Mitä on ikä?

Meillä elää 11-vuotias poika, joka näyttää 15-vuotiaalta, mutta on psykologien testien mukaan 6-vuotias.

Mikä ikä on totta?

Kehitysvammaisuuden radikaalisuus on siinä, että rationaaliset kehitysvaiheet (ja -tehtävät) eivät toimi. Siinä on jotakin hauskaa ja viehättävää, jotakin hyvin pelottavaa ja toisinaan hankalaa.

Mistä löydät 170-senttiset Puuha-Pete-collarit? Miten kerrot, että jo niinkin kehittyneessä kropassa ei ole suotavaa liikkua enää alasti edes kotiympyröissä (ainakaan vieraitten aikana) niin kuin 6-vuotias tekee, tai joskus vielä 11-vuotiaskin.

Entä elokuvat? Se on tietenkin erittäin ok, että meidän jo murtuvaääninen hujoppi haluaa katsoa Onnelia ja Annelia. Mutta entä kun tulee helmikuu ja K12-elokuvat tulevat - hän on itse siitä jo innoissaan - iän mukaan mahdollisiksi?

Tämäkin on vielä pieni pulma, mutta mikä ikä on totta, jos hän haluaa 18-vuotiaana baariin? Hän on ehkä silloinkin psykologien mukaan 6-vuotiaan kehitystasolla. Hänen ruumiinsa on elänyt tuolloin kohdun ulkopuolella 18 vuotta, mutta saattaa olla, että siinä näkyvät ensimmäiset keski-ikäisyyden merkit.

Uuno järjestää usein juhlia, joissa hän toimii juontaja Antti Holmana. Ystävät ovat tuomareita.

Uunon elämä heittää kuikkaa sellaiselle määritelmälle kuin ikä. Jos häntä ehtii Agu-lääke auttamaan - niin kuin sydämestämme toivomme ja uskomme - ikäasia ei muutu selkeämmäksi.

Mitä on ihmisen ikä?

Mielestäni ikä ja sen raskas määrittelyvalta elämässä on aika rasittavaa meille kaikille. Pienenä meitä pidetään liian isona - tai liian pienenä - murrosiässä odotetaan aikuisempaa käytöstä, aikuisuudessa kypsyyttä, keski-iässä tasaisuutta ja viisautta ja ikääntyvänä rauhallisuutta.

Mutta ei elämä mene niin!

Rippikoulussa huomaa, kuinka sama 15-vuotias voi elää huolettomana aivan lapsenomaisten asetelmien kanssa. Jumala on partasuinen ukko, joka istuu pilven päällä. Samassa ryhmässä 15-vuotias tyttö kirjoittaa niin syvää filosofiaa ja teologisesti teräviä kysymyksiä, että papin kädet hikoavat. Harva keski-ikäinen yltää sellaiseen herkkyyteen kuin 15-vuotias tyttö.

Joskus tosin teen ristinmerkin, kun ihastellaan järkevää murrosikäistä, joka ei ole ollenkaan hankala. Se murrosikä on aika raju, jos sitä pitää elää vasta kolmikymppisenä. Tiedetään!

Puolentoista vuoden kuluttua täytän viisikymmentä vuotta. Minusta tuntuu, että olen tulossa koko ajan vapaammaksi ja rohkeammaksi. Jossakin mielessä radikaalimmaksikin. Toisaalta muoto ja muodollisuus viehättävät myös; koen esimerkiksi kirjoittamisessa rajat ja muodot mahdollisuuksiksi olla luova!

Keski-ikäisyys on hurmaavaa sen vuoksi, että nyt on vihdoin aika tajuta se, minkä meidän Uuno jotenkin sisäsyntyisesti tajuaa: Ikä ei ole ihmisessä keskeistä! Tunteet, temperamentti, kokemustapa, luonne ja elämänkokemus ovat. Niiden ei tarvitse noudattaa mitään kaavaa. Ihminen voi jotakin tärkeää kasvuprosessiaan käydä vaikka 80-vuotiaana. Me emme ole kukaan sen ikäisiä, miltä lukema näyttää. Elämänkokemuksen ja unelmien omalaatuisessa jännitteessä voi löytää itsensä yhtä hyvin ujona teinityttönä tai äidiltään kuulostavana matriarkkana.

Ihailen Uunossa sitä, että hän kykenee suhtautumaan myös toisiin niin, että ihmisen keskiössä on persoona, ei ikä. Uuno ystävystyy ihan minkäikäisen ihmisen kanssa tahansa.

Eikä koskaan epäile, etteikö naapurinmummoa kiinnostaisi Cheekin uutusbiisi!