Enkelin laulu rauhaa, rauhaa toistaa...

Useina sinisinä hetkinä olen täälläkin miettinyt, mikä minua on auttanut eniten, että voisin hyväksyä lapsen kehitysvammaisuuteen johtavan sairauden. Mikä on parhaiten auttanut sopeutumaan tilanteeseen?

Olen tullut siihen tulokseen, että on täytynyt aika syvällisesti oivaltaa, että juuri tämä elämä on lapsen o m a e l ä m ä.
Se ei ole erehdys, se ei ole vajaa elämä, vaan se on hänen täysi ikioma elämänsä.

Juuri nyt minusta tuntuu, että on ollut armollistakin luopua odotuksista, niistä vähäisistäkin. Tyyntyä, rauhoittua. Tämä on lapsen elämää, tämä on meidän elämää hänen vanhempinaan.
Ja pikkuhiljaa - yhä useammin - alkaa tuntua, että se on hyvää elämää.

On merkillisellä tavalla helpottavaakin luopua kehityksen vertailemisesta. Lapsen osaamisesta iloitaan, mutta häneltä ei odoteta sellaista, mikä on hänelle liian vaativaa.

Jotta niin voi ajatella, täytyy jossakin vaiheessa itkeä paljon. Täytyy luopua monista - tiedostamattomistakin - käsityksistä ja ihanteista siitä, millaista on oikea elämä.

Ja katso! Huomaat, että elämässä ei tee yhtään mitään kysymyksellä: "Millaista elämän kuuluisi olla?" Sen sijaan "Millaista elämä oikeasti on?" -kysymys kiinnostaa paljonkin.

Näin joulun alla tulee väistämättä mietiskeltyä joulun suurta kertomusta.

Se on kuulkaa harva poika, joka saa tähden syttymään taivaalle vain syntymällä.

Jeesus-pojan sanotaan tehneen niin.

Kun Maria-äiti nosti korsien keskeltä hellästi nappisilmän syliinsä, hänellä oli varmasti paljon unelmia pojan elämän varrelle.

Mutta ei mennyt niinkuin Strömsjössä tämänkään pojan elämä. Siitä tuli vaikea ja aivan liian lyhyt.

Vaikka isä oli itse Jumala!

Mutta juuri tästä meidän silmissämme vaikeasta elämästä tuli maailmanhistorian suurin elämä.

Siinä on sanoma myös kaikille kehitysvammaisille pojille ja tytöille sekä heidän perheilleen.

Joulun suuri sanoma!

Onnellista ja hyvää joulua kaikille blogini lukijoille!

Jouluhymni

(Ahti Sonninen- Une Haarnoja)

Rauhaa, vain rauhaa kellot ne soi,
lapselle rauhaa, ne rauhaa soi.
Enkelin laulu rauhaa, rauhaa toistaa.
Seimen yllä joulun tähti valkeuttaan
kirkkaana silmiin lapsosen nyt loistaa.
Maariainen tuutii seimen pienoistaan.

Kaukainen risti varjonsa luo.
Sieluhun äidin kivun se tuo.
Pääsiäisaamu tuskan kerran poistaa,
riemu täyttää ylösnousemuksen maan.
Rauhainen mieli rukousta toistaa.
Maariainen tuutii seimen pienoistaan.