Turpiin tuli
31.03.2014
Käsivarressani on kaksi mustelmaa. Ikävän näköisiä. Kylpylässä huomaan, kuinka kuinka yksi jos toinen porskuttelija vilkaisee kättäni ohimennen. Sitten minua.
Säälivästi?
Kun Uuno näkee mustelmat, hän kysyi kauhistuneena: - Äiti, mistä nuo ovat tulleet?
Olen pitkään hiljaa. - Sinä teit ne.
On Uunon vuoro olla hiljaa. - Koska... sattuuko niihin?
On Uunon vuoro olla hiljaa. - Koska... sattuuko niihin?
Voi kuinka Uunoa ahdistaa. Niin minuakin.
Mustelmat vaaleassa ranteessa näyttävät tosin paljon dramaattisemmalta verrattuna mustelmien syntytilanteeseen. Uuno oli eräästä muutoksesta ahdistunut, kimpaantui ja nipisti lujaa. Kyseessä oli harvinainen poikkeus, sillä yleensä hän on suuttunut tekoihin saakka vain isolle ja kestävän näköiselle isälle.
Mutta sittenkin: Aavistanko jotain siitä maailmasta, mitä voi tuntea väkivaltaisen aikamiespojan vanha äiti, joka sanoo vältellen, tuska silmissään, että "...ei, mikä lie, hellapuu osui..."? Tai kun dementoituneen ihmisen omainen painaa kättään huulta vasten, eikä enää tiedä, mitä suree eniten.
Kehitysvammaisten aggressiivisuus on asia, josta olen jo monta kertaa aikonut kirjoittaa, mutta en ole osannut, kehdannut, kyennyt. Ahdistaa.
Väkivalta on aina nöyryyttävää, pienikin sellainen.
Tällainen asia on kuitenkin olemassa. Todennäköisesti se on aika yleinenkin asia. Ainakin siitä kysytään joka ikisessä "alan" palaverissa, kohtaamisessa, neuvottelussa. - Onko hän aggressiivinen?
Olemme vastanneet totuudenmukaisesti. Kyllä, joskus. Tähän mennessä on ollut vain kotona ja pääasiassa vain turvalliselle isälle. Joskus heittää tavaroita. Ei muuta. Tähän mennessä.
Ja juu, ymmärrämme. Hän yksinkertaisesti kokee paljon suuria tunteita, mutta ei pysty - läheskään aina - purkamaan niitä. Ja sitten kiehahtaa yli. Vähän. Tähän mennessä.
Uuno on nyt 8-vuotias ja hänen voimansa riittävät saamaan aikaan mustelman. Mutta entä kun hän on 15-vuotias? Tai 20-vuotias?
Lyövä lapsi on aina myös uhri. Usein käsittämättömien aivoissa vaikuttavien mysteeristen tapahtumien uhri. Tai sitten uhri ihan kirjaimellisesti.
Uuno on joutunut itsekin väkivallan uhriksi. Kerran kehitysvammaisten hoitopaikassa eräs iso kaveri tönäsi hänet mäen rinteeltä alas rumasti.
Hiljattain eräs Uunoa puolet vanhempi, isokokoinen, kehitysvammainen nuori löi poikaa. Lyönnistä jäi jopa jälki huuleen ja korvaan. Onneksi hoitaja oli ehtinyt väliin.
Ajatelkaa - hän löi minun pientä poikaani.
Tunnen alkukantaista raivoa. Karjun hiljaa mielessäni kuin leijonaäiti, jonka kohtasin - Luojan kiitos häkin takaa - eläintarhassa 10 sentin päästä. (Oli muuten harvinaisen hyytävä kokemus.)
Minun poikaani te ette koske!
Samalla kun äänetön raivo muljahtelee sisälläni, tiedän, että jonakin päivänä asiat voivat olla toisin. Tämä lastani lyönyt nuori on myös jonkun äidin hämmentynyt ja ahdistunut lapsi, joka ei tiedä, miksi teki niin kuin teki.
Jonakin päivänä minun poikani voi olla se, joka lyö.
Ahdistus on yhteinen.
Uuno oli aidosti järkyttyneen oloinen tästä kokemastaan väkivaltaisesta hyökkäyksestä. Kun säikähdysitkut oli itketty ja puuhapetekarkit syöty lohduksi, hän pyysi minulta puhelimen ja meni toiseen huoneeseen. Oven takaa kuuntelin, kuinka puhelu lähti ainakin puolellekymmenelle tärkeälle ihmiselle ja - tätä en valehtele - äänessä oli kuultavissa yllättävä sävy. Kyllä, järkytykseen sekoittui selvästi tiraus elvistä, puhelut nimittäin alkoivat aina samalla tavalla.
- Mää sain turpiin!
POIKALAPSEN ELÄMÄÄ:
Uuno oli nukahtamassa pimeässä makuuhuoneessa.
- Näetkö sää minua, hän kysäisi äidiltä.
- Näen vain sellaisen hahmon.
- Se hahmo olen minä!
Kommentit
Satu
22.10.2012 klo 07:48
Liisa, ehkä tähän pitäisi kiinnittää vielä enemmän huomiota kouluissa yms.
Liisa
21.10.2012 klo 20:33
Tiitu, 05.10.20...
13.10.2012 klo 21:01
Satu
4.10.2012 klo 09:02
Eliisa
3.10.2012 klo 13:14
Satu
2.10.2012 klo 09:22
Kaija Kesti
2.10.2012 klo 00:33
Jonne Hautala
1.10.2012 klo 22:33
Leevillä pettymykset ilmenee tuhahteluina ja ärräpäinä.
ja kyllä sisarrakkaus välillä mene nujakoinniksi, niin kuin terveilläkin lapsilla. leevillä on 7sisarusta tosin.
Mariia
1.10.2012 klo 20:12
Ja meilläkin on valitettavasti kokemusta siitä, että lapsen koskemattomuutta loukataan. Päiväkodissa toinen kehitysvammainen lapsi roikkui lapsessamme jatkuvasti kiinni ja yritti repiä silmät takaapäin. Sitten vielä ihmetellään, että lapsemme pelkää muita lapsia...
Satu
1.10.2012 klo 18:44
Paula
1.10.2012 klo 17:45
Satu
1.10.2012 klo 16:33
Anna
1.10.2012 klo 16:16
Pico
1.10.2012 klo 14:17
jennifer
15.8.2018 klo 14:59
rakas uusi ystävä,
Kiitos päivästä, miten olet tänään yhdessä yrityksenne kanssa ja
teidän
koko perheeni? Nimeni on LAHJAKORTTI Ann, Kuitenkin, haluan todella
luoda todellinen suhde sinuun ja edes olla hyvä ystävä me
kuten sinä
ota yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen ritaannak2@gmail.com
uutta ystävää varten, jotta voin lähettää sinulle makeita kuvia ok im ei ole hyvä
lataa
kuvani täällä syistä ok
ritaannak2@gmail.com
maija
20.5.2019 klo 19:29
maija
20.5.2019 klo 19:31
maija
20.5.2019 klo 20:10
maija
20.5.2019 klo 20:11
Maija
20.5.2019 klo 20:16
kirka
11.7.2019 klo 21:11
lievästi kehity...
26.12.2019 klo 15:34
lievästi kehity...
26.12.2019 klo 15:44
keharimies
26.1.2020 klo 19:20
keharimies
26.1.2020 klo 20:03
keharimies
31.3.2020 klo 19:51
keharimies
29.4.2020 klo 18:30
hetero keharimies
1.6.2020 klo 00:35
keharimies
28.7.2020 klo 19:09
Ihmettelen
18.1.2022 klo 21:14
Turpiin tuli
6.10.2022 klo 08:25
Miksi vammaisia...
6.10.2022 klo 08:25
velmeri
6.10.2022 klo 08:26
Lisää uusi kommentti