Luovan ihmisen muusana luovuuden maagisessa ilmapiirissä

Olen saanut tänä jouluna erityisen ilon olla tekninen apulainen Uunon joulukalenteri-projektille. Se on paras homma pitkään aikaan. En ehkä muuten ole niin muusa-tyyppiä, mutta nyt tunnistan täydellisesti, kuinka ihanaa on olla luovuuden maagisessa ilmapiirissä, antaa sen koskettaa läheltä.

Aloimme loppuvuodesta miettiä Uunon kanssa, voisiko hän tehdä oman joulukalenterin. Olen muutama vuosi sitten tässä blogissakin kertonut Uunon aiemmasta joulukalenterista. Tuolloin hänelle soitti joku yllättäväkin ihminen sen mukaan, mikä nimi luukusta paljastui. Se kalenteri poiki paljon hyvää. Mutta nyt Uuno on melkein 16-vuotias ja voisi tehdä kalenterin ihan itse.

Aika nopeasti tulimme Uunon kanssa siihen tulokseen, että kalenteri voisi kertoa Uunon ystävistä – hänen omin sanoin -  ja siinä olisi jotakin Uunon taidetta. Bingo! Siinähän se oli. Uuno esittelee joka päivä pari ystäväänsä omintakeiseen tyyliinsä Facebook-seinällään ja lisäämme päivitykseen Uunon taideteoksen. Uunohan rakastaa tehdä kännykän paint-ohjelmalla kuvia.

Lokakuun iltoina jo valmistelimme Uunon kalenteria. Hän kertoi ystävistään – valitsi ketkä kalenterissa ovat mukana – ja minun tehtävä oli vain kirjata rakkautta pursuavia ja välillä hullun hauskoja lauseita ylös.

Uuno on sillä lailla ihana taitelija, että hän ei millään tunnistettavalla logiikalla valinnut näitä kalenteriin päätyneitä ihmisiä. Moni tärkeäkin ihminen jäi pois ja joku ehkä aika vieraskin tuli mukaan. Taiteilijat voivat toimia näin. Jokin intuitiivisuus siellä taustalla oli.

Marraskuun pimeinä iltoina Uuno teki kalenteriin sopivia kuvia. Ongelmaksi muodostui se, että aina kun olimme saaneet 24 hienoa uutta kuvaa talteen, Uuno teki 24 uutta, kahta kauniimpaa kuvaa… ja monta kertaa hän valitsi ystävilleen uudet kuvat. Lopulta pistimme lukkoon kalenterikuvat ja sitten vain odottamaan joulukuuta!

Joulukalenterista on tullut hitti. Se on jaossa vain Uunon facebook-ystäville, mutta tänne nostan muutamia kertomuksia ja kuvia.

Sisko esiteltiin näin: ”Annulla on kaunis lauluääni ja hänellä on kaunis poika nimeltä Leon. Hän juuri muutti Helsingistä Helsinkiin. Annun kanssa käydään Hesellä. Se on vähän niinkuin enkeli tuo meidän Annu. Mutta semmonen laulava enkeli.”

Kalenterissa tulee esille, kuinka Uuno rakastaa ennen kaikkea serkkujaan. Pasi-serkun esittely oli jokseenkin palvova.

”Minun serkkuni. Kun oltiin Vasassa, faija, Pasi ja minä unohdettiin uimahousut kaappiin. Piti mennä alasti uimaan. Pasi asuu Vietnamissa ja syö aina hienoissa paikoissa ja käy töissä hienoissa paikoissa ja hänellä on täydellinen rakkaus.”

Uunon joulukalenteriprojekti on ollut itselleni voimakas muistutus siitä, kuinka tärkeää on pysähtyä kuuntelemaan nuorta ja hänen ajatuksiaan. Kuinka luovuus vaatii aikaa ja tilaa! Olen myös oppinut, että hyvä kannattaa aina. Hyvän levittäminen on suoraan joulun ytimestä.

Betlehemistä lähtenyt valo säteilee meistä toisiimme.

Murtumien ja säröjen kautta valo on entistä kirkkaampaa. Siunattua joulun juhlaa rakkaat lukijamme!