Vernerin selkokieliset sivut

Minä olen karhu.
Minä olen pilvi.
Minä olen violetti luumu.
Minä olen syksy ja unien syksyisten kuiden laaksossa.
Minä olen kuiden harppu, joka helisee.

Nimimerkki: Särkynyt enkeli

Pakkanen kun huurtaa puut,
yksin seuraa, jääköön muut.
– Punatulkku pariskunta.
On hiljaista
ja sataa lunta.

Kun kannet jäätyy järviin, soille,
puutarhoihin ja kartanoille,
muuttaa tulkkupariskunta.
On ruokaa siellä,
kun on lunta.

Vaan jää yksin
lintu toinen,
pienen pieni Peukaloinen.

Jäiseen oksaan istahtaa.
Mitä kertoo?
Kuunnelkaa!

– Ei näin pieneen lintuun
kylmä pure
yksin istun,
enkä sure.
– Oon risukkojen erakko
ei ihmisiin lie tulla pakko?

– Myös ihmiset, te miehet, naiset
olette niin erilaiset!

Kirjoittaja: Hannu Pirinen

Muurahaiset
suunnistavat
ruoan lähteille
hajuilla merkattuja,
monen jo tallaamia
polkuja.

Toisinaan
yksinäinen muurahainen
lähtee tekemään
uutta polkua
uudelle
ruoan lähteelle.
Jättää hajumerkit,
niin että muut
voivat seurata perässä.

Edelläkävijät
meistä ihmisistä
toimivat samoin.

Minä olen
tuo
erilainen muurahainen.
Kannan korsia
uutta reittiä.
Rakennan
uutta pesää.

Seuraa ken haluaa.

Kirjoittaja: Pia

Helisevät harput,
haihtuvat pilvenhattarat
Haltialintujen muuttoparven tiellä,
kun ne aurinkotuulen rinnalla
ratsastavat kohti Kosmosta
Louhen veneellä keinuen
pilvenhattaroiden päällä.
Metsässä sienet auringon kultaamina
heijastavat Haltialintujen muistoihin,
kun ne suovat palavan auringon nousun tavoin
rakkauden elämään.
Myrskypilven saapuessa
avaruuden säteet vievät sen pois.
Auringonkukkamereen.

Nimimerkki: Särkynyt enkeli

Aamunkoiton silta,
tummeneepi ilta varjojen yössä.
Kurjet kattojen työssä.
Satakieli koputtaa ikkunaan tuulessa,
on minulla hymy herkästi huulessa.
Auringonkukkaniittymäessä
Pihlajan kukat varisivat polulla
Auringonkukkaniittymäen käessä
tuuli koskettaa sen siipiä.
Voi nukkuvan karhun ohi hiljaa hiipiä.
Kun sinikellot soivat hiljaa tuulessa.
On Keijujen vuoro.
Kun ruohikossa on kaste maassa
tulevat keijut piiloistansa.
Silloin keijuja voi vangita keijukaiskehiin.
Usvaisessa aamussa on jäljellä yön lumousta,
jälkeen keijujen yöntanssin.
Ennen aamun kumousta.

Kirjoittaja: Särkynyt enkeli

Tähtililjat ne kedolla nuokkuu
katsoo jäistä Kosmosta
mahtavaa avaruutta kaukaista.
Katselen taivaan tähtiä
haaveillen Kosmoksen unista.
Tuhansittain aurinkokuntien myrskyjä sydämessäni
jäinen Kosmoksen tuuli pyyhkii pois.
Karhut ne heräävät
talvipesältänsä keväisin kuunvalossa
tassujensa alla
narskuvien lumitähtikukkasten murskautuessa
lasin tavoin niiden tassujen alla.
Karhutähti-niminen tähtikuvio
niiden ystävä ja vartija
on mahtavan jäisen Kosmoksen unissa.
Taivaan tuulissa.

Nimimerkki: Särkynyt enkeli

Lempeä tuuli
puhaltaa
kasvoihin.

Ilmassa tuoksuu
tuore ruoho.

Puiden silmut
ovat avautuneet
lehdiksi.

Perhonen
lehahtaa lentoon
päivänkakkarasta.

Kimalainen
surraa
korvan vieressä.

Taitaa olla
kesän ensimmäisten
mansikoiden
aika!

Kirjoittaja: Pia

Pesän ikkunaan koputti räkätin näppi.
Ovi oli kiinni ja ovessa säppi.
Sieltä kamarinlasista kuopus kun kurkki,
nokassa ruostunut anjovispurkki.

Emo etsi einettä, muksuille matoja
kasvuiän aikana syö ne niitä satoja.
Ovi on säpissä, huuhkajan takia.
Maistuuhan petolinnun suussakin makia.

On sisällä pidettävä kuopusta, vilkasta.
Emo ikkunapenkkiin sitoi sen nilkasta.

Sijoiltaan polvi, se luiskahti lastasta.
Ohi kuljin, näin että harmitti rastasta.

Sanoin sille:

– Älä huoli, ei sua emo jätä,
soitan sulle Juicen biisin, kuuntelehan tätä.

Siinä sitten jotakuta Jyrki Boy jo tyrkki,
siihen räksä nukahti ja aukeni sen nyrkki,
johon oli isän kuva ruttuun puristettu.
(Marjapensaan suojaverkkoon isä kuristettu.)

Kirjoittaja: Hannu Pirinen

Olet salojen, korpien tenori,
maalikylien Pavarotti.
Laulaja, verraton veitikka
laulus sydämein varhain jo otti.

Kun aloitat aarian oksaltas
siihen tosi väsynyt
harvemmin nukkuu.

Sulle kuulijat
kiivaasti taputtaa,
äänes suosion
myrskyyn hukkuu.

Jos on ihmistä monta
niin on makujakin,
mulle laulusi kaihoa kantaa.
Tuon uskomattoman,
uljaan laulelon
voi vain linnuista harakka antaa.

Kirjoittaja: Hannu Pirinen

Kevään helmassa liversi kiuru.
Puro lorisi,
luikersi liuru.

Hangenhartiat valahti lampeen.
Tarttui kesä tiukasti kampeen
pyörittäen suvea kohti.
Syksy vierelle tulla tohti.

Kirjoittaja: Hannu Pirinen

Koivun tuohesta huokui
tuoreus, lämpö.
Mato karvainen kiipesi
oksia sen.

Aikomus lehtiä syömään mennä,
oksan ylimmän kärjestä aloittaa.

Päätä ei huimannut,
otteet sen piti
oksan juuressa hetkisen leväten.

Oli systeemit selvillä – vaeltajalla.
Työt päättykööt oksalla alimmalla.

Puolivälissä yllätti
sadekuuro,
mato suojaa hetkeksi
hakea sai.

Onni kohdalle sattui
“karvaturrin” kun tuohesta
irvisti palkeenkieli.
Sen alle hetkeksi kulkija mieli.

Sade taukosi,
matkaa jatkettiin,
mutta hitaammin jostakin syystä?

Ikkunasta kun sitä katselin
mietin: – Varmaan puunrunko
liukkaampi lienee?

Aikaa tuhraantui
oksalta seuraavaan.
Liekö rukkaset
lipsuneet hieman?

Viimein oksaan, ylimpään
tarrautui,
ei vain malttanut levätä vielä.

Näytti siltä kuin
pahasti horjahtais,
otteen herpautuneen sen luulin.

Tuo minunkin sydämein
sykkimään sai.

Se karvaisiin kouriinsa
sylkäisi kai?

Kului kymmenen tuntia
tarkalleen,
kun huipun ”ME” valloitimme.

Ja aivan kuin minulle
huiskuttais, mato oksalla ylimällä.

Tuolistain nousin seisomaan,
madolle kunniaa tehden.

Sattui samalla varis
lentämään,
vieden madon ja ylimmän lehden.

Kirjoittaja: Hannu Pirinen

Ajatustani tuska jos ohjaa
sydän itkee ja vaikeroi.
Kuljen lumottuun metsään yksin.
Oi kuinka se kauniisti soi!

Lämmin hyväily länsituulen
surunkyyneleet pyyhkii pois.
Kunpa voisinkin tänne mennä,
aina silloin kun tarvetta ois.

Kirjoittaja: Hannu Pirinen

Tekopyhäksi maailma on muuttunut
kun ei aikoinaan saasteisiin puuttunut.

Niitä saasteita, myrkkyjä, ajatelkaahan
on miljoonin tonnein haudattu maahan.

Ja tavallisen ihmisen taivasta
yhä kiihtyvään tahtiin tuhotaan,
ei auta yhtään että uhotaan
parannusta kymmenien vuosien päähän.

Sitä toivotaan, nähtäväksi jäähän?

Näinkö rahanahneet valtiaat muuttuisi herkiksi,
kun pahaa oloaan luontomme raivoaa merkiksi.
Oispa kouluissa historiassa opetettu
sitä vuotta koska sodat on lopetettu.

On vuosisatoja puhuttu sodista, nälänhädästä,
kansojen köyhyydestä.

Myös niiden olemassaolo on todiste
ihmiskunnan aivojen löyhyydestä.

Kirjoittaja: Hannu Pirinen

Minä olen hevonen
Minä olen keltainen banaani
Minä olen kukka
Minä olen syksy ulkona
Minä olen piano.

Kirjoittaja: Heidi

Tuuli puhaltaa merellä,
ties montako boforia.
Sää luokitellaan
myrskyksi.
Sade piiskaa
meren pintaa.

Elämän myrskyissä
sosiaalisuuden rajapinnoilla
on tuulista,
aina kriiseihin asti.

Niin vain
tyven ja poutasää
seuraavat myrskyjä,
niin merellä
kuin elämässä.

Kirjoittaja: Pia

Virkistävä kesäsade,
luonto virkistyy,
kesä kuivaa, minkä kastelee.

Hiostava ukonilma,
kaatosade,
saa kadut tulvimaan.

Syksyinen syyssade,
saa pudonneet puiden lehdet
liukkaiksi.

Puhdistavat kyyneleet,
ilosta tai surusta.

Kirjoittaja: Pia

Tampereen
tuulisella stadionilla
juostaan kilpaa.

Este kerrallaan,
kierros kerrallaan,
ennätyksiä tavoitellen.

Minä olen
pikemminkin kilpikonna
kuin jänis,
vauhdin suhteen.

Ennätyskin on
vain jossain vaiheessa
päästä maaliin.

Muutamat esteetkin
saattavat kaatua matkalla.

No, kolhuista kyllä toipuu
ja aika parantaa.

Kirjoittaja: Pia

Vesi –
vielä liian kylmää
uimiseen.

Aurinko lämmittää silti
ja häikäisee silmiä.

Laineen liplattavat
ja särkyvät
laituriin törmätessään.

Ongen koho
painuu hetkeksi
pinnan alle.
Palaa pintaan,
kuitenkin.

Ei kalansaalista
tällä kertaa.

Aurinko paistaa
ja häikäisee silmiä.
Kaivan repusta
aurinkolasit.

Kesäpäivä jatkuu.

Kirjoittaja: Pia

Tiikerin
tunnistaa raidoista.

Leijonan
tunnistaa harjasta.

Pantterin
tunnistaa täplistä.

Kevään merkit:
lämpö, hiirenkorvat,
leskenlehdet.

Luojan luomakunnan
tunnusmerkkejä.

Kirjoittaja: Pia

Meren aarre ulapalla lyö, kun taivaat tähtiin asti teki työt. Muuten kauas asti tähti lentää toivoen asti sen se tietää.

Kirjoittaja: Petra Tuominen

Suorana seisten,
päässä lentäjän lakki,
yllään virttynyt hupputakki.

Pellonreunassa, lähellä
mansikkamaata,
eihän pelätin
muualla seisoa saata.

Oli elokuun alkua,
ankara helle,
lennähti varis
pelättimelle.

Istahti olalle varovasti.
Mietti: -Kun olen lentänyt
tänne asti
tässä siipiäin hieman lepuutan
et kai sä hätistä,
niin oletan?

Kovin väsynyt oli
alas luomia veti
nukahti siihen
melkein heti.

Lämmin tuulonen pörhötti
pyrstösulkia.
Näkikö unta
tuo väsynyt kulkija?

Löystyi ote
mullat varpaista karis
tipahti huppuun
uupunut varis.

Iltaan viileni hieman
kajo auringon
kultaa kumarsi metsän takaa.
Siellä siivet supussa,
syvällä hupussa,
varis liikkumatta vaan makaa.

Kirjoittaja: Hannu Pirinen

Tarvitsen sateenvarjon!

Sataa perunoita,
kun yritän pitää jalkani
tiukasti maassa.

Ei onnistu.

Nousen ilmaan
teorian kuumailmapallossa,
korkealle maapallon yläpuolelle,
ja liityn satelliittien seuraan
niiden kiertoradoilla.

Korkealla yläpuolella
on tarpeeksi lähellä,
jotta saan asiat
oikeisiin mittasuhteisiin.

Nyt takaisin
taisteluun
perunoiden kanssa.

Vihdoinkin varustettu!

Kirjoittaja: Pia

Kannattaa ostaa
se hyönteishotelli
marketista.

Koti pienille,
vaikka kasvien pölyttäjille,
jotka tuovat meille
viime kädessä
ruokaa pöytään.

Kannattaa seurata
perhosten lentoa
sen sijaan,
että huumaisi ne eetterillä
ja kiinnittäisi neulalla
tummaan samettipohjaan.

Ovathan perhosen siiven iskut
yhdellä puolella maapalloa
vaikuttamassa säätilaan
toisella puolella maapalloa.

Pieni on suurta,
mikä tuli havainnollistettua.

Kirjoittaja: Pia

Jos pyydät minulta
kuuta taivaalta,
en voi sitä sinulle antaa.

Voin kuitenkin
antaa kaukoputken ja
tähtikartaston,
joiden avulla
voit tarkastella kuuta.

Mahdollisuuksilla
on rajansa.

Kirjoittaja: Pia

Olen saari,
joka kaipaa siltoja
mantereelle,
toisten luo.

Sillalta katsottuna
tähdet näyttävät
tuikkivan kirkkaammin,
kun saan ne jakaa
kanssasi.

Hyvästi autiosaari!

Kirjoittaja: PH

Matka selviämisestä
elämänhallintaan
käy prosessiin luottamisen
kautta.

Sana siemeneksi,
kylvö kyynelin,
kasvu kontekstiin.

Usko,
että Korkein kuulee.
Usko, että Korkein vastaa,
ohjaa prosessia,
täydellisen suunnitelmansa
mukaan.

Kirjoittaja: Pia

Rytmiä on kaikkialla:
vuodenaikojen vaihtelussa,
musiikissa,
työn ja levon vuorottelussa,
arjen ja juhlan ajoissa,
kirkkovuodessa.

Rytmiä oli
sydämen lyönneissä,
kun lepäilin
Sam-kissani vieressä,
hiljaa,
kuunnellen elämää.

Kirjoittaja: Pia

Syksyn lehdet ovat kauniita.
Eri värisiä sävyjä, kuten oransseja ja keltaisia,
myöskin ruskeita.
Tuottavat meille kaikille iloa ja hyvää mieltä,
kunhan nautitaan syksystä yhdessä.
Muistathan hymyillä kaikille,
myöskin kylmänä ja sateisena päivänä.
Meidän syksyiset lehdet tuottavat iloisia värejä,
putoavat puusta maahan.

Kirjoittaja: Lilja Karoliina

Säätä on vaikea ennustaa,
mutta sääennustuksista on hyötyä:
laitetaanko päälle t-paita vai villatakki,
laitetaanko autoon kesärenkaat vai talvirenkaat.

Mikä olisi elämän sääennustus,
että osaisi toimia tilanteen mukaan?
Ehkä se on tietää,
minkä uskomuksen varassa toimimme.

Kirjoittaja: Pia

Linnut muuttavat etelänmaille.
Kauniina syksyn lehdet puihin värjäytyvät.
On syksy nyt upeana vuodenaikana.
Syksyllä marjoja poimiskelen.

Kirjoittaja: Hilla

Tuuli puun lehtiin pauhaa.
Ihmiset yksin hamuaa rauhaa.
Vaikka, elämän lanka pysy pinteessä kauaa.

Kirjoittaja: Eetu-Elmeri Vihmari

Eräs kala
saalistaa
sähkökenttiensä avulla.

Linnut muuttaessaan
suunnistavat
maan magneettikenttien
avulla.

Minä luovin
tyvenessä ja myrskyssä
viisaus karttana
ja armo kompassina.

Kirjoittaja: PH

Sääksien pesässä
alkaa olla jo hiljaista,
kun poikaset ovat oppineet
lentämään.

Ilma on jo kirpeä aamuisin,
pian tulee ruska ja
lintujen muuttomatka,
Afrikkaan kai,
alkaa.

Minun muuttomatkani
on ehkä pidempi:
ihmisen matka
toisen luo.

Kirjoittaja: Pia

Tuuletin pauhaa.
Vichyä kuluu.
Kuumat oltavat.

Aurinkorasvaa
korkealla suojakertoimella
ettei palaisi.
Tosin ulkoilu
UV-indeksin mukaan
varhain aamulla
tai myöhemmin illalla.

Ajattelutyö
ja kotityöt
hellejaksamisen ehdoilla.

Koko talven odotettu kesä
on nyt täällä.
Mutta tämä hellejaksaminen
käy kyllä työstä!

Kirjoittaja: PH

Hmmm….

Lämpötila 20 astetta
auringossa,
ilmassa tuomen kukkien tuoksu.

Jäätelökioski on avattu,
mansikat myynnissä torilla.

On siis KESÄ!

T-paita, shortsit, sandaalit,
aurinkovoide –
kesävarustus käyttöön
ja luontoon!

Kirjoittaja: PH

Katupöly yskittää.
Varpunen pyrähtää lentoon
vielä lehdettömästä pensaasta.
Takatalvesta huolimatta
aurinko lämmittää jo päivisin
toppatakki on jo liikaa.

Kunpa muuttolintujen mukana
saapuisi uutisina rintamalta
rauhan kyyhky, rauhan sanoma.

Kirjoittaja: PH

Työmuurahaiset kantavat
korsia kekoon,
pesäänsä.

Kuningatar tuottaa
pikkumuurahaisia
pesän uumenissa.

Luonto-ohjelmassa
taidettiin kertoa,
että muurahaisten
sosiaalinen älykkyys
on huippuluokkaa.

Saumatonta yhteistyötä.

Milloinkohan
me ihmiset
saavuttaisimme
muurahaisten
sosiaalisen älykkyyden
tason?

Kirjoittaja: PH

Pakkastuuli tänään viheltää.
Kun roskia viet ulos,
tuuli tuntuu iholla asti tää.
Mutta puhdasta tuli,
arvatkaa mikä oli lopputulos.
Voisin laulaa karaokea kotona,
kun keli tää vaivaa nyt ulkona.
Mikkiin tartut, se kuulostaa soittona.
Ei tarvinnut duuniin tämän miehen lähteä,
koin sen voittona.

Kirjoittaja: Esa

Onni pojan hymykuopat ja tytön loistavat siniset silmät.

Mökin vieressä kukoistava omenapuu.
Kurkihirren päällä pääskysen pesä.
Tunnet eläväsi onnellisten elämää.
Kesä jatkuu. Kesä.

Kirjoittaja:
Anne H. Kaski

Sääkartalla
Näkyy jo lumihiutaleita
Hiihtokeleihin
Vielä matkaa

Pimeää
Enemmän kuin valoisaa
Hyvä olosuhde
Kynttilän valolle
Loistaa
Kilpaa tähtien
Kanssa

Kirjoittaja: PH

Kissan kehräyksen
Värinä
Rintaa vasten

Pullan tuoksu
Keittiön hyörinässä

Pudonneiden lehtien
Rahina
Jalkojen alla

Virren veisuu
Ja kaiku
Keskiaikaisessa
Kirkossa
Vaahteroiden katveessa

Ystävä hymy
Tai sana
Joka valaisee
Päivän

Askelia
Elämän virrassa

Kirjoittaja: PH

Onko vaahtera
Muuttunut kultaiseksi?

Onko maa
Peittynyt huuruun?

Ovatko
Lätäköt paikoittain
Jäätyneet
Rusahteleviksi?

Diagnoosi on selvä:
Astumme syksyyn
Talven kynnykselle

Aika ottaa
Villasukat ja pipo
Kesäsäilöstä

Ja juoda
Kuppi kuumaa teetä

Kirjoittaja: PH

Syksyä ilmassa
Pitkähihaisen paidan päivänä
Sulkukorkeapaineiden
Helteisten päivien välillä
Lepopaikkana

Ei vain helle
Vaan myös kuivuus
Vitsauksena

Syyssateet
Otetaan aikanaan
Avosylin
Vastaan

Sateenvarjo
On tallessa

Kirjoittaja: PH

Taas leivot laulujaan laulaa,
jo elo suven armahin on.
Niin luonto puhjennut on kukkaan,
niin luonto kaunehin on.
Neito kesäisessä mekossaan,
on kaunein päällä maan.

Nimimerkki: Minttu-81

Tuuletin pauhaa
Yötä päivää

Saharan hiekka
Narskuu hampaissa

Polttava helle
Paahtaa sisällä
Ja ulkona

Viimeiset pisarat vettä
Ennen keidasta
Joka ei ole kangastus

Syyssateita odotellessa

Kirjoittaja: PH

Oi kesä, lämpöinen, helteinen.
Sadetta vaan, niin metsän antimet ne kasvaa, puolukat sienet ja mustikat.

Reipasta jatkoa.

Nimimerkki: Okkali

Oi kesän ihanuutta.
Kaunis luonto,
auringon lämpö,
kukkien väriloisto,
lintujen laulu ja
makeat mansikat,
jotka sujahtavat sukkelasti suuhun.
Se on kesän taikaa,
iloista aikaa.

Nimimerkki: Eeva

Jääkuutiot
Mehun seassa

Aurinkorasvan
Tuoksu iholla

Kirkuvat, ilmassa kaartelevat
Lokit

Laineiden liplatus
Suolainen vesi

Rantaelämää

Kirjoittaja: PH

Kesä, se on vihdoin täällä.
Saamme nauttia kukista, perhosista, linnuista, kauniista luonnosta, auringon paisteesta.
Kaikista kesän iloista.

Kirjoittaja: Eveliina

Syyssade piiskaa
Mustaa asfalttia

Lumihiutale leijailee
Keveänä
Auringoiselle hangelle

Kevätsade herättää
Puiden silmut ja ruohon

Lempeä kesäsade
Kuivaa minkä kastelee

Talviturkki
Kutittaa jo
Kevätsateen lupaus
Ilmassa

Nimimerkki: PH