Vertaistuen merkitys

Kehitysvammaliiton FASD-hankkeessa (2008–2011) järjestettiin vertaistukiryhmiä nuorille, joilla on FASD, ja heidän sijaisvanhemmilleen.

Nuoret ovat saaneet tavata vertaisryhmissä kaltaisiaan raskaudenaikaisen alkoholialtistuksen vaurioittamia nuoria. Ryhmissä he ovat saaneet kokea, etteivät he ole yksin asian kanssa.

Vertaisryhmien tavoitteet:

• Se, että jokainen nuori saisi kokemuksen, ettei hän ole ainoa, jolla on FASD.
• Se, että nuoret saisivat mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan toisten sijoitettujen nuorten kanssa ja jakaa FASD-diagnoosiin liittyviä asioita (miten minulle on käynyt näin, miksi olen tällainen) muiden saman diagnoosin saaneiden kanssa.
• Nuorten itsetunnon tukeminen.
• Selviytymiskeinojen ja itsesuojelun sekä sosiaalisten ja tunnetaitojen vahvistaminen.
• Tarjota mahdollisuus tutkia omaa elämäntarinaa voimaantuen ja eheytyen.
• Nuorten aktiivinen osallistaminen ja rohkaiseminen omien asioidensa käsittelyyn sekä ryhmässä että omassa verkostossaan.

Millaisista asioista puhuttiin?

Ryhmien tapaamisten teemoja olivat muun muassa rahan- ja ajankäytön hallinta, oman toiminnan ohjaus ja erilaisuuden hyväksyminen.

Tapaamisissa puhuttiin myös elämässä tärkeistä ihmisistä ja asioista, alkoholialtistuksen aiheuttaman vaurion tuomista haasteista, unelmista ja ystävyydestä.

Tapaamisten kulku oli yleensä seuraavanlainen:

1. kuulumisten jakaminen, tunnekierros tunnenuken avulla ja virittäytyminen
2. päivän teemaan tutustuminen
3. päivän päättäminen musiikkia kuuntelemalla.

Ajatuksia vertaisryhmien jälkeen

Vuosi ryhmien kokoontumisen jälkeen molemmille vertaisryhmille järjestettiin yhteistapaaminen.

Tapaamisen tarkoituksena oli saattaa vertaisryhmään osallistuneet nuoret jälleen yhteen ja samalla kerätä seurantatietoa heidän kuulumisistaan, vertaisryhmien merkityksestä sekä vertaistuen pitkäaikaisvaikutuksesta nuoriin.

Yhteistapaamisessa keskusteltiin nuorten kuulumisista ja samalla muisteltiin niitä haaveita ja unelmia, joita jokainen vertaisryhmään osallistunut oli aiemmin pohtinut ja esittänyt.

Kuulumisissa korostuivat monille nuorille tyypilliset asiat: opiskelu, oman asunnon hankkiminen, työpaikka, ihmissuhteet ja seurustelu sekä harrastukset. Vertaisryhmästä saatiin myös tietoa alkoholivaurioista sekä ystäviä, joihin nuoret olivat olleet yhteydessä vertaisryhmän jälkeen.

Vertaisryhmä rohkaisi ja voimaannutti nuoria toimimaan elämässään itsenäisemmin ja ottamaan vastuuta omista asioistaan sekä valoi uskoa siihen, että omat unelmat ja haaveet ovat toteutettavissa.

Monen nuoren haaveet ja unelmat näyttivät toteutuneen, tai ainakin ne ja elämä muilta osin olivat vertaisryhmän jälkeen menneet eteenpäin. Tämä havainto oli erityisen positiivinen, kun tiedettiin, että FASDiin usein liittyvien erityisvaikeuksien vuoksi esim. tulevaisuuden suunnittelu, ammattikoulutuksen suorittaminen, työpaikan saaminen ja työpaikan pitäminen voivat tuottaa hankaluuksia.

Vaikka kaikkien kohdalla oma unelma ei vielä ollut toteutunut, sen toteutuminen nähtiin mahdollisena lähitulevaisuudessa ja sitä jaksettiin odottaa. Moni nuorista tuntui olevan sinut itsensä kanssa ja tiedostavan paremmin omat heikkoutensa ja vahvuutensa.

Nuoret olivat rohkaistuneet toimimaan aktiivisemmin omassa elämässään ja olivat hakeneet itselleen myös apua ja tukea unelmiensa toteuttamiseen.