Rokkiajeluja ja mittasuhteita
- Äiti, voitko laittaa?
Herään unenpöpperöisenä ja tuijotan Uunon kädessä olevaa vahapurkkia.
- Nytkö? Pyhäaamuna seitsemältä?
- Niin.
Miten kehitysvammainen voi olla murkku?
Totta se on. Muutama finni on asettunut sinne tänne, poika haluaa jatkuvasti suihkuun, hän haluaa käyttää miesten tuoksuja, edes pesuaineita, ja kävelee jumalanpalveluskulkueessa mustat lasit päällä, tukka vahattuna.
Rakkautta ja sisaruksia
Ajattelin tässä blogissa ensin kertoa Uunon ja meidän kesästä, mutta huomasin, että kaikki Uunon kesän kohokohdat liittyivät yhteen asiaan: isosisaruksiin. Sananen siis heistä.
Monisyinen vertaistuki
Minua mietityttää sana ja asia vertaistuki. On mietityttänyt pidemmän aikaa. Vertaistuki siis tarkoittaa ”vertaisten”, samassa tilanteessa olevien tukea toisilleen.
Juhlaihminen
Äitienpäivä oli ihana. Uuno tapojensa mukaan hauskasti vuoti viikkokaupalla lahjayllätystä: ”äiti, haluaisitko sää, että sun lahja olis jotakin semmosta särkyvää”.
Hui mitä postia
Kehitysvammaperheenä (ärsyttävä sana!) täytyy sanoa, että tämä kevät on ollut aikalaista horroria. Kaikki alkoi siitä, kun yhtenä viattomana kevättalven päivänä postilaatikosta tupsahti kirje.
Haastattelu 11-vuotiaan sairasvuoteelta
Hei, mitä kuuluu?
Hyvää
Mikä on olo?
No vähän kurkku kipeä ja vähän ripulia, tai no vähän enemmänkin.
Onko kehitysvammaisuus muotia?
Kehitysvammaisuuden kanssa on vähän sama ongelma kuin teologiassa sanotaan olevan Jumalan kanssa. Siitä ei voi puhua (kehitysvammaiset toivovat, että heissä nähtäisiin ihminen, ei vamma) mutta siitä täytyy puhua.
Pidä itsestäsi huolta!
Uunon ei tarvitse tehdä uudenvuodenlupauksia, sillä hän elää varsin säntillistä elämää. Uuno ei pelkästään sopeudu rajoihin, vaan kunnioittaa niitä yli kaiken.
Vähemmän ruokaa, enemmän räppiä
Uuno on onnellisen oloinen poika.