Syyllinen olo oikeuksien ajamisesta?

”Eikö se ole kuntien toimintamalli?”

”Tuttua, niin tuttua.”

”Arkea viranomaistoiminnassa.”

Tällaisia kommentteja sain, kun kyselin Lakitoimisto Kumpuvuori Oy:n Facebook-sivulla, ovatko ihmiset kokeneet syyllistämistä pitäessään kiinni omista oikeuksistaan.

Kun ihmiset ottavat yhteyttä lakimieheen, alkaa puhelu tai sähköposti usein sillä, että asiakas kertoo olevansa ahdistunut jatkuvasta tappelemisesta ja syyllistämisestä.

Taas on ollut yksi palaveri, jossa on yritetty neuvotella vammaiselle lapselle henkilökohtaista apua. Tuloksena on ollut aimo riita. Lisäksi on ”syytetty” siitä, että eikö se ole vanhempien tehtävä auttaa.

Tälle ilmiölle on olemassa nimi: ”Blame the victim”. Kyse on ilmiöstä, jossa huonoa kohtelua kokenut henkilö joutuukin tilanteessa itse syyllistetyksi. Kun tätä syyllistämistä tapahtuu päivittäin – kuten monet lukijat tietävät –, alkaa ihminen itsekin uskoa, että syy on itsessä. Noidankehä on valmis.

Kun syyllistymisen noidankehä sulkeutuu, seuraukset ovat rujoja. Ei uskalleta enää haastaa, tehdä uusia hakemuksia, oikaisuvaatimuksia tai soittaa sosiaalityöntekijälle.

Miten sitten eteenpäin? Olen kerännyt asiakkailta ja omasta toiminnastani hyviä ohjeita siihen, miten syyllisyydestä pääsee eroon. Tämä on helppo sanoa toiselle, mutta:

Ota asiat asiana ja jätä ihmisten sanomiset vähemmälle huomiolle.

Jos päätös on kielteinen, katso, mitä parannettavaa olisi. Tarvitaanko esim. uusia lausuntoja?

Syyllistämisen voi yrittää ottaa rakentavasti. Jos vaikkapa sosiaalityöntekijä toteaa, että eikö vanhempi voisi auttaa henkilökohtaisen avustajan sijaan:

Laadi selvitys siitä, että lapsen kannalta on hyvä, että auttaja on joku muu kuin äiti. Ja yritä olla ottamatta itseesi.

Vammaisoikeustaisteluissa voi vaikuttaa moneen asiaan. Kuitenkin aina on myös niitä asioita, joihin ei kerta kaikkiaan voi vaikuttaa.

Voit kuitenkin vapauttaa itse itsesi syyllisyydestä. Kun olet tehnyt kaikkesi hakemuksen tai oikaisuvaatimuksen kanssa, voit antaa asian olla. Se on muiden käsissä.

Näin syyllisestä tuleekin syytön ja sivustakatsoja. Edes hetkeksi. Se on vapauttavaa!