Kirjankuvittaja Palosaari esittäytyy

Sydämeni hyppäsi, kun eräänä päivänä kirjaimellisesti törmäsin kirjakaupan kirjasluettelosivulla kirjan kanteen, joka herätti huomiota iloisella olemuksellaan. Omaan nimeeni olen kirjankannessa jopa jo vähän tottunut (tämä on kahdeksas kirja) mutta kannessa komeileva nimi Uuno Palosaari sai kyynelvanat aukeamaan. Ihmiset, tähän on tultu!

Uuno on omana itsenään kuvittajana, kertoo omin viivoin elämästä omaa tarinaa. Meidän muiden tulkinnassa se muuttuu meidän tarinaksi. Taide toimii näin. Kirjan tekstit ovat omaani, aikuisten rukousajatuksia, eivätkä ne liity kuviin. Toivon, että molempien tarina on jollakin merkillisellä tavalla yhtä aikaa oma ja yhteinen. Olen valtavan onnellinen, että Kirjapaja tarttui tähän komboon, jonka toivon tuovan iloa ja syvyyttä ihmisten elämään. Kirja ilmestyy tammikuussa.

Kuva 1: Uunon nimi ensimmäistä kertaa kirjan kannessa.

Taideprosessi Uunon kanssa on merkillinen. Hän tekee ihan omaa työtään, huoneessaan, samalla kun katsoo telkkaria tai juttelee meidän kanssa. Hän poimii tärkeitä asioita intuitiivisesti töihinsä. Marraskuussa niihin on tullut vähän synkempiä värejä, mutta kun Uuno katsoi Tanssii tähtien kanssa- Roosanauha –ohjelmaa, hän teki oman roosanauha-kuvansa, syvästi sairastuneiden kertomuksista kosketettuna.

Kuva 2: Uunon tekemä roosanauha.

Uuno lähettää minulle kuvia paljon ja joskus kulmansa kohoaa sillä lailla kysyvästi, että tajuan jonkin erityisen olevan menossa. Yleensä päädymme julkaisemaan juuri niitä kuvia Facebookiin. Kun kysyn Uunolta, haluaako, että hän, että julkaistaan kuva, hän vastaa ”ihan sama”, mutta ilme on muikea. Ja kun näytin hänelle kirjan kannen, hän sanoi ”ihan jees”, mutta kasvot säteilivät.

Kuva 3: Uunon 9-luokan koulukuva.

Haluan vielä taustaksi kerrata, että 6-vuotiaana Uuno sai tiedon, että hänen elimistönsä kerryttää valkuaisainetta, joka vaikuttaa aivoissa niin, että lapsi alkaa kehitysvammautua. Aluksi lievästi, sitten keskivaikeasti, vaikeasti ja lopulta syvästi. 14-vuotiaana Uuno alkoi saada oireita helpottavaa lääkettä, mutta tauti on kuitenkin edennyt niin, että tällä hetkellä diagnoosi on AGU ja keskivaikea kehitysvammaisuus.

Tamä taustatieto takaraivossa Uuno Palosaaren nimi kirjankannessa on ihme, suuri ihme.

Päivän ilosanoma on se, että diagnoosi ei kerro oleellisinta ihmisestä. Ei sitä, että hän on graafisesti ja visuaalisesti taitava, hänellä on erikoisen hyvä värisilmä ja hän on aivan hullun hauska ihminen. Diagnoosi ei päässyt estämään sitä, että hänellä on aivan ikioma toimijuus tässä maailmassa.

Uunon töitä on alettu aidosti arvostaa. Marttaliitto myy kortteja ja kohta kortteja on saatavilla myös lähetystyön puodista. On tullut tiedustelu myös eräästä muusta yhteistyöstä, joka liittyy Uunon grafiikkaan. Uuno on kuvittanut useita tapahtumia. Erityisesti hänen työnsä Juice Leskisen runoista koottuun iltaan sai hyvää palautetta.

Uunon kanssa on taas käyty mainioita keskusteluja:

- Äiti, milloin sää tajusit, että Jumala on olemassa?
- Lapsena kai... sitten siinä oli sellaisia vaiheita. Löysin kolmekymppisenä vähän niinkuin kuin uudelleen.
- Etkö sää uskonut välillä?
- Ainakin suhde oli etäinen.
- Oliko se etäsuhde?

Myös tulevat kodinsisutusasiat taitavat olla mielessä,

- Mulle ei tartte joululahjoja ostaa, kun enhän mää silleen tartte mittään. Voi antaa rahana.
- Mitäs Uuno sitten sillä rahalla teet?
- No mietipä, mitä tämmönen jätkä rahalla tekkee.
- No, öö... en kyllä osaa sanoa.
- Ostaa sohvan!