Vammaissosiaalityön ja vammaispalvelujen harkintaa tutkimassa

Moni on joutunut elämänsä aikana jonkin viranomaisen harkinnan ja harkintavallan kohteeksi. Usein harkinta koetaan myönteisenä, mutta harkintaan voi liittyä myös epäoikeudenmukaisuuden ja jopa vääryyden kokemuksia. Harkinnalla tarkoitetaan vaihtoehtojen puntarointia, arviointia ja ratkaisun tekemistä annetun harkintavallan puitteissa. Vammaiset ihmiset kohtaavat viranomaisen harkintaa erityisesti hakiessaan vammais- ja sosiaalipalveluja.

Olemme tarttuneet vammaissosiaalityössä ja vammaispalveluissa tehtävään harkintaan ja harkintavaltaan Lapin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Kehitysvammaliiton yhteistyönä toteutetussa Harkittua vammaissosiaalityötä -tutkimushankkeessa (HaraVa 2022–2023). Tutkimushanke sai Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämän valtion tutkimusrahoituksen.

Eri aineistojen (vammaistuen saajille suunnattu kysely, vammaisten henkilöiden ja vammaissosiaalityöntekijöiden kirjoitukset, Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätökset, sosiaalityön konsultaatioaineisto) tarkasteluissa tunnistimme useita harkintaan vaikuttavia tekijöitä. Hankkeemme tulokset osin vahvistavat aiempaa näkemystä, jonka mukaan vammaispalvelujen ja vammaissosiaalityön harkintaa puitteistavat niin taloudelliset, juridiset, organisatoriset, toiminnalliset kuin asenteellisetkin tekijät sekä niihin kytkeytyvät jännitteet.

Vaikka edistystä on tapahtunut, monet vammaiset henkilöt kohtaavat edelleen vaikeuksia saada tarvitsemaansa tukea ja palveluita johtuen resurssien ja palvelujen puutteesta tai saavutettavuudesta. Esimerkiksi vaikka lievä enemmistö tutkimuksemme kyselyyn vastanneista vammaisista henkilöistä arvioi itsemääräämisoikeuden toteutuvan vähintään melko hyvin vammais- ja sosiaalipalveluissa, niin kolmasosa koki itsemääräämisoikeuden toteutumisen heikkona. He olivat usein sitä mieltä, että harkinta perustuu vahvemmin palvelujärjestelmän kriteereihin ja hallinnollisiin ohjeisiin kuin asiakkaiden tarpeisiin ja näkemyksiin. Myös Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätökset ovat osoitus siitä, että vammaisten ihmisten on perättävä jokapäiväisessä elämässä välttämättömiä vammaispalveluja myös oikeusteitse.

Vammaissosiaalityössä käytetään merkittävää harkintavaltaa määriteltäessä pääsyä ja oikeutta vammaispalveluihin. Usein sosiaalityössä ollaan ikään kuin puun ja kuoren välissä ja tasapainoillaan käytettävissä olevien resurssien, lainsäädännön ja kansalaisten tarpeiden suhteen. Asiakas- ja tapauskohtaisuuden sekä tieto- ja osaamisperustan merkitys korostuu sosiaalityön harkinnassa.

Vammaissosiaalityötä ja siinä tehtävää harkintaa toteutetaan kokonaisvaltaisuuden periaatteella ja sosiaalityön ammatilliseettisellä orientaatiolla. Kokonaisvaltaisella sosiaalityön ammatilliseettisellä harkinnalla tarkoitamme vammaisten ihmisten elämäntilanteiden ja vammaisuuden merkitysten ymmärtämiseen laaja-alaisesti, minkä pohjalta palvelut pyritään toteuttamaan tarpeenmukaisesti ja oikea-aikaisesti vammaisen ihmisen elämäntilanteen edellyttämällä tavalla.

Vammaissosiaalityössä tehtävän ammatillisen harkinnan kivijalan muodostavat oikeudelliset säännöt ja perustelut, organisatoriset resurssit sekä sosiaalityön ammatillinen harkintaosaaminen. Harkinta vammaissosiaalityössä on vaativaa. Tutkimuksessa korostammekin sekä oikeudellisen osaamisen että sosiaalityön kokonaisvaltaisen harkintaosaamisen tukemisen ja kehittämisen tärkeyttä.

HaraVa- tutkimushankkeen tuloksista on mahdollisuus kuulla ja keskustella enemmän 12.12.23 klo. 12-15.30 Kehitysvammaliitossa järjestettävässä seminaarissa, jonka yhteydessä julkaistaan myös tutkimusryhmämme selvitys Harkinta vammaissosiaalityössä. Tervetuloa!

Seminaariohjelma ja ilmoittautuminen:

Harkittua vammaissosiaalityötä – HaraVa-tutkimushankkeen päätösseminaari 12.12.23 klo 12-15:30

Blogin kirjoittaja:
Jari Lindh
Yliopistonlehtori, Lapin yliopisto
HaraVa- tutkimushankkeen johtaja