Kärpänen
Kun kesä aiķa oli kaunein
Oli ystäviä myös mullakin
Ne käskemättäkin tulla tais
Nyt vaikka käskis
Ei niitä sais
Ne oli pienoiset siivekkäät
Ja mustalakkiset siropäät
Ne tuli tänne kun lumi suli
Katosi kun syksy tuli
Heistä talveksi yksi
Vain jäi tänne luokseni
Asumaan
Se ympärilläin hyräeli hyppi
Nyppi pääse eli