Kouluautodraamaa

Kehitysvammaisilla lapsilla on lasten kunnosta riippuen vaihteleva määrä aikuisia tukenaan luokassa, ip-kerhossa, harrastuksissa, sijaishoidossa. Esimerkiksi Uunon luokassa on viisi lasta ja opettaja ja 1-2 avustajaa. Kaikki ovat varmasti tarpeen ja mitoitukset mietitty tarkkaan.

On kuitenkin yksi paikka, kouluauto, missä yhteen tilaan laitetaan isokin joukko erikuntoisia lapsia, käytännössä ilman minkäänlaista valvontaa. Itse ainakin toivon hartaasti, että kuljettaja keskittyy liikenteeseen, eikä siihen mitä tapahtuu invataksin penkeillä.

Mutta kyllä sielläkin tapahtuu. Aggressioita, huutelua, raapimista, solvausta, kaikkea sitä mitä muualla valvovat aikuiset. Onneksi myös yllättävää hoivaa ja huolenpitoa. Kun pojallamme tulivat yhtenä päivänä kyyneleet silmään ja meinasi hermo pettää eräässä aggressiivisessa tilanteessa, oli toinen kehitysvammainen poika tilanteen tasalla, lohdutti, rauhoitteli ja piti kädestä.

Sitä kertomusta kuullessa tulivat äidilläkin kyyneleet silmiin.

Ja voi viattomuus, kuinka suuttumusta purettiin.

- Huomenna mää sanon, varmasti sanon, mää kyllä sanon sille, että ”närhenmunat”. Eikö se oo aika pahasti sanottu?

Äidillä tulivat mieleen pahemmat sanat sillä kerralla, kun lapsi oli lähtenyt klo 15 koulusta taksiin ja vielä klo 16.30 ei poikaa näkynyt kotona. Kaupunki on pilkkonut kuljetukset niin palasiin, että oikeastaan kukaan ei ota selvää, mikä firma mitäkin kuljetusta hoitaa.

Noin kymmenes puhelu paljasti, että poika on kyydissä, mutta häntä kuljetetaan noin 10 kilometrin päässä olevan lähiön kautta kotiin.

Eilen kävi samoin. Kun soitin siihen numeroon, mikä koulusta on annettu, taksifirmasta vastattiin hyvin kuivasti, että he eivät hoida lapseni kuljetuksia. IP-kerhosta kerrottiin, että koulutaksiin lapsi on kyllä lähtenyt, mutta he eivät osaa kyllä numeroa antaa, eikä sanoa mihin taksiin.

”Johonkin autoon se laitettiin. Uuno on järkevä poika.”

No todellakin on!  Sitä en ole epäillyt hetkeäkään.

Normaalisti 12-vuotias lapsi kulkee koulukyytinsä pääasiassa omin päin. Kehitysvammainen lapsi ei usein pysty sitä tekemään, vaikka olisi kuinka hauska ja ”järkevä”. Vanhemmat eivät voi joka päivä hakea lasta, työt on tehtävä. On siis lain velvoittama kuljetuspalvelu.

Mahtaako olla röyhkeää haluta tietää, kuka kuljetuspalvelut järjestää? Liekö aivan mahdotonta toivoa, että lasta ei haukuttaisi tai lyötäisi matkalla? Uskaltaisiko sitä toivoa, että lapsen ei tarvitsisi pelätä koulutaksissakaan? Entä voiko varovaisesti toivoa, että alle 4 kilometrin matka ei kestäisi yli tuntia?

Taksinkuljettajat ovat yleensä erittäin ammattitaitoista sakkia. Ongelmat ovat muualla.

"Vammaispalvelulain 8 §:n mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kuljetuspalvelu on keskeinen vaikeavammaisten omatoimista suoriutumista auttava palvelu. Koulunkäynti, työ ja harrastukset edellyttävät mahdollisuutta liikkua. Vammaispalvelulain mukaisilla kuljetuspalveluilla turvataan vaikeimmin vammaisille henkilöille kohtuulliset liikkumismahdollisuudet samoin kustannuksin kuin muille kansalaisille."