Erilaisia polkuja vanhuuden eläkkeelle

Sirpa Granö tutki, millaista kehitysvammaisen ihmisen elämä on, kun hän haluaa jäädä työ- tai päivätoiminnasta vanhuuden eläkkeelle.

Tässä tiivistelmässä kerrotaan, miten Granö tutki asiaa ja millaisia tutkimustuloksia hän sai. Granösta käytetään tekstissä sanaa tutkija.

Tutkija halusi saada tietoa etenkin näistä asioista:

• Miten elämä muuttuu, kun jää vanhuuden eläkkeelle?
• Mitkä asiat eivät muutu, vaikka jää eläkkeelle?
• Päättääkö ihminen itse, milloin hän jää vanhuuden eläkkeelle?

Miten tutkimus tehtiin?

Tutkimuksessa oli mukana 4 henkilöä. Heistä käytetään tässä tekstissä sanaa osallistuja.

Nuorin osallistuja oli 59 vuotta ja vanhin 65 vuotta. Kaikki osallistujat kävivät työ- tai päivätoiminnassa, mutta he halusivat lopettaa ja jäädä eläkkeelle. Kaikki asuivat ryhmäkodissa.

• Mitä valokuvissa on?
• Mitä sinun päivääsi kuuluu?
• Miksi haluat jäädä pois päivä- tai työtoiminnasta?
• Mitä haluat tehdä, kun olet eläkkeellä?

Millaista tietoa tutkimuksen avulla saatiin?

Tutkimuksen mukaan kehitysvammaiselle ihmiselle on suuri muutos lopettaa työ- tai päivätoiminta
ja jäädä vanhuuden eläkkeelle. Tämä muutos ei tapahdu yleensä yhtäkkiä, vaan vähitellen.

Tutkimuksen alussa kaikki osallistujat kertoivat, että he haluavat jäädä pian eläkkeelle. Tutkimuksen aikana kuitenkin vain yksi osallistuja jäi eläkkeelle.

Muut osallistujat olivat kuin välitilassa: eivät täysin työssä ja eivät täysin eläkkeellä.

Yksi tutkimuksen osallistuja perui päätöksen jäädä eläkkeelle. Hän päätti sen sijaan siirtyä päivätoiminnasta työtoimintaan.

Toinen osallistuja jäi eläkkeelle, mutta palasi sitten työtoimintaan muutamana päivänä viikossa. Kun tutkija tapasi tämän osallistujan viimeisen kerran, osallistuja kertoi, että nyt hän aikoo jäädä eläkkeelle kokonaan.

Tutkimuksen mukaan kehitysvammainen henkilö ei voi päättää yksin, että hän lopettaa työn ja jää eläkkeelle. Vammaispalvelujen ja palveluyksiköiden työntekijöillä on suuri rooli päätöksessä. He keskustelevat kehitysvammaisten asiakkaiden kanssa, milloin asiakkaat jäävät eläkkeelle.

Tutkimuksen mukaan työntekijät yrittävät auttaa asiakasta tekemään hyvän päätöksen.

Tässä tutkimuksessa työntekijät olivat usein sitä mieltä, että kehitysvammaisen asiakkaan on hyvä jatkaa työ- tai päivätoiminnassa eikä jäädä kokonaan eläkkeelle.

Eläkkeelle jääminen ei ollut osallistujille aina helppoa aikaa.

Eläkkeellä oleminen oli suuri muutos. Lisäksi osallistujilla oli samaan aikaan muita muutoksia elämässä. Nämä muutokset liittyivät heidän terveyteensä ja kykyynsä toimia. Lisäksi ryhmäkodin naapurit vaihtuivat, ja yhden osallistujan hyvä ystävä kuoli.

Mitä tutkimuksen tuloksista voidaan oppia?

On tärkeää suunnitella ajoissa, milloin ihminen lopettaa työ- ja päivätoiminnan.

On myös tärkeää ymmärtää, että ihminen voi jäädä välitilaan työn ja vanhuuden eläkkeen väliin.

Ammattilaisten täytyy tukea kehitysvammaista ihmistä, että tämä voi tehdä päätöksen eläkkeestä. Kun muutos työstä eläkkeelle sujuu hyvin, ihmisellä on hyvä lähtökohta siihen, että hän voi hyvin vanhuuseläkkeellä.

Timo – ei eläkkeelle

Kun tutkimus alkoi, Timon elämässä oli paljon muutoksia. Timo oli muuttanut uuteen ryhmäkotiin.

Timo kävi päivätoiminnassa. Myös päivätoimintakeskus oli muuttanut uuteen kaupunginosaan. Tutkija huomasi, että Timon elinpiiri oli melko laaja.

Timon reitti kotoa päivätoimintaan oli muuttunut, mutta se ei ollut ongelma. Timo oli tottunut liikkumaan yksin. Hän käveli ja käytti julkisia kulkuvälineitä. Välillä Timo kävi kylässä entisten naapureidensa luona, mutta hänellä oli myös uusia ystäviä uudessa asumisyhteisössä.

Kun tutkija tapasi Timon ensimmäisen kerran, Timo oli surullinen. Hänen sukulaisensa oli kuollut.

Timon elämässä oli myös iloa. Hän oli ollut jo kauan kihloissa.

Timo oli siirtymässä eläkkeelle monen vaiheen kautta. Ensin hän lopetti osa-aikatyön ja siirtyi työtoimintaan. Sitten hän lopetti työtoiminnan ja siirtyi päivätoimintaan.

Päivätoiminnan ohjaaja kertoi tutkijalle, että Timo ei jaksanut enää työtoiminnan töitä, joten hänen oli hyvä siirtyä päivätoimintaan.

Ensimmäisen haastattelun aikaan Timo kävi päivätoiminnassa muutamana päivänä viikossa. Timo kertoi tutkijalle, että hän halusi jäädä kokonaan eläkkeelle. Hän sanoi, että on väsynyt.

Timolla oli suunnitelma, että hän jää eläkkeelle, kun täyttää 60 vuotta.

Puoli vuotta myöhemmin Timo oli eri mieltä. Hän ei halunnut jäädä eläkkeelle, koska sitten ei ole mitään tekemistä.

Timo kaipasi kuitenkin muutosta. Hän halusi palata työtoimintaan.

Timo oli aiemmin kertonut tutkijalle, että toimintakeskuksen asiakkailta kysyttiin säännöllisesti, haluavatko he vaihtaa toimintaryhmää. Timo kertoi, että hän oli itse päättänyt lopettaa työtoiminnan ja siirtyä päivätoimintaan. Hän sanoi, että sai itse päättää muutoksesta.

Tutkija kysyi, voisiko Timo päättää itse myös sen, että hän jää kokonaan pois toiminnasta ja jää vanhuuden eläkkeelle. Timo vastasi, että ei voisi. Ohjaajat päättävät sen.

Tutkija ajatteli, että Timo voi kertoa toiveensa, mutta hän ei voi tehdä yksin suuria päätöksiä.

Tutkijasta vaikutti, että Timo kaipaa lisää toimintaa. Timo halusi muutakin elämää kuin sitä, mitä hän sai kehitysvammaisille tarkoitettujen palvelujen kautta.

Tutkija arveli, että Timosta paluu työtoimintaan olisi hyvää elämää. Timo oli kyllästynyt päivätoimintaan. Siellä oli vähän toimintaa. Työtoiminnan ryhmä sen sijaan teki retkiä.

Timo halusi siis vaihtelua. Toisaalta paluu työtoimintaan monen muutoksen jälkeen voi kertoa myös siitä, että Timo kaipasi vanhoja tuttuja asioita elämään.

Kun tutkijan ja Timon ensimmäisestä tapaamisesta oli vuosi, Timo kävi työtoiminnassa. Vaikka toiminta oli muuttunut, Timon aikataulut olivat samat kuin ennen. Se toi Timon elämään jatkuvuutta. Hän nautti työtoiminnassa erityisesti retkistä ja teatterissa käymisestä.

Kolmannessa haastattelussa Timo kertoi tutkijalle, että on tyytyväinen elämäänsä. Hän toivoi, että elämä pysyy samanlaisena pitkän ajan. Tutkija kysyi, aikooko Timo jäädä eläkkeelle. Timo vastasi, että ei jää eläkkeelle ollenkaan.
Timo ei ollut enää väsynyt.

Timo teki välillä vapaaehtoistöitä. Hänellä oli myös tärkeitä harrastuksia. Timo oli erittäin seurallinen. Hän nautti, kun sai suunnitella vierailuja sukulaisten ja tyttöystävän luokse.

Juuri ennen Timon ja tutkijan kolmatta tapaamista Timon elämässä oli ikävä muutos. Timon hyvä ystävä kuoli. Timo valmistautui ystävän hautajaisiin.

Tutkijasta vaikutti siltä, että Timolle oli järjestetty palveluja, jotka sopivat hänelle. Palvelut oli myös järjestetty tavalla, joka sopi Timolle. Kun Timo muutti mielipidettä eläkkeelle jäämisestä, päivä- ja työtoiminnan työntekijät auttoivat häntä tekemään muutoksia arjessa.

Muutosten jälkeen Timo kertoi tutkijalle, että hän ei halua muuttaa mitään elämässään. Hän haluaa, että kaikki pysyy samanlaisena.