla, sekä adhd. Poikamme täyttää vuoden lopussa 18 ja on yrittänyt opiskella kiinteistönhoitoa sekä valmaa ammattikoulussa mutta ne ovat keskeytyneet johtuen siitä, että sain koululta puhelua poikani luvattomista poissaoloista, joista opettajat tiedusteli. Sain tietää että poika olikin kaupungilla notkumassa kavereiden kanssa ja tähän kuvioon kuuluu päihteet. Hän on jopa lainannut rahaa kavereille ja on kutsunut jopa meidän taloonkin ryyppyremmiä, vaikka ollaan monesti kielletty. Edunvalvojaa yritän hakea pojalle jotta saataisiin tuo rahan käyttö hallintaan ja erityisesti katkaistua sen lainaaminen muille. En todellakaan pysty päästämään poikaa heti asumaan omille. Onko laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla mahdollista päästä asumaan Nuortentalolle yms.? Työkyvyttömyyseläkettä ei ainakaan myönnetä, vaikka poika on käytännössä hukassa ihan arkisten asioiden kun kanssa. Paljon helpompaa olisi elämä, jos pojalla olisi keva-dg.
Itse olen Neuvoton isä väliinputoaja eli jos psyykkisesti vointi menee hyvin en tarvitse ohjausta, eli kehitysvamma asuntola ohjaajat lopetti kotiin annettavat ohjauksen antamisen ja sanoi että en kuulu käytöksestä johtuen kehitysvammaisten asuntola palveluiden piiriin, jonka tekee toinen diagnoosi ADHD ja nyt olen kuullut että tulkitsen asiat kirjaimmellisesti joka ei Me itse ry ryhmän työntekijöiden mielestä kuulu Lievään älylliseen kehitysvammaan eli kun käytän kehitysvamma sanaa puhuessa ja kirjoittaessa se on kirjsimmellinen tulkinta. Ja olen melko varma, että ne jotka luokitellaan väliinputoajiksi ne tarvitsevat laajemmin tutkia mitä selkeästi Lievästi älyllisesti Kehitysvamman saaneet esim vaikea ADHD ihminen tulkitaan kehitysvammaan. Ja psyykkisesti kärsii ne joilla lopetetaan kokonaan kehitysvamma puolella palvelut jos on kehitysvamman rajalla oleva vaadi, että tekee koti ympäristössä uudet diagnoosi testit sano, että 40 vuoden iässä oleva Lievän älyllisen kehitysvamman saanut joka on väliinputoaja kehitysvamman saanut on melko varma, että lapsi ei ole ollut sairaala laitos ympäristössä sitä mitä on kotona. Eli koti ympäristössä täytyy voida tehdä kongitiiviset testit minun mielestäni. Ja toinen jos huomaat, että lapsi ei suutu jos käytät puhuessa kehitysvamma sanaa silloin on Lievä älyllinen kehitysvamma diagnoosi tehty väärin. Ne joilla on selkeästi Lievä älyllinen kehitysvamma ne ihmiset suuttuu heti, kun käytät puhuessa kehitysvamma sanaa. Ja kehitysvamman saaneet ihmiset ovat välittömästi kavereita uuden ihmisen kanssa jota ei tunne kun ADHD ja Asperger eli Lievä autismi kirjon ihmiset eivät halua heti olla kavereita ja toinen onko lapsella aistiherkkyys siitä ene kehitysvamman saaneena ole kehitysvamma kirjoissa löytänyt itselle kirjoitusta mustaa valkoisella, mutta numerosarjoja Lievän älyllisen kehitysvamman saaneet ihmiset eivät kykene luettelemaan ja itse kykenen Lievän älyllisen kehitysvamman saaneena luettelee puhelinnumerot että ei ole missään ylös kirjoitettu eli olen kävelevä puhelinluettelo. Seuraa näitä neuvoton isä todella paljon lapsen kohdalla ja jos huomaat että lapsi ei suutu kehitysvamma sanasta sitten vaadi uudet diagnoosi testit ja puhu monen muun Lievän älyllisen kehitysvamman saaneiden naisten ja tyttöjen puolesta saada alimitoitettu kehitysvamma diagnoosin purkaa. Ja vaadin että yhdistää sinun lapsen kohdalla kehitysvamma ja mielenterveys puolen palvelut. Psyykkisesti tulee kyllä kärsimään koko elämänsä ajan jos väliinputooja on. Itse kyllä tunnistaisi onko sinulla lapsi selkeästi Neurokirjo jos ei suutu kehitysvamma sanasta silloin on pelkkä Neurokirjo joka on vahvin oireinen kehitysvamma diagnoosiin verrattuna ja sellaiset eivät kuulu kehitysvammaisten ryhmäkotiin. Ja jos ei päästä uutta ihmistä heti lähelle.
Neuvoton isä ammatillinen edunvalvonta ei kyllä auta se menee ADHD kirjon ihmisenä sitten kadulle johonkin kerjäämään ja näpistelee ja ADHD ihmisenä voin sanoa, että omat vanhemmat vaativat aina näkemään minun kaverini ennen kuin hyväksy ne minun kaveriksi vaadi, että kaikki sen kaverit haluat nähdä itse ja sano, että mielummin seurakuntaan menee kun kadulle kerjäämään rahaa ja päihteitä. Ja ADHD lääkitys kokeile saada. Ja laita välitystili. Jos ammattilaisen Edunvalvojan otat et saa mitään sen terveys juttuja tietää, koska ammatillinen edunvalvonta pitää vaan itsellä nettipankki tunnukset ja ammattilainen Edunvalvoja palkkioon menee sinun lapsesi pienestä eläkkeestä 130€ joka lukee maistraatti sivuilla. Ja sitten lapsesi ei saa uutta talvitakkia. Ole itse sen Edunvalvoja ja sitten kun itse et jaksa laita lapsen sisaruksille se. ADHD ihmisenä se olisi hyvä nyt sinun laittaa johonkin muualle asumaan, koska kadulle menee varmasti kerjäämään jos ei saa rahaa ja rikoskierteeseen voi johtua
Suosittelen selvitä sinun lapselle ADHD lääkitys ja Aspa Helsingissä on asuminen ADHD/Asperger eli Lievä autismi kirjon ihmisille sinne jonoon jotta ohjaajat vahtii ja löytää sille keinot tai tutkimus jaksolle. Itse joskus kysyin ADHD kirjon ihmisenä kumpi parempi, kadulle mennä kerjää rahaa alkoholiin vai seurakunnan tapahtumaan niin isäni sanoi seurakunnan tapahtumaan. Eli ohjaaja lapsesi niihin paikkoihin joissa ei ole alkoholi ja päihteitä käyttäviä ADHD kirjon ihminen vaikka saa Edunvalvojan se ei sitä pysäytä se ADHD saaneena menee kadulle kerjäämään tupakkaa ja sitten voit olla 100% varma, että näpistelee ja kadulla voi saada huumeita. Jos sinun lapsella ei ole ADHD lääkitystä olisi syytä selvittää sille Vaalijala kuntayhtymä paikkaan tai Etevaan suljetulle tutkimus kuntoutus jakso ja kun ADHD lääkitys kunnossa sitten, sen tiedostaminen on helpompi. Teet vain kaikki ajoissa, että lapsesi ei joudu huonoille teille.
Neuvoton isä. Samaa mieltä olen ADHD kirjon voisin lahjoittaa, koska Keva on toinen diagnoosi mutta tulkinta on ADHD Asperger eli Lievä autismi sekoitusta. Mutta tärkeintä on, että hankit ADHD lääkkeen nyt lapselle. Itselläni on Concertta lääkkeen annostus noston myötä keskittyminen parempi ja näin ollen lapsesi impulsiivisiuus voi vähän helpottaa, että ei lainaa rahoja sanot lapselle 100 kertaa takomalla päähän, että jos se saa 100€ sitä ei lainata edes sinulle eikä naapureille.. Ja Concertta lääkkeen annostus noston myötä olen onnistunut säästää säästötilille lähes 500€ .
Neuvoton isä . Kokeile laittaa sinun poikasi Aspa asuntoon jossa on ADHD osaaminen. Ja Keva osaaminen
Neuvoston isä. Sen verran , että taatusti saat sen huonoista ihmisporukoista pois nyt 18 vuoden iässä nuorin veli joutui Riksuun ongelma nuorten paikkaan, kun veli oli saanut huonoja kavereita ole sosiaalityön tekijään yhteydessä ja vaadi, että lapsesi pääsee ongelma nuorten paikkaan vaikka vuodeksi ja eri paikkakunta, jossa on ne huonot kaverit. Melkein sellainen jossa voi sinun lapselle kokeilla ADHD lääkitys ja kongitiivinen käytös terapia ADHD vertaistuki ryhmässä on moni kirjoittanut on ollut apua. Ja ehdota, että lähtee niin kauan kuin teillä asuu ulos liikkumaan. Ja kaveri on ovet laittanut lukkoon ja ADHD lapselle avainta ei anna lukot laita kaikkiin oviin kotona, ja pidät visusti avaimet itsellä, ja vaadit, että jos lapsesi haluaa nähdä kavereita että haluat isänä nähdä sen kaikki kaverit jotka sillä on ja sano, että teet sen takia koska,et halua, että joutuu vankilaan ja koita kysyä mitä haluaa sinun kanssa tekevän. Ja sanot suoraan, että sillä saa olla kavereita kunhan esimerkiksi jostain seurakunnan tapahtumista tai ADHD vertaistuki ryhmistä ovat sen kaverit ja vaadit siltä sen kaikkien kavereiden osoite tiedot ja koita kysyä mikä harrastus voisi olla mitä haluaa ja jos sinulla on joku liikunta itsellä sanot lapselle, että lähtee sinun mukaasi sinun harrastuksiin ja sanot rahaa ei tipu, jos se lainaa rahaa sano, jos rahan lainaaminen ei lopu Edunvalvojan laitat ja sitten ei rahaa saa koskaan itselle. Edunvalvoja ei anna sille kun 10€ korkeintaan viikko.
Neuvoston isä. Sen verran , että taatusti saat sen huonoista ihmisporukoista pois nyt 18 vuoden iässä nuorin veli joutui Riksuun ongelma nuorten paikkaan, kun veli oli saanut huonoja kavereita ole sosiaalityön tekijään yhteydessä ja vaadi, että lapsesi pääsee ongelma nuorten paikkaan vaikka vuodeksi ja eri paikkakunta, jossa on ne huonot kaverit. Melkein sellainen jossa voi sinun lapselle kokeilla ADHD lääkitys ja kongitiivinen käytös terapia ADHD vertaistuki ryhmässä on moni kirjoittanut on ollut apua. Ja ehdota, että lähtee niin kauan kuin teillä asuu ulos liikkumaan. Ja kaveri on ovet laittanut lukkoon ja ADHD lapselle avainta ei anna lukot laita kaikkiin oviin kotona, ja pidät visusti avaimet itsellä, ja vaadit, että jos lapsesi haluaa nähdä kavereita että haluat isänä nähdä sen kaikki kaverit jotka sillä on ja sano, että teet sen takia koska,et halua, että joutuu vankilaan ja koita kysyä mitä haluaa sinun kanssa tekevän. Ja sanot suoraan, että sillä saa olla kavereita kunhan esimerkiksi jostain seurakunnan tapahtumista tai ADHD vertaistuki ryhmistä ovat sen kaverit ja vaadit siltä sen kaikkien kavereiden osoite tiedot ja koita kysyä mikä harrastus voisi olla mitä haluaa ja jos sinulla on joku liikunta itsellä sanot lapselle, että lähtee sinun mukaasi sinun harrastuksiin ja sanot rahaa ei tipu, jos se lainaa rahaa sano, jos rahan lainaaminen ei lopu Edunvalvojan laitat ja sitten ei rahaa saa koskaan itselle. Edunvalvoja ei anna sille kun 10€ korkeintaan viikko.
Sain heikkolahjsisen paperit 38 v.koko lapsuuden ja nuoruuden ihmettelin miksi kaikki mitä yritin meni päin helvettiä!diagnoosin jälkeen voi armahtaa itsensä.nyt jo yli 50 vuotta mittarissa.
Mä asun asumisyksikkössä mutta pärjään hyvin

Vastaa viestiin