Runot

Keijujen vuoro

Aamunkoiton silta,
tummeneepi ilta varjojen yössä.
Kurjet kattojen työssä.
Satakieli koputtaa ikkunaan tuulessa,
on minulla hymy herkästi huulessa.
Auringonkukkaniittymäessä
Pihlajan kukat varisivat polulla
Auringonkukkaniittymäen käessä
tuuli koskettaa sen siipiä.
Voi nukkuvan karhun ohi hiljaa hiipiä.
Kun sinikellot soivat hiljaa tuulessa.
On Keijujen vuoro.
Kun ruohikossa on kaste maassa
tulevat keijut piiloistansa.
Silloin keijuja voi vangita keijukaiskehiin.
Usvaisessa aamussa on jäljellä yön lumousta,
jälkeen keijujen yöntanssin.
Ennen aamun kumousta.

Kirjoittaja: Särkynyt enkeli

Kosmoksen unet

Tähtililjat ne kedolla nuokkuu
katsoo jäistä Kosmosta
mahtavaa avaruutta kaukaista.
Katselen taivaan tähtiä
haaveillen Kosmoksen unista.
Tuhansittain aurinkokuntien myrskyjä sydämessäni
jäinen Kosmoksen tuuli pyyhkii pois.
Karhut ne heräävät
talvipesältänsä keväisin kuunvalossa
tassujensa alla
narskuvien lumitähtikukkasten murskautuessa
lasin tavoin niiden tassujen alla.
Karhutähti-niminen tähtikuvio
niiden ystävä ja vartija
on mahtavan jäisen Kosmoksen unissa.
Taivaan tuulissa.

Nimimerkki: Särkynyt enkeli

Auringon ja kuun varjon laakso

Välissä auringon ja kuun varjon laakson
kasteinen helminauha ympäröi perhostytön
varpaiden kosketuksen avulla kukan siemenen
muuttaen sen ruiskaunokkipelloksi.
Ympärille keijukaiskehien,
joihin keskellä kuunsäde katsoo pikkuruista keijukaista,
kuin kukkaa keskellä tähtimeren.
Auringon ja kuun varjon laaksossa,
jossa heinäsirkat soittelivat sille viulua.
Keskellä tähtimeren.
Kalpean kuun alla.
Ja keijukainen herää sinikellojen soittoon
aamuauringon sipaistessa sen kasvoja.
Auringon ja kuun varjon laaksossa.

Nimimerkki: Särkynyt enkeli

On kesä

Lempeä tuuli
puhaltaa
kasvoihin.

Ilmassa tuoksuu
tuore ruoho.

Puiden silmut
ovat avautuneet
lehdiksi.

Perhonen
lehahtaa lentoon
päivänkakkarasta.

Kimalainen
surraa
korvan vieressä.

Taitaa olla
kesän ensimmäisten
mansikoiden
aika!

Kirjoittaja: Pia