Metson kevätsoidin
Metsoukko riemuitsi siitä
kun on jälleen uusi kevät.
Hän röyhisteli rintaansa
tosi, uljaasti
ja näytti kuinka
kevät saa aikaan
vanhassa ukkometsossa
uutta elämää.
Kuuluisa ukkometso
röyhisteli rintaansa
yhdelle upealle naaraalle.
Silloin alkoi taisto
naaraskoppelosta.
Koivujen ja leppien latvoissa
istui heitä
yksi toisensa jälkeen
kadoten iltaan hämärään.
Jossakin kaukana huuteli
aivan hiljaa huuhkaja
ikiomaa sävelmäänsä
huhuu, huhuu.
Kumman vaimea ääni
kuului kauaksi
saaren toiselle laidalle
jossa huhuili toinen huuhkaja.
Kevät oli vaihtunut toukokuuhun.
lehdet hiertyivät
pienen pienille silmuille.
Satoi vettä yön aikana.
Silmut isonivat.
Kesä oli tulossa.
Ukkometsolla
oli monta pientä
terhakasta untuvikkoa.
Naaraskoppelon poikaset
hukkuivat välillä
metsän vihreään ruohikkoon.