Sademetsä
Sademetsä soitteli hiljaa rumpuansa,
oli mennyt kesä takana.
Takana kaukaisten sademetsien ja vuorten
syntyi pieni joki,
joka sykki elämää.
Siellä ui kalat, linnut, intiaani-ihmiset.
Asuin metsässä ja näin auringon nousun.
Ja uljaan laskun,
luona pienen joen suiston.
Silloin tunsin ensi kerran
rakkauden kosketuksen huulillani,
kun intiaanipoika suuteli minua.
Hellyyttä ei voi sanoin kuvata.
Kuinka kaunis onkaan sumuinen, aamuinen sademetsä.