Runot

Kierrän, kierrän kosmoksen kahvaa, tähtirataa,
linnunratojen taakse.
Rouva Gauntina
Herra Kuun luokse.
Joutsen tähtisiipinen
avaruutta pitkin kiersi.
Rouva Gaunt sen päällä ratsasti ja
posliinikupista teetä joi.
Vuosisadat vierivät planeettojen ohi,
kun linnunrataa pitkin
Rouva Gaunt käveli maasta kuuhun.
Pyörtäen sen pimeän puolen ympäri
takaisin liukumäkeä, tähtikaarta pitkin
takaisin maahan.
Maan mereen niin,
että loiskahti.
Mutta koska oli noita
vain isovarvas kastui.
Kuu loisti keltaisena tähtitaivaalla.

Unelmointi,
rukoilu -
tärkeää
elämässä.

Miten muuten
osaisi kulkea
kohti omaa
elämäntehtävää?

Unelmat,
liitävät linnut,
suunnistusta
kiinnostusten
kartalla.

Jalkojen alla
arjen rajat,
jalat kiinni
nykytodellisuudessa.

Eteenpäin
siiven isku
kerrallaan.

Aulassa on Vappuna juhlat.

Ystävyys on lämmin.
Se koskettaa ja tuntuu hyvältä.
Ketä rakastaa?
Välitämme toisistamme.
Ystävyys on lahja.

Kesä on hauska ja kiva.
Kesällä voi grillata.
Puiden lehdet ovat vihreitä.
Uimarannalla voi käydä.
Menen syömään marjoja.
Käyn torilla kahvilla.
On kuuma.
Matkustaa voi Saksaan ja Tanskaan.

Kesällä on Sankareiden kesätoiminta.
Se on kivaa.

Dumbolla
on isot korvat,
että se voi lentää.

Rumasta
ankanpoikasesta
kasvaa
upea valkea joutsen.

Albatrossi
on kömpelö
maalla,
mutta
liitää uljaasti
merten yllä.

Erilaisuus
voi olla siunaus
valepuvussa.

Erilainen,
ei vähempiarvoinen.

Ehkä jopa
erityiskyvyillä
varustettu.

Kosmoksen linnunrataa kiertäen tähtiportaat kohosivat kuuhun.
Kuukansa asteli kuuhun Kirahvin jälkiä seuraten.
Varjoissa vaeltaen.
Tähtien varjoissa keihäitä yhteen lyöden.
Khoi-kansa kuun pimeyden.
Esi-isäin jälkiä seuraten.
Kuu hymyili taivaalla.
Varjoille maan.
Muinaisuuden riittien mukaan Afrikan vanhojen laulujen myötä.

Tähti, taivas, maa ja kuu.
Varjoissa tähtien linnut lentää,
enkeleitä ne nimeltään ovat.
Tähdet ympärillä laulaa enkelten laulua.
Kellot kilahtaa,
kun tähdeltä toivoo.
Tähti heittää toivomuksen juuttisäkkiin.
Tulee jättiläinen Yö-nimeltään
ja heittää säkin olalleen.
Maahan ne pilvien välistä heittää ihmisille.
Maan laulu enkelten siivistä roikkuvat kellot,
ne heijastavat tähtien varjoja päälle maan.

Aito ystävä on se,
joka kuuntelee silloinkin,
kun sanat jäävät kesken.

Se, joka näkee sinun hymyn takaa väsymyksen
ja pysyy silti vierellä.

Ystävä ei lupaa helppoa tietä,
mutta kulkee sen kanssasi.
Jakaa naurun,
kantaa hiljaisuuden,
eikä kysy vastapalveluksia.

Kun maailma tuntuu liian suurelta,
ystävä muistuttaa kuka olet.
Kun unohdat oman arvosi,
hän näkee sen puolestasi.

Ystävyys ei ole täydellisyyttä,
vaan aitoa läsnäoloa.
Ja siksi se on yksi elämän
kauneimmista lahjoista,
jonka olet saanut kokea elämäsi varella.