Oman kodin ovi jakaa henkilökohtaisen avun – apua ulos mutta ei sisälle

Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Näin säädetään vammaispalvelulaissa. Tämä vuoden 2009 vammaispalvelulain uudistuksessa tullut edellytys on poikinut melkoisen määrän valituksia, erityisesti kehitysvammaisten ja autisminkirjon henkilöiden osalta.

Keskeinen voimavarakysymys

”Voimavarakynnys” on sinänsä asettunut varsin matalaksi. Pelkästään se, että henkilö ei kykene täydellisesti kommunikoimaan, ei tarkoita, että henkilöllä ei ole voimavaroja määritellä henkilökohtaisen avun sisältöä ja toteutustapaa.

Jos henkilö jollain tavoin esimerkiksi avustettuna tai erilaisten kommunikaation apuvälineiden avulla kykenee ilmaisemaan itseään, se riittää. Esimerkiksi tapauksessa KHO 4.2.2015 T 280 henkilö käytti kommunikoinnissaan eleitä, hymyilyä ja käsien taputtamista ja hänellä katsottiin olevan voimavaroja määritellä henkilökohtaisen avun sisältö ja toteutustapa.

Apua ulos muttei kotiin

Kehitysvammaisten henkilöiden osalta myönteisissä päätöksissä on ollut kyse lähinnä kodin ulkopuolisen avun toteuttamisesta, ei normaaliin kotielämään suunnatuista tunneista, ns. päivittäisissä toimissa avustamisesta. Tämä kävi päivänselvästi ilmi tapauksessa KHO 2016:7.

Tapauksessa haettiin kehitysvammaiselle henkilölle henkilökohtaista apua 24 tuntia vuorokaudessa. Ajatuksena oli, että henkilö asuu omassa kodissaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että voimavaraedellytys voidaan jakaa osiin. KHO katsoi, että henkilöllä on voimavaroja kodin ulkopuolella, mutta ei siten, että hänen itsenäinen asumisensa olisi voitu järjestää henkilökohtaisella avulla.

Lainsäädännössä tai sen esitöissä ei puhuta mitään tällaisesta tilanteesta, vaan se on kehittynyt oikeuskäytännössä. Muiden kuin kehitysvammaisten henkilöiden osalta voidaan järjestää henkilökohtaisella avulla jopa 24 tuntia vuorokaudessa avustaminen. Tosiasiassa kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla se ei ole mainitun voimavaratulkinnan mukaan mahdollista.

Toki kyse on aina yksilöharkinnoista, mutta näyttää siltä, että kehitysvamman ollessa kyseessä on erittäin vaikea saada henkilökohtaista apua omassa kodissa asumiseen. Onpa tullut sellainenkin päätös eteen, jossa selvästi todetaan, että henkilökohtaista apua saa oman kodin oven ulkopuolelle, mutta ei sisäpuolelle.

Omaishoitoa vai henkilökohtaista apua?

Tapauksessa KHO 16.9.2014 L 2751 oli kyse siitä, että korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikeavammaisella (kehitysvammainen) henkilöllä oli voimavaroja määritellä henkilökohtaisen avun sisältö ja toteutustapa. Tässä tapauksessa henkilöllä oli äiti omaishoitajana.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että koska äiti oli omaishoitaja, ei henkilökohtaista apua voida myöntää siihen osaan avuntarpeesta, johon vastataan omaishoidon tuella.

Tapauksen logiikkaa ei kanna pitkälle. Tosiasiassa se edellyttää, että henkilö luopuu omaishoidon tuesta ja alkaa hakea henkilökohtaista apua. Järkevämpi ratkaisu olisi, että henkilölle myönnettäisiin henkilökohtaista apua ja luonnollisesti tämä johtaisi omaishoidon tuen uudelleen arviointiin, ei kuitenkaan välttämättä poistamiseen.

Sanoista tekoihin

Kuten edellä käy ilmi, kehitysvammaisten henkilöiden henkilökohtaisen avun toteutumiselle on monta estettä. Tilanne vaikuttaa eittämättä perustuslain ja YK vammaissopimuksen vastaiselta. Näyttää siltä, että vammaispalvelulain valuvikaa kehitysvammaisten henkilöiden näkökulmasta (voimavaraedellytys) ei kyetä korjaamaan oikeudenkäyntien avulla.

Lainsäätäjän tulisikin ryhtyä ripeästi toimiin ja poistaa tai vähintään uudelleen muotoilla voimavaraedellytys. Tällaisia ajatuksia onkin esitetty viime hallituskaudella työtä tehneen VALAS-työryhmän raportissa.

Mutta, ne teot, ne teot. Niitä odottaessa monet kehitysvammaiset henkilöt jäävät ilman henkilökohtaista apua. Ehkä vielä joskus myös kehitysvammaiset henkilöt voivat asua omissa kodeissaan henkilökohtaisen avun turvin. Ratkaisuja tällaiseen on kehitetty.

Mutta, jonkun (muunkin kuin minun) pitäisi ääneen sanoa, että kehitysvammaisille henkilöillä on oikeus henkilökohtaiseen apuun myös siinä muodossa, että se mahdollistaa heidän itsenäisen asumisen omassa kodissaan.