Yleistä kehitysvammaisuudesta

Ainoan lapseni kuolemasta tulee kuluneeksi pian vuosi,mutta tuntuu että ikävä ja suru vain kasvavat
ajan kuluessa.
Kehitysvammainen poikani kuoli täysin yllättäen vatsalaukun puhkeamiseen ja sitä seuranneisiin komplikaatioihin. Hänen eläessään olin surullinen koska poikani oli kehitysvammainen ja tunsin asiasta
mm. katkeruutta muita terveen lapsen omaavia ihmisiä kohtaan.Nyt kun hän on kuollut on suru ja
ikävä aivan mahdotonta ja toivon että saisin vielä kerran halata häntä.

Tyttäreni asui kahdeksan vuotta suljetulla osastolla diaknoosilla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hänelle syötettiin valtavat määrät lääkeitä , jotka melkein tappoivat hänet . Olimme ja yritimme kokoajan kertoa , että hänelle oli tehty 22 vuotiaana Kansaneläkelaitosta varten lääkärintodistus ,jossa oli diaknoosi:Asbergerin syndroma . Lääkärintodsistuksessa oli tarkka kuvaus hänen käytöksestään ja lääkityksestä . Laitoken lääkärit ja henkilökunta ei meitä kuunnellut ja laitoksessa on vain psykiatri ,- ei siis lainkaan neurologia!

MORO!

ihmettelen syvästi erään ihmisen käytöstä jo koko kesän olen pohtinut asiaa ja vieläkää päästä irti.selvästi minua kiustaan ns,normi ihmisten kesken.yritän tavata yhtä miestä ylöjärvellä ja hän on jatkuvasti keksinyt syitä ettei tartte tulla tapaamaan minua kun puhumme siitä että olen nyt varattu hänelle.nyt kun piti nähdä hänen äitinsä kuoli juuri 5 minuuttia sitten kun olin soittamassa.ja nyt lauantain oli joku muisto niin en tiiä..ei ees vastaa....se olisi aika hauska mies mutta nyt alkaa tuntuu oudolta....

Pian 4v täyttävä poikani on nyt aloittamassa Levozin lääkitystä. Haluaisin kuulla käyttökokemuksista? onko lääke toiminut kuten on toivottu, mitä haittavaikutuksia on ilmennyt??