Ei jotakin vähemmän, vaan paljon enemmän

13-vuotiaassa poikalapsessa on jotakin hyvin liikuttavaa. Niin lapsi ja ääni kuitenkin kuin miehen. Niin rakas ja kengän koko 43. Niin hankala ja niin suloinen!

Uunon syntymäpäivät olivat minulle vaikeita hänen 7-vuotispäivästään alkaen muutaman vuoden ajan. Kun edellisenä keväänä tuli tieto sairaudesta, syntymäpäivät eivät hetkeen merkinneetkään kasvua uuteen loputtomaan elämänvirran jännittävään vaiheeseen.

Tuntui samalta kuin vanhojen ihmisten syntymäpäivillä: Annetuista vuosista on taas yksi käytetty. (Harrastimmekin niinä vuosina paljon naamiaissynttäreitä, jotka olivat Uunosta ratkiriemukkaita. Naamion takana taas oli meidän aikuisten kätevä itkeä.)

Mutta sitten alkoi helpottaa, synttärit tuntua taas synttäreiltä! Ja on niitä juhlittukin. On vietetty juhlaa Mäkkärissä, liikuntapuistossa, leffassa, Liikkuvan laulurepun kanssa jammaamalla, syömässä, kotona ja kirkossa. Usein juhlavieraiden  keski-ikä on ollut korkeahko, tänä vuonna Uunon koulukaverit tulivat mukaan.

Ja jotakin unelmaa tuli todeksi!

Paikalla olivat parhaat koulukamut ja se luokan suloisin tyttö. Mukana tietysti myös Uunon rakkaat kummit ja heidät lapsensa ja ehdottomasti Uunon ihanat eläkeläisystävät. Ikähaarukka oli 3-vuotiaasta 77-vuotiaaseen.

Päivänsankari itse edusti coolisti teiniä mustissa laseissaan ja pillifarkuissaan, mutta hänen sisältörikkaasta elämästään kertoo, että samoilla synttäreillä katsoimme sekä kehitysvammaisten nuorten Äijät-rockmusiikkivideon ja Onneli ja Anneli –elokuvan, joka sai meidät kaikki mahtaviin fiiliksiin. Laulettiin siellä myös Ruuneperi-laulu ja syötiin herkkuja olan takaa.

Kun sitä sakkia ja ratkiriemukasta menoa katselin, tajusin, että kehitysvamma ei ehkä olekaan jotakin vähemmän, vaan se on paljon enemmän.

Kun ihmistä ei ole sidottu nauttimaan elämästä ja ihmissuhteista tietyn kapeahkon ikälogiikan mukaan, hän saa roihuta vapaasti ja ylitellä pelottomasti rajoja. Lopputulos on parhaimmillaan niin elämänmakuinen, hersyvä ja ihana, että äiti-ihmistä alkaa tässä kohtaa itkettää ja naurattaa yhtä aikaa.

Semmonen 13-vuotispäivä meillä oli. Lämmittää mieltä niinäkin hetkinä, kun kaikki ei ole aivan niin valoisaa.

Tänään saamelaisten kansallispäivänä on Uunon varsinainen syntymäpäivä. Onnea äijä!

P.S. Huomenna julkistetaan Finlandia-talolla musiikkivideo, jossa Äijät –bändi pistää parastaan. Esitys tulee myös Youtubeen. Sen toteuttaja on Oulun elokuvakeskus, taustavoima on omaishoitajien Hyvinvoiva perhe-hanke ja primus motorina ovat toimineet tietysti Liikkuvan laulurepun Mari ja Timo Rautio. Pysykää kuulolla!