Erilainen ystävä

- Hänestä ei huomaa mitään erityistä, ystäväni sanoi minulle eräänä päivänä kahvipöydässä.
Mietin vähän aikaa, mistä hän puhui, kunnes tajusin, että kyse on pojasta.
- No, ei välttämättä... mutisin hämmentyneenä, enkä tiennyt, olinko iloinen vai surullinen havainnosta.

Elämässä tulee usein vastaan tilanteita, joissa poika ei erotu millään tavalla muista lapsista. Kuitenkin toisinaan katson parhaaksi kertoa lievästä kehitysvammaisuudesta, jotta hän saisi ymmärtäväisempää kohtelua osakseen.

Ilman taustan valottamista hänet voitaisiin kokea joissakin tilanteissa vain kömpelöksi, hitaaksi, näsäviisaaksi, rajattomaksi, joskus jopa ilkeäksi tai ainakin hyvin uppiniskaiseksi.

Lievä kehitysvammaisuus voi olla monella tavalla aika vaikeakin asia. Mietin usein, kuinka sen kokevat toiset lapset.
Ystävä on samanlainen - melkein - kun hekin, mutta kuitenkin erilainen.

Joskus mietin sitäkin, kuinka lapseni terveiden ystävien vanhemmat osaavat selittää kehitysvammaisuusasian lapsilleen vai selittävätkö he sitä mitenkään? Koska on oikea aika?

Hiljattain meillä tuli perheystäväpiirissä puhetta yhdellä jalalla hyppäämisestä. Pojan ikätoveri, suloinen ja sanavalmis tyttö ei voinut käsittää, kuinka jonkun mielestä yhdellä jalalla hyppiminen voisi olla vaikeaa. - Katsokaa vaikka! hän pyysi ja hyppeli iloisesti kuin västäräkki kivellä.

Poika katsoi tyttöä ja sanoi rauhallisesti:
- Minusta se on vaikeaa.

Me vanhemmat emme jatkaneet keskustelua aiheesta.

Lapsilla on luontainen kyky ymmärtää toisiaan. He puhuvat kukin rehellisesti omasta näkäkulmastaan ja asia saa jäädä siihen.

Toistaiseksi.

Mutta silti minä jäin miettimään, että pitäisikö jossakin vaiheessa tälle tytölle kertoa poikamme erilaisuudesta? Ja miten se voisi tapahtua?
Onko tämän edes oltava minun huoleni?

Joskus elämässä ei ole muuta kuin kysymyksiä.

Vähään aikaan asialle ei tarvitse tehdä mitään - siitä olen varma - mutta entä kun aika kuluu eteenpäin?

Me tulemme perheessämme vuosien saatossa tutuiksi - tahdomme tai emme - kaikkien kehitysvammaisuuden asteiden kanssa.

Missä vaiheessa lapsemme ystävät käyvät läpi sen, että ystävän matka kulkee toiseen suuntaan?