Homo religiosus - Uskonnollinen ihminen

Yhtenä aamuna poika raivosi:

- Missä sinä olet Jumala? Sanotaan, että olet olemassa, mutta jos olet, tule sitten tähän!

Samantien Uuno laskeutui lattialle tikkusuorana makaamaan ja odottamaan Jumalaa. Vähän ajan päästä hän nousi kiukkuisena ylös.

- No niin, eipä näy Jumalaa!

Seurasimme isänsä kanssa performanssia mykistyneinä. (Tohtisipas itse tehdä joskus samalla lailla.)

Uuno jatkoi touhuihinsa huolettomana. Jumala huolehtikoon olemassaolostaan. Hän on lapsi ja leikkii.

Uuno oli ensimmäisen kerran kirkossa noin kolmen viikon ikäisenä. Siitä lähtien melkein joka pyhä neljävuotiaaksi saakka. Sitten käynnit ovat harvenneet.

Uuno ei nykyään oikein jaksa seurata pitkää messua. Emme tietenkään pakota.

Yöpuulle mennessä melkein joka ilta "unohdan" iltarukouksen. Vain siksi, että on niin suloista, kun lapsi muistuttaa.

- Äiti, IR, hän tökkää kylkeen.

- Mikä?

- IR.

Uunolla ja iskällä on omat rukouksensa, mutta minä luen toisinaan tämän:

Taivaan Isä, siunaa meitä 

anna meille enkeleitä.

Siivillänsä meitä peitä,

meitä älä koskaan heitä.

Ja aina Uuno kysyy tämän rukouksen jälkeen: - Mihin se muuten heittäis?

Mihin Jumala ihmisen heittää? Jos ei ihan erikseen ano, että älä nyt tällä kertaa heitä...

Hyvä kysymys. Mahtavan hyvä kysymys.

Vaikka ymmärränkin, että rukouksenkirjoittaja on heittää- sanalla tarkoittanut, että Jumala ei hylkää, on tärkeä noteerata, että lapsi kuulee asiat sellaisina, kun ne sanotaan ja reagoi sen mukaan.

Palloa heitetään. Entä ihmistä? Asialla itse Jumala.

Sitä sopii miettiä aikuisenkin.

Mihin tilanteeseen pelkään Jumalan heittävän minut?

Ainakin siihen, että joskus kerta kaikkiaan väsyn liikaa. Jos en jaksa enää rakastaa?

Tai jos rakastan jotenkin liikaa?

Poikalapsi nukahtaa viereeni. Olen juuri laulanut hänelle "Mä olen niin pienoinen", "Kerran usko lapsuuden" ja " lopuksi Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan."

Silittänyt samalla selkää.

Se on myös minun iltahartauteni.

Kun Uuno oli pieni, hän sai aina Herran siunauksen jälkeen juosta kirkossa pappina toimineen isän syliin. Seurakuntalaiset kertoivat, että näky jotenkin hoiti heitä.

Isän syliin saa juosta.

Minulla oli tälle pikkupojalle kirkossa mukana kuivahkoja ruisleivänpalasia. Niiden mutustelu hiljensi ja rauhoitti kiehnaavaa lasta.

Kerran tällaisella hetkellä hiljennyimme Isä meidän -rukoukseen. Kun pääsimme kohtaan ... anna meille meidän jokapäiväinen leipämme... 3-vuotias Uuno nosti katseensa ja lisäsi anovalla äänellä.

- Ja voita!

Kirkkoväki räjähti nauruun.

Ja voita! Uskaltasipas joskus pyytää voitakin... 

Yhtenä päivänä Uuno mietti, että jos se Jeesus on taivaassa, niin hänen on siis täytynyt kuolla. Koitin selittää parhaani mukaan, kuinka uskomme, että Jumalan poika silti elää, vaikka on kuollut.

- Mihin Jeesus kuoli?

- Hänet tapettiin.

- Miksi?

- Mitä luulet?

- Jos ne oli katteellisia, että se oli Jumalan poika, Uuno keksi.

Ohoh.

En ikikuuna päivänä ollut tullut ajatelleeksi, että näiden tapahtumien keskiössä olisi ihmisen kateus.

- Jos ne halusi niinkun itekin olla Jumalan poikia, Uuno jatkoi pohdiskeluaan.

Pikkupoika, joka itse niin avoimesti ja vailla häpeää uskaltaa missä tilanteessa tahansa sanoa " mää oon nyt kyllä katteellinen ja mustasukkainen" - ymmärtää kadehtijoita ja oivalsi kenties jotakin merkittävää.

Usein Uunon uskonnollisuus on arkipäiväistä ja hauskaa.

- Mihinkä nuo hevoset ovat menossa, hän tuumi yhtenä päivänä autossa, kun ajelimme hevosauton perässä.

- Varmaan jonnekin raveihin, ehdotin.

- Minä tarkoitin, että kuoleman jälkeen, poika yllätti.

- Auts... no mitä luulet?

- Hevosten taivaaseen!

- Ai, semmonen on olemassa?

- Kaikkihan sen tietää. 

Poikalapsen elämää

Oltiin menossa pienelle lomareissulle. Uunon isosisko tiedusteli äidiltä kaupan kassajonossa, tuliko tietokone mukaan. Äiti vastasi, että ei tullut...

-Kyllä se on tosi hyvä asia, että sinä äiti pidät nyt lommaa konneesta! Uuno kailotti isoon ääneen.

Kassajonossa edellä seisonutta naista alkoi naurattaa.

-Tämä on sellainen perhe-asia meillä, Uuno kuiskasi naiselle luottamuksellisella äänensävyllä.