Rakenneultraäänitutkimuksessa tutkitaan sikiön rakenteet
Rakenneultraäänitutkimuksessa tutkitaan sikiön rakenteet. Tutkimuksessa nähdään kallo sekä kallon sisäiset rakenteet, selkäranka, raajat ja sisäelimet, kuten munuaiset, vatsalaukku, virtsarakko ja sydän. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan sikiön kasvu, mahdollinen kaksosraskaus, raskauden kesto sekä istukan sijainti ja lapsiveden määrä.
Milloin tutkitaan?
Seulontatutkimuksena tehtävä rakenneultraäänitutkimus tehdään tavallisimmin 18.-19. raskausviikoilla. Sikiön rakenteita voidaan tarvittaessa tutkia myöhemmässäkin raskauden vaiheessa.
Seulonnan tarkkuus
Ultraäänitutkimuksella voidaan selvittää noin 50-60 prosenttia sikiön merkittävistä rakennevioista. Rakenneultraäänitutkimuksessa voidaan myös tehdä löydöksiä, jotka saattavat merkitä lisääntynyttä riskiä kromosomipoikkeavuuteen. Tällaisia ovat muun muassa sikiön aivokammioiden katossa sijaitsevat plexus choriodeus -kudoksen kystat (nesterakkula) ja lievästi laajentuneet munuaisaltaat. Jos tällaisia löydöksiä havaitaan, niiden merkitys selitetään vanhemmille. On kuitenkin tärkeä tietää, että näitä löydöksiä esiintyy myös aivan normaaleissa raskauksissa.
Kromosomivikaa ei voida varmistaa ultraäänitutkimuksella, vaan siihen tarvitaan lapsivesitutkimus. Usein vanhempia myös kiinnostaa, voiko ultraäänitutkimuksessa saada selville lapsen sukupuolen. Sikiön sukupuolta ei voida aina varmasti selvittää ja siksi sukupuolta ei usein tutkimuksen yhteydessä kerrota.
- Salonen, R. (2006) Sikiödiagnostiikka. Teoksessa Perinnöllisyyslääkeitede, 294-306. Duodecim, Helsinki.
Viimeksi päivitetty 29.06.2016