Vernerin selkokieliset sivut

Onko maapallo
litteä vai pyöreä?

Onko vammaisuus
vika vai ominaisuus?

Kokemuksiin
perustuva uskomus
on linssi,
jonka läpi
maailmaa katsotaan.

Kirjoittaja: Pia

Kuun kalpea loiste valaisee
mustahuppuisen miehen yrttitarhaa.
Kauniit yrtit tarhassa laulavat
kosmoksen laulua
kosmoksen kalpeassa valossa
linnunlaulun musiikin tahtiin.
Tähtihiiri juoksee
kuun ja tähtien välissä,
sillä on tähti otsassa.
Auringonpaiste valaisee
maailmojen reunat.
Kosmoksen porteista
tulvien täyttäen
koko maailmankaikkeuden,
varjojen hajotessa
kosmoksen tumman syliin.
Tumman kalpeat varjot peittävät
kuun kalpeuden ja
aurinko sen takaa loistaa,
ilmestyy esiin hymyillen.

Kirjoittaja: Särkynyt enkeli

Hän tuli taloon,
jonka hän rakensi perheelleen.
Hän jätti kotinsa, vuosiksi.
Palattuaan kotiinsa,
hän katsoi kotinsa peiliin.
Hän näki ne
samat kädet, kasvot ja jalat,
kuin silloin,
kun hänen oli lähdettävä
puolustamaan isänmaatamme.
Tai lähti hän sinne
avuksi sotilaille.

Joku
ei palannutkaan koskaan kotiin.

Kului vuosi,
jotkut joutuivat jättämään
kotinsa iäksi tai vuokraamaan.

Hän palasi katsomaan kotia.
Katsoi sitä kohtaa,
jossa oli kodin sydän, keittiö.
Se oli poltettu tai palanut.

Hänkin “juopoksi, puliukoksi”
haukuttu mies,
perusti perheen,
osti, rakensi tai vuokrasi kodin,
ja teki paljon työtä.

IHMISET!

Älkää puhuko kuolleista pahaa.
Ja kenestäkään pahaa.

Kaikki me olemme arvokkaita!

Jokainen ihminen on oma itsensä.

Kysyn nyt,
onko hänen hyvä olla,
joka pilkkasi, haukkui
ahkeraa työtä tekevää vanhaa ihmistä?

Mihin unohtuivat kultaiset, hyvät tavat
ja sanat anteeksi ja kiitos?

Ja miten ajattelet sinä,
jolla on “kaikki hyvin”,
ihmistä, jolla ei ole kotia?

Kerro nyt, kerro?

Katsokaa,
hän lähti nyt,
kodistaan.
Viimeinen leposija hänellä on.

**

Tämä runo on omistettu kaikille niille,
jotka puolustivat isänmaatamme.
Ja isäni muistolle ja äitini muistolle.

Nimimerkki: Minulla on koti Pyhännällä

Minä olen karhu.
Minä olen pilvi.
Minä olen violetti luumu.
Minä olen syksy ja unien syksyisten kuiden laaksossa.
Minä olen kuiden harppu, joka helisee.

Nimimerkki: Särkynyt enkeli

Turha sitä on hävetä
miten tähän maailmaan
on syntynyt,
lohdutin pientä,
punastelevaa,
karvalaukkulasta.

Oli saanut haavan lehdestä
huivin päähänsä.

Kirjoittaja: Hannu Pirinen

Maalaan
suurella pensselillä
oivalluksia
elämästä.

Ripaus myötätuntoa,
kokemus toimintaperiaatteesta.

Haaveena innoittaminen,
tavoitteena
toisen ihmisen
kunnioittava
arvostaminen.

Ja kohtaaminen
tältä pohjalta.

Kirjoittaja: Pia

Laineiden liplatus.
Vuodenaikojen vaihtelu.
Auringonlasku.

Mikä puhuttelee sinua?

Söpöt kissavideot.
Viimeisimmät hittibiisit.
Minun päiväni -videot.

Mikä puhuttelee sinua?

Uutiset sodista,
taloudesta,
kulttuurista,
politiikasta.

Siitä, mikä puhuttelee,
rakentuu maailmasi.

Kirjoittaja: Pia

Runsaasti
ystäviä.

Tasaisia
päiviä.

Joukkoon
kuulumista.

Ylellisyyttä,
jota
minulla
ei juurikaan
ole.

Osani
on
selkokieli
ja
tieteen
teoriat.

Ylellisyyttä,
jota
toisaalta
valtavirta
ei ehkä
jaa
kanssani.

Kirjoittaja: Pia

Tietokoneissa
on palautuspiste
eli aiempi tila,
joka on
vielä vakaa
tietokoneen
kaatuessa.

Minun
palautuspisteeni
ihmisenä
on armo.

Kun kaikki
kaatuu päälle,
armo jää.

Armon suoja
jää.

Kirjoittaja: Pia

Taidemaalari
Pablo Picasso
sanoi:
”En etsi, löydän.”

Minäkään
en etsi,
vaan löydän.

Luojan
kädenjälkiä.

Tiedonjyväsiä,
ymmärryksen
rakennuspalikoita.

Omilta poluiltani.

Kirjoittaja: Pia

Sähkölaitteissa
on oppimani mukaan
tyyppivikoja –
kullakin televisiomerkillä
tai muulla laitteella
osa, joka pettää
yleisimmin.

Autistina
minun tyyppivikani
on toisen ihmisen
mielen lukemisen
vaikeus.

Mutta –
tajuan
toisten systeemeitä
ja tarpeita.

Olisiko sittenkin
tyyppivian kääntöpuoli
joku muu
vahvuus?

Kirjoittaja: Pia

Leppäkertut lentelivät hiljaa tuulessa,
kukkien päällä.
Kirjoitan sinulle lorun
suloinen, viaton lapseni
linnunsulkakynällä.
Se maksaa viisi katajanmarjaa.
Jättiläinen sukkasillaan järven jäällä.
Sukassa oli reikä varpaassa
se luisteli järven päällä.
Esitys oli neljän hevosenkengän arvoinen.
Sadepisaroista oli tehty kaulakoru,
se oli kolme simpukkaa.
Taskunauris, joita oli kuparisia kaksi.
Jättiläinen mittasi ne päänsä päällä,
myös jäisellä pakkassäällä.
Jättiläisen linnan joulujuhlat,
jonne pääsy oli yksi kilikello.
Kilikelloja oli yksi,
niitä oli Joulukuusessa,
yksi oli poron korvanjuuressa.

Nimimerkki: Särkynyt enkeli

Muurahaiset
suunnistavat
ruoan lähteille
hajuilla merkattuja,
monen jo tallaamia
polkuja.

Toisinaan
yksinäinen muurahainen
lähtee tekemään
uutta polkua
uudelle
ruoan lähteelle.
Jättää hajumerkit,
niin että muut
voivat seurata perässä.

Edelläkävijät
meistä ihmisistä
toimivat samoin.

Minä olen
tuo
erilainen muurahainen.
Kannan korsia
uutta reittiä.
Rakennan
uutta pesää.

Seuraa ken haluaa.

Kirjoittaja: Pia

Sosiaalisessa
liikenteessä
toinen ihminen
ilmestyy
autistin kannalta
kuin salama
kirkkaalta taivaalta.
Yllättäen.

Aivan puun takaa
ja sosiaalisesti
ennakoivan
ajotavan
ohittaen, sille sokeana
ollen.

Aina
tarvittaisi
toimintasuunnitelma!

Tilanne kuin tilanne,
tavoite kuin tavoite.

Kirjoittaja: Pia

Autismia
on verrattu
tietokoneen
toimintaan.

Sitä se onkin!

Sovelluksia
eri toimille:
sellonsoitolle,
kotitöille,
liikunnalle,
esimerkiksi.

Pitää pitää
pallot ilmassa,
rutiinit käynnissä.

Kunnes taas
odottamaton
saa tietokoneen
kaatumaan.

Mayday, mayday!
Apua, apua!
Mikä auttaisi
takaisin reitille,
päiväjärjestykseen?

Mikä kääntäisi laivan kurssin?

Toimintasuunnitelma
tai ystävällinen ohje –
yhdet parhaista.

Suunnistus jatkuu
merikorttien
avulla.

Kirjoittaja: Pia

En minä tiedä
mitä aiot,
ajattelet,
tunnet,
jollet sano sitä
selkeästi
ja erikseen.

Jos minulla
autistina
on mielensokeus,
sinulla neurotyypillisenä
lienee osittainen
systeemisokeus:
vaikeus ymmärtää
rutiineja
ja toistuvan
toiminnan
vaiheita.

Onko niin,
että sokea
taluttaa sokeaa,
kun etsimme
yhteistä kieltä
toiminnalle
ja kanssakäymiselle?

Kirjoittaja: Pia

Huolten myrsky
täyttää mielen.

Kaaos,
epävarmuus tulevasta.

Ajatukset
kuin risteilyohjukset
kylvävät
tuhoa mielenrauhaan.

Tieto rauhoittaa hieman,
rukous
ja uskon harppaus
vielä enemmän.

Myrsky tyyntyy
liplattaviksi
laineiksi.

Kirjoittaja: Pia

Välissä auringon ja kuun varjon laakson
kasteinen helminauha ympäröi perhostytön
varpaiden kosketuksen avulla kukan siemenen
muuttaen sen ruiskaunokkipelloksi.
Ympärille keijukaiskehien,
joihin keskellä kuunsäde katsoo pikkuruista keijukaista,
kuin kukkaa keskellä tähtimeren.
Auringon ja kuun varjon laaksossa,
jossa heinäsirkat soittelivat sille viulua.
Keskellä tähtimeren.
Kalpean kuun alla.
Ja keijukainen herää sinikellojen soittoon
aamuauringon sipaistessa sen kasvoja.
Auringon ja kuun varjon laaksossa.

Nimimerkki: Särkynyt enkeli

Moni asia mielestä unhoittuu ja unhoittaa ne myös vois. Vaan lapsuuden muistot nuo palautuu, niitä niin vain ei pyyhitä pois.

Muistan perunamaan, heinäpellot ja haan, muistan keltaiset viljapellot. Kotikoivussain usein kiikkuessain, kuulin soittavan kirkonkellot.

Alta metrinen pojankossi ollessain minä ongelle rantaan väänsin. Onkimatoja purkkiin etsiessäin lehmänkakkarat kuivuneet käänsin.

Maitokannu näin, lensi kädestäin, äidin kanssa kun lypsyltä tultiin. Muistan tarkasti, aivan varmasti, kun pantiin perunat keväällä multiin.

Nyt olen raihnainen, tukka valkoinen, iltaa yksin mä istun vain. Kiikkutuolissain hurjat vauhdit ain otan lapsuutta muistellessain.

Kirjoittaja: Hannu Pirinen

Antiikin Kreikan
filosofi Herakleitos
sanoi
“kaikki virtaa”.

Syvällinen viisaus.

Eilinen päivä
muuttuu täksi päiväksi,
tämä päivä huomiseksi.
Yhä uudelleen.

Vain muutos on pysyvää.
Muutos aikakausissa
ja tavoissa,
muutos mielipiteissä
ja teorioissa.

Yritys
seisauttaa
ajan virta
on ennalta
tuhoon tuomittu.

Antaa siis
syyssateiden
huuhtoa kadut,
talven
kietoa maa lumivaippaan,
kevään
herätellä puut, kukat,
ihmiset, eläimet
ja vihdoin kesän
pukea luonto juhla-asuun.

Aina uudelleen.

Kirjoittaja: Pia

Odottavan aika on pitkä,
kuuluu sanonta.

Odotamme kevättä,
sitten kesää.

Odotamme bussia
tai junaa.

Odotamme
toiveiden täyttymistä.

Kristitty
odottaa rukousvastauksia.

Autistinen henkilö odottaa
ajastimen piippausta
tehtävää tehdessään.

Tietokoneen tiimalasi
ohjaa odottamaan
komennon toimeenpanoa.

Odottaminen
tekee tilaa uudelle,
valmistaa
uuden vastaanottamiseen.

Odottamisen välttämättömyys,
odottamisen taide!

Kirjoittaja: Pia

Olisi hienoa elää yhdessä,
tehdä asioita tiimissä.
Nauttia elämästä aidosti ilman riitoja,
voisiko hallitus tehdä parempia viivoja.

Jokaiselle kuuluu oikeus elää ja nauttia,
llman että hallitus leikkaa vähävaraisilta,
nyt toivon malttia.
Toivon että Suomen hallitus tulee vastaan vähävaraisia,
eikä leikkaa enempää,
vaan miettii parempia päätöksiä vaihtoehtoisia.

Kirjoittaja: Esa Peltonen

Kaliforniassa
on
hyvät
lainelautailu-
eli surffausolosuhteet.
Valtavia aaltoja
kesytettäviksi.

Minä surffailen
netissä,
YouTubessa,
ihaillen
matemaattisten yhtälöiden
ratkaisumalleja.

Vaikeimmat
aallot
saattavat löytyä
ihan läheltä,
vastapäätä
toista ihmistä.

Ilmiöt aaltoina,
kieli surffilautana.

Kirjoittaja: Pia

Sirkuksessa
on taidokkaita esityksiä:
eläintenkesyttäjä,
surmanajaja,
jousiampuja,
trapetsitaiteilija,
esimerkiksi.

Tunnelmaa
luodaan
musiikilla
ja sirkustirehtöörin
välijuonnoilla.

Mutta keskiössä
on erityistaidon
osaava
sirkusammattilainen.
Tunnelman ja taidon juhlaa.

Ehkä näin on
kaikessa esittämisessä:
musiikkikonsertissa,
teatteriesityksessä,
jopa taitoluistelussa
tai voimistelussa.

Esittäjälle
annetaan
esittämisrauha
ja esitys palkitaan
taputuksin.

Voisiko
autismikirjolainen
tarvita samaa
ihan arkisissa askareissa,
kuten myös
erityiskiinnostusten
kohdalla?

Tunnelmaa,
esittämistä,
arvostusta.

Kirjoittaja: Pia

Filosofi
Ludwig Wittgenstein
kirjoitti,
että siitä mistä ei voida puhua,
on vaiettava.

Mutta puheen jälkeen
avautuu uusi maailma,
jossa pätevät
musiikin lainalaisuudet.

Kun musiikki koskettaa
sanojen tuolla puolen,
ollaan herkän kauneuden
äärellä,
kyynelsilmin.

Taiteen puhdistava vaikutus,
antiikin viisautta mukaellen.

Kirjoittaja: Pia

Kaikki teokset seisovat sievästi rivissä.
Ei ole pölyä Eino Leinossa, Huovisen Veikossa, Romanovin kivissä.
Aakkoset järjestää aiheet ja alat.
Myllykirjeet ja Valitut palat.
Viereen Havukka-ahon jäi Haanpään Pentti.
On Päätalon teoksia metri ja sentti.
Nojaa Eeva Kilvestä pari Mikael Ilvestä,
niissä tutkitaan pissasta,
tuleeko terve kissasta.
Eräkirjoista löytyy “homenokkaa”,
Inarin onkijaa, Pallasta, Lokkaa.
Minne Yrjö Kokko ja Molli vie,
sinne johtaa Neljän Tuulen tie.
On myöskin Pälsiä, siperian vilua,
Viron murretta: Kympilä pilua.
Paljon tietoa ideoista,
pesukoneen huollosta, videoista.
Löytyy jännityshimoissa monia tapoja,
lukea Doylea, Sariolaa, Sapoja.
Numero ykkösen saatuani kilistän kipposta,
sarja silloin on täynnä, Pekka Lipposta.
Voin muutenkin jännittää, puristella palleista,
lukea teoksia hurjista ralleista,
joissa on Vatasta, Alenia, Kankkusta,
autourheilun tietoa, valistusta.
Silti aarteeni ovat Väinö Linna,
Leskisen Juice ja Canthin Minna.
Uuno Kailas ja Aleksis kivi,
joita on hyllyssä siisti rivi.
Löytyy politiikan palasia, tai koko kirjo,
jossain on mainittu Rusasen Pirjo.

Kekkosen Urho ja Vennamon Veikko,
joka oli muille puolueille peikko.
Teos Karjalaisen Ahdista, sekä Joutsan sahdista.

Myös runokirjoista löytyy melkoinen kasti
muun muassa Lounelan Pekka ja Eero Silvasti.
Osa niistä on meheviä, toiset täysin kuivia,
niin kuin tuo Parkkisen, Viisisataa huivia.
Syystä jostain kummasta
tykkään lukea Jaakko Summasta.

Tuo kirjani minulle mielihyvää,
tarua, tunnetta, tiedonjyvää.

Kirjoittaja: Hannu Pirinen

Pieksut kopsaa,
kirnu kolkkaa.
Potut tanssii ruplapolkkaa
ympärillään musta pata
syleilyssä hellanringin.

Pian pöydän täyttää rieska, maito
pottumuussi, paisti aito,
emäntä kun tirripaistin
kätevistä käsistään
pyörtää pirtin lämpimään.

Uuninpäällä pikku Yrjö
posket punaisina
henkseleitään rullaa.
Poismenneen maitohampaan koloon
painaa peukalollaan pullaa.

Väliin nenäänsä hän niistää,
syrjään kämmenen kun
räkätapin riistää.
Taitaa uupumus jo hiljaa
hieroskella pikkumiestä?
Selkään flanellista ruutupaitaa
uunin lämpö liimaa hiestä.

Mikäköhän ensin ehtii?
Äidin käsky: -Syömään! tulla,
uupumus ja uni,
vaiko loppua tuo pulla?

Ovensuussa, riepumaton päällä
venyttelee Musti.
Hienosti ja hallitusti
ääneen haukotella taitaa,
äidin harmaan varjon leikatessa
maton värikästä raitaa.

Sykähdyttää rengin rintaa
hyväolo hieroo mieltä.
Nuuhkii puhtaan paidan pintaa.
Eipä haise enää hieltä
lauantai kun painuu iltaan.

Yö päivää eeltään syrjään sysää.
Isä vielä istuviltaan
paikkaa matikoille rysää.

Lattialla kaksoistytöt,
Anna-Maria ja Liisa-Lotta.
Liisa leikkii nuken kanssa,
Annalla on alla potta.

Pian väsymys jo rengin penkkiin kaataa
turhaan unessakaan liikaa raataa
vaan näkee unta.
– Robottien luovan lunta.

Höyryävän muusipadan
äiti pirtin pöytään kantaa.
Pyynnön Yrjölle tuon antaa:
– Kipaisetkos Yrjö kulta
kamarista ukki hakemassa?
– Sais jo tupaan tulla,
en itse ehdi,
on vielä tekemistä mulla.

Liekö sallimus, vai pirtin henki,
vaiko kyllinherkkä hajuaisti?
Vääntäytyy jo ylös renki.

Onhan mieliruokaa tirripaisti.
Tuttu tuoksu sieraimiin näin
luikerteli salaa
hyvänonnentunteen kouraistessa sydänalaa.
Yrjö ukin kanssa palaa.

Näin on pirtin väki
kokoontunut pöydän ääreen.
Musti kiehnaa kaulaa isän sääreen.

Jos seuraa astiata vanhaa, puista,
on täynnä leipää-riihiruista.
Vaan häipyy siivu-siivun perään
leipäastiasta herkku.

Muistuu Yrjön mieleen Ville serkku,
kaukaa Ylivieskasta.
Hän näkee untakin vain rieskasta.

Ilta-aterian jälkeen saa äiti avun,
kaiken tarpeellisen.
Isä tiskaa,
Yrjö hoitaa huuhtomisen,
äiti huuhdottuja kuivaa.

Tyttäretkin tahollansa
askareisiin osallistuu,
-poissa tieltä,
sängynpäällä istuu.

Keinutuoliin ukki muistoihinsa vaipuu
keinutellen hiljaa hellään uneen taipuu.
Kyynel vierii alas poskipäitä
on mummin luo taas varmaan kaipuu.

Iltatöiden jälkeen hetki levätään
ja sulatellaan ruokaa.
Musti molemmista päistään huokaa.

Pian hämärä, tuo harmaanuttu,
pimeneväin iltain tuttu
pilkkopimeästä vakastaan lupaa:
– Kohta lakastaan tienoon ylle huntu musta.
Taas huomen tuokoon aherrusta.

Yö vilkkaa silmäniskun viekkaan.
Luottaa hienoon unihiekkaan.

Nyt iltahetki yötä kiskoo,
Tilley sammuu, varjot viskoo.
Jää valvomaan vain pirtin henki,
kuorsaa isäntä ja renki.

Siskonpeti huokuu rauhaa
kieputellen uninauhaa.

Kirjoittaja: Hannu Pirinen

Kaupungin valoja,
harmaita taloja.

Roskia, rapaa,
toivoisin että en
tuttuja tapaa.

Käy kivisin ilmein
ihmiset vastaan,
yksin tai raahaten
mukana lastaan.

Puristan nyrkkiä
sinistä, jäistä.

Vaan turha on valittaa.

-Mitäpä näistä!

Leipäjonossa seison,
kurkussa pala.
Rukoilen voimaa
etten itkeä ala.

Kirjoittaja: Hannu Pirinen

Taas valvon yöllä.
Mieli saa levätä ja vaeltaa vapaasti.

Keskittyminen käy työstä. Jatkuvaa yhteensovittamista tämä olemiseni.

Toimintakollaaseja.

Sello on kokoava linssi, joka tuo yhtenäisyyttä kokemiseen ja olemiseen.

Kirjoittaja: Pia

Minä olen hevonen
Minä olen keltainen banaani
Minä olen kukka
Minä olen syksy ulkona
Minä olen piano.

Kirjoittaja: Heidi

Autismivalmennus
ei ole
kuin lääkärikäynti:
käynti ja paluu ohjeilla
neurotyypilliseen arkeen.

Autismivalmennus
on olosuhde, elämäntapa:
ennakointia,
voimaannuttavaa vuorovaikutusta,
struktuuria, aktiivisuusterapiaa.

Kohdatuksi, kuulluksi
ja nähdyksi tulemista.

Autistista normaalia.

Kirjoittaja: Pia

Autistina
minulle eri ympäristöt
toimivat kuin pörssikurssit:
mitä missäkin ympäristössä
pidetään missäkin arvossa.

Kunpa aina
voisivat saada arvostusta
erilaisuus, armo
ja keskinäinen rakkaus.

Kirjoittaja: Pia

Tampereen
tuulisella stadionilla
juostaan kilpaa.

Este kerrallaan,
kierros kerrallaan,
ennätyksiä tavoitellen.

Minä olen
pikemminkin kilpikonna
kuin jänis,
vauhdin suhteen.

Ennätyskin on
vain jossain vaiheessa
päästä maaliin.

Muutamat esteetkin
saattavat kaatua matkalla.

No, kolhuista kyllä toipuu
ja aika parantaa.

Kirjoittaja: Pia

Opin tänään lääkäriltäni,
että autismia
voidaan pitää
erilaisuutena,
joka on ok.

Minä järjestelmien
ja teorioiden
verkostossa
sosiaalisuuden
sademetsässä.

Kai aika
minunkin
ottaa paremmin huomioon
erilaisuuden
näkökulma elämään.

Ja antaa sille tilaa
hengittää.

Kirjoittaja: Pia

Soi hienot hiphopit stereoista,
kirjoitan nyt asenteista noista.

Ikävä kuulla väkivallasta ja kiusauksesta,
voitteko lopettaa sekä nauttia lähimmäisen seurasta?

Se voi toista satuttaa ja jättää syvälle arpia sydämiin,
sanoilla ja teoilla on niin monta merkitystä ihmisiin.

Voidaanko kunnioittaa ja arvostaa toisiamme?

Ollaan tasaveroisia yhdessä,
maailmaa voimme tehdä parempaa tiimissä.

Annetaan jokaisen olla sitä mitä on
sekä tsempataan toista,
jokainen tahtoo nauttia ja saada sitä yhdenvertaisuutta.

Meistä jokainen haluaa kantaa asennearvoa,
eihän meistä kukaan halua olla yksin maailmassa,
jossa kaikki alkaa turpoa.

Nyt käytöstavat kunniaan,
enkä tahdo mitään selitystä, mutinaa.

Kirjoittaja: Esa Peltonen

Raitiovaunun
kolina kiskoilla.

Ohikiitävät autot.

Taivaalla
kirkuva lokki.

Viereisen pöydän
puheensorina.

Laivan sumutorven ääni.

Vedän keuhkot täyteen
meri-ilmaa
kesäisenä päivänä,
Kauppatorin kahvilassa.

Kirjoittaja: Pia

Jokainen
on omanlaisensa.

Erilaisuus
on rikkautta.

Ystäväni pohti,
että on
väärällä tavalla
erilainen.

Mitä tämä
sitten
voisi olla?

Varmaan jotain
yli erilaisuuden
käsitysten.

Kirjoittaja: Pia

On upeaa kertoa vaikuttamisesta,
vaikka työstä ja asumisesta.

Loistavaa kun pääsee kokemuksia kertomaan itsekin,
vaikka seminaareissa tai tapahtumissa hetkenkin.

Paneelissa voi jutella lisää ja vastailla upeisiin kysymyksiin,
kuulijat saavat asiasta lisää tietoa sekä arvokasta oppia vastauksiin.

Asioista on hyvä keskustella avoimesti ja reilusti,
hyvässä tiimissä on rautaista sekä vahvaa tekemisen tahtoa avoimesti.

Yhdessä voi tehdä asioita paremmaksi,
sekä vaikuttaa omilla teoilla työnantajan kanssa tiimipelaajaksi vahvemmaksi.

Kirjoittaja: Esa Peltonen

Hei

Joku päivä sattuu.
Joskus taas ei mitään.

Kirjoittaja: Paate

Kun pää-ni yl-le,
yh-ä ker-tyy,
synk-ki-ä pil-vi-ä,
ja us-va,
peit-tää Maan.

On mie-le-ni Rau-ha-ton!

SY-DÄ-ME-NI,
te-kee mi-tä tah-too,
te-kee mi- tä tah-too!

Hä-mä-räi-nen het-ki,
ei tie-dä, mi-hin joh-taa.

Yö, on hil-jaa,
yö on niin, hil-jaa.

Mi-hin lin-nut nuo,
läh-te-neet,
yö on niin hil-jaa.

Kai käy-neet,
ok-sil-laan nuk-ku-maan.

Mut-ta, mi-nä, en
un-ta-ni saa!

Mie-le-ni rau-haan,
tä-hän het-keen,

pal-jon, a-ja-tuk-sia,
mi-ten maa-il-maa voi-si pa-ran-taa?

Jos-pa su-mu,
ver-hon ta-kaa,
va-lo-a pil-kis-tää.

Jak-sat päi-väs-tä toi-seen mi-nu-a!
Jak-sat kan-nat-taa.

Vie-lä us-va ver-hon ta-kaa,
va-lo-a pil-kis-tää.

Sua kiit-tää saan.

Elää saa!

Saa us-ko-a päi-vään tu-le-vaan,
ja mie-le-ni rau-han saa!

Nimimerkki: Runoilija Sielu

Matka selviämisestä
elämänhallintaan
käy prosessiin luottamisen
kautta.

Sana siemeneksi,
kylvö kyynelin,
kasvu kontekstiin.

Usko,
että Korkein kuulee.
Usko, että Korkein vastaa,
ohjaa prosessia,
täydellisen suunnitelmansa
mukaan.

Kirjoittaja: Pia

Opin uuden sanan
järkevältä veljeltäni,
joka huolehtii moninaisista
käytännössä.

Minä, joka
luen, ajattelen,
kirjoitan, viestin,
teen askareita
vain minimin.

Taikasana siis:
elämän rakenne.

Jotain käytäntö/teoria-suhteen väliltä
itse kullakin.

Minulla suhde
haasteellisesti
10/90,
kun useilla lähempänä
50/50.

Siinä riittää
yhteensovitettavaa.

Kirjoittaja: Pia

Taas näitä,
kasvukriisejä.
Niitä riittää:
lapsuudesta nuoruuteen,
nuoruudesta aikuisuuteen,
aikuisuudesta vanhuuteen.

Koko kattaus.

Pitää tarttua siis
härkää sarvista:

rukoilla,
ulkoilla,
etsiä tietoa.

Viestiä,
sanoin ja kuvin,
ja kysyä neuvoa.

Aina matka
selviämisestä
elämänhallintaan.
Joka kriisin kohdalla.

Kirjoittaja: Pia

Mitä on vammaisuus?
Riippuu, keneltä kysyy.

Lääkäristä se voi olla
sairaus.

Poliitikan teossa
se voi olla
vähemmistökulttuuri-ilmiö.

Erityisopettajasta ja
sosiaalityöntekijästä
se voi merkitä
erityistarpeita.

Vanhemmista se voi olla
rakkaan lapsen
yksi ominaisuus.

Kuulovammaisesta
se voi olla
näköaisti superkykynä.

Riippuu, keneltä kysyy!

Kirjoittaja: Pia

Minulla on kaksi
äidinkieltä:
selkokieli
ja tieteen teoriat eli
käsitykset maailmasta.

Näiden väliin
jää yleiskieli,
usein liian vaativana
ratkaisuna,
sykkyräisenä lankakeränä,
jota saa selvitellä,
kääntää selkokielelle
ja tieteen teorioiksi.

Kirjoittaja: Pia

Tiedonjyvästä
hioutuu helmi,
aikanaan.

Mitä noista,
myrskystä vesilasissa,
kasvukivuista,
sitä odotellessa.

Kirjoittaja: Pia

Tuuli puun lehtiin pauhaa.
Ihmiset yksin hamuaa rauhaa.
Vaikka, elämän lanka pysy pinteessä kauaa.

Kirjoittaja: Eetu-Elmeri Vihmari

Eräs kala
saalistaa
sähkökenttiensä avulla.

Linnut muuttaessaan
suunnistavat
maan magneettikenttien
avulla.

Minä luovin
tyvenessä ja myrskyssä
viisaus karttana
ja armo kompassina.

Kirjoittaja: PH

Minun päässäni
on aukkoja ja kanjoneita,
joiden yli sanojen sillat
eivät oikein yllä.

Puhu sinä,
minä enemmänkin kuuntelen
ja ehkä kommentoin,
jos tavoitan
aaltopituutesi.

Puhu vain oleellista,
asioiden ydintä,
faktoja,
selkokieltä,
jotta pysyn kyydissä.

Kirjoittaja: PH

On sanonta, että jos ainoa työkalu
on vasara, kaikki ongelmat
näyttävät nauloilta.

Jos vasarasi
on huolenpito,
voi mennä holhouksen puolelle,
ylihuolehtimiseksikin.

Anna minun kokeilla siipiäni,
etsiä paikkaani ja tehtävääni
maailmassa.

Osallisuutta.

Oman korren kantamista kekoon.

Saada huolenpitoakin,
kun on sen paikka.

Kirjoittaja: PH