Aamuja ja Maanantaiaamuja

31.03.2014

Elämässä on kahdenlaisia aamuja. Tavallisia aamuja ja Maanantaiaamuja. Maanantaiaamut eivät tietysti koita vain maanantaisin. Maanantaiaamu voi iskeä koska tahansa.

Maanantaiaamuna sängyn viereiselle tuolille varatussa puhtaassa sukassa on reikä. Koira on löytänyt paksun hangen alta mädäntyneen omenan ja syönyt sen (sillä seurauksella, että eteisessä käy hiroshima.)

Maanantaiaamuna hammasharjaan menee pikkupojalla tahnan sijasta tukkavaahtoa. Poikaa naurattaa, isää ei. Maanantaina vaatteet ovat omituisesti kadottaneet kokonsa ja muotonsa. Housut eivät meinaa mennä jalkoihin ja pää sujahtaa hihaan.

Viime maanantaina kaikki merkit näyttivät siltä, että on oikean maanantain lisäksi tulossa Maanantaiaamu. Margariini oli lopussa ja auto unohtunut laittaa roikkaan.

Selvin merkki Maanantaiaamusta oli pieni poika, joka nukkui, vaikka valot laitettiin päälle, nukkui, vaikka radio käännettiin isolle, nukkui, vaikka äiti sanoi kymmenen kertaa huomenta, huomenta kulta, huomenta muru...

Olisiko mikään voinut estää Maanantaiaamua tulemasta?
Kyllä vaan. Yhtäkkiä pojan silmät aukesivat. Hän pujotti hiljaa käden peiton alta ja teki pienen koukistusliikkeen etusormellaan.

Äiti katsoi poikaa hämmästyneenä, jolloin tämä hitaasti uusi pienen koukistusliikkeen. Samalla poika nosti aavistuksen verran peittoa.

Vihdoinkin äiti tajusi, mikä on homman nimi ja kömpi peiton alle lämpimän pojan viereen.

Poika kuiskasi, että "silitä selkää".
Äiti silitti ja ennätti tuskin viidenteen silitykseen, kun poika hyppäsi istualleen ja ilmoitti iloisesti: Herätään!

Siitä tuli aivan tavallinen aamu, ei Maanantaiaamu.
Mutta tavallisena aamuna kahvi maistui epätavallisen hyvältä.

Kommentit

Pirkko Olanterä

14.2.2012 klo 06:53

Voi kuinka kauniisti kuvattu todellisuus! Ihan tuli ikävä omaa eskarilaista, joka oli viikonlopun isällään...Että miten se tärkeysjärjestys on lapsessa niin kirkkaana läsnä!

Satu

14.2.2011 klo 10:29

Voi kiitos Susanna sinulle kommentista. Minustakin on työlästä jaksaa olla vaikeana aamuna niin "tunnetajuisena" ja osata tarttua siihen ohikiitävään hetkeen, joka voi kääntää suunnan...
Ehkä todellisena Maanantaiaamuna täytyy olla itselleen armollinen, nollata tilanne ja luottaa, että harvoin niitä Maanantaiaamuja on monta peräkkäin...

Satu

14.2.2012 klo 07:00

Kiitos Pirkko!

Paula Lahdenperä

7.2.2011 klo 18:43

Tuttuja aamuja kuvaamasi Maanantaiaamut näin mumminkin näkökulmasta. Saattaapi olla jo ke aamu tällainen Nummelan Ojakkalassa!
Kiitos Satu kun laitoit tulemaan.

Susanna

14.2.2011 klo 10:56

Kiitos Satu vastauksestasi! Hienoa saada vertaiskontakti! Olen tällä hetkellä ihan hukassa tämän asian kanssa. Ja samalla tunnen olevani kiittämätön, sillä meillä tyttäremme älyllinen kehitysvamma on kuitenkin lievä. Eskarissa ja kuntouttavassa päivähoidossa menee ihan hienosti, mutta kotona illat ja aamut ja nyt viikonloppukin on yhtä kaaosta, häiritsevää käytöstä, koko perheen arjen dominointia. Asia on meillä vuoden vanha. Nyt kaipaisin kovasti vertaistukea samanlaisten asioiden kanssa painiskelevista vanhemmista. Olen tämän etäpäiväni aamun seikkailut asiaan liittyen netissä ja koittanut löytää jotain helpottavaa. Olet ensimmäinen kontaktini, kiitos siitä!

Satu

14.2.2012 klo 07:10

Kevättä ja valoa teille!

Susanna

14.2.2011 klo 09:58

Miten osuva ilmaisu! Ja miten se helpottikaan oloa! Meillä oli tänään maanantaiaamuna Maanantaiaamu. Vielä kahden tunnin jälkeenkin se painaa ja ahdistaa. Miten opin selviämään näistä? Miten tunnistan "sormenkoukistuksen"?

Satu

14.2.2011 klo 11:19

Voimia teille vaativaan arkeen! Päivitän blogia viikottain, tiistain-keskiviikon maissa. Iloja ja suruja.

Minttu

16.2.2011 klo 11:53

Aivan mahtavia kirjoituksia!

Leena

5.3.2011 klo 21:47

Luin blogisi vedet silmissä, niin tuttua juttua meilläkin jo aikaa sitten. Minulla on kaksi aikuista erityislasta, joista toinen asuu edelleen kotona, toinen ryhmäkodissa. Ja minä olen päästänyt irti ja nuoreni on myös itsenäistynyt. Tilapäishoitoa olen aikoinani säännöllisesti käyttänyt. Erityiset tarpeet - erityinen tuki, oli periaatteeni. Kaikkiaan lapsia on neljä, kuopus toisella luokalla. Voimia Sinulle ja Susannalle myös!

Satu

30.3.2011 klo 21:58

Kiitos Leena!

jennifer

15.8.2018 klo 15:22

Hei
rakas uusi ystävä,
Kiitos päivästä, miten olet tänään yhdessä yrityksenne kanssa ja
teidän

koko perheeni? Nimeni on LAHJAKORTTI Ann, Kuitenkin, haluan todella

luoda todellinen suhde sinuun ja edes olla hyvä ystävä me
kuten sinä

ota yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen ritaannak2@gmail.com

uutta ystävää varten, jotta voin lähettää sinulle makeita kuvia ok im ei ole hyvä
lataa

  kuvani täällä syistä ok
ritaannak2@gmail.com

Lisää uusi kommentti