Uni

Herätys oli sitäkin suloisempi. Havahduin siihen, että Uunon käsi kiertyi kaulaani.

- Huomenta äiti.

Helpotus pojan läsnäolosta oli tietenkin sanoinkuvaamattoman ihana. Olin koko päivän - monta päivää - ihmeellisen kevyen olon vallassa. Tavallaan tietty keveys on jatkunut. Ymmärsin nopeasti uneni idean, siis, minkä suuren asian alitajuntani vei unessa läpi.

Uunon neljä ensimmäistä vuotta asuimme parikymmentä kilometria kaupungista pitäjässä, jota voisi luonnehtia maaseutumaiseksi. Uunon kanssa kuljimme paljon kirkossa ja opimme tuntemaan paikalliset ihmiset niin kirkossa, apteekissa kuin terveyskeskuksessakin. Ajanjakso oli merkityksellinen ja kaunis monella tavalla.

Eräästä toisesta yhteydestä nämä ajat ja ihmiset ovat viime aikoina nousseet uudelleen mieleeni ja tajusin heti, että uneni liittyi tähän asiaan.

Vielä kerran sain surra mieleni syvimpiä rakenteita myöten läpi sen tosiasian, että tämän edellämainitsemani ajanjakson "terve poika" on poissa. Häntä ei enää ole. Siinä mielessä kyse tavallaan onkin kuolemasta.

Jotain on pysyvästi ohi, poissa, mennyt.

Mutta kun pikkupojan käsi kiertyi kaulalleni, tajusin uudella syvyydellä jotakin suurta. Olemme saaneet "tilalle" juuri tämän Uuno. Ja minä rakastan häntä valtavasti.

Halailin ja silittelin Uunoa monta päivää. Hän oli tietysti kärsimätön ja kiusaantunut. "Älä nyt..."

- No mutta olet äidille niin hirvittävän tärkeä ja rakas.

- Vaikka mää olisin homo?

(Kahvit turskahtivat suusta pöydälle.)

- ... no vaikka!

Tällainen hän juuri on. Yllättävä. Oivaltava. Aina tuo keskusteluun jonkin uuden, yleensä aika syvällisen, näkökulman. Tahallaan vai vahingossa? Siitä en ole koskaan päässyt selville.

Mutta poika on tässä ja syksy on lähtenyt hienosti liikkeelle.

Koulu, uusi opettaja ja uudet luokkatoverit ovat jo tulleet tutuiksi. ("Äiti, mää vahingossa autoin yhtä pyärätuolilaista.")

Toimintaterapia on alkanut. ("Mää haluan, että mulle tehhään kuvakortit, joissa kuva salkkareista, tietokoneesta ja pleikkarista, että mää osaan aloittaa.")

Muskari on alkanut. ("Mää menin Timon kainaloon, vaikka olisi mää sopinut siihen Marinkin viereen.")

Kirkkokausi on alkanut. ("Mää laitan pukutakin ja marimekon paidan huomenna kirkkoon.")

Tanssii tähtien kanssa on alkanut. ("Mun suosikki on Risto-Matti Ratia!")

Uuno kuvaili facebookia varten tunnelmiaan yhtenä päivänä kahdella sanalla: Kaikki jees!

Mitäpä siihen muuta lisäämään.