FASD-lasten käyttäytyminen

Lapsilla, joilla on FASD, on usein ongelmia käyttäytymisessä ja sosiaalisissa taidoissa. Näiden ongelmien taustalla on alkoholialtistuksen aiheuttama neurologinen vaurio. Usein tähän kietoutuvat myös psyykkiset tekijät, kuten epävakaat kasvuolot ja puutteet varhaisessa vuorovaikutuksessa.

Yksi keskeinen ominainen piirre näillä lapsilla on impulsiivisuus. Heillä voi olla myös suuria vaikeuksia ymmärtää syy- ja seuraussuhteita. Tämän vuoksi he tarvitsevat huomattavasti ikäisiään enemmän valvontaa ja ohjausta.

Alla on eritelty FASD-lasten tyypillisiä käyttäytymispiirteitä.

Vaikeus säädellä ympäristöstä tulevia ärsykkeitä

• Käy ylikierroksilla sosiaalisissa tilanteissa erityisesti, jos huone on täynnä ihmisiä tai jos läsnä on vieraita ihmisiä.
• Ylireagoi tilanteisiin; tunnereaktiot ovat usein odotettua voimakkaampia.
• Nopeat mielialan muutokset, laukaisevana tekijänä voi olla näennäisen pieni asia.
• Ongelmia tarkkaavuudessa.
• Vaikeutta saattaa asioita loppuun.
• Tapana kadottaa esineitä tai laittaa niitä vääriin paikkoihin.

Vaikeus ymmärtää syy-seuraussuhteita, erityisesti sosiaalisissa tilanteissa

• Vaikuttaa tietämättömältä käyttäytymisensä seurauksista, etenkin sosiaalisista seurauksista.
• Huono arvostelukyky sen suhteen, kehen luottaa.
• Keskeyttää, ei osaa ajoittaa puhetta suhteessa kuulijaan.
• Ei ymmärrä vihjeitä, vaan tarvitsee voimakkaita, selkeitä ohjeita.
• Rakastaa huomion keskipisteenä olemista.

FASD-lasten käyttäytymisen sääntely on vaikeaa

Lapsia, joilla on alkoholin aiheuttama vaurio, kuvataan välittömiksi ja rakastaviksi. Suhteessa toisiin ihmisiin he ovat luottavaisia, jopa kritiikittömän luottavaisia, mistä seuraa myös hyväksikäytön vaaroja.

Taipumus impulsiiviseen toimintaan tuottaa herkästi ennakoimattomia tilanteita ja hankaluuksia. FASD-lasten on vaikea pitää lupauksiaan, ja yhtä vaikea heidän on ymmärtää, miksi he toimivat vastoin hyviä aikomuksiaan. Heidän on myös vaikea hahmottaa syy- ja seuraussuhteita, mistä puolestaan aiheutuu vaaratilanteita, kun ei ymmärretä, mitä toiminnasta voi seurata itselle tai toisille.

Sosiaalisia sääntöjä, jotka lapset tavallisesti oppivat kuin itsestään, joudutaan usein opettamalla opettamaan. Käyttäytymisen säätelyn vaikeuden vuoksi myös tunteiden säätely voi olla hankalaa, ja lapsi saattaa ylireagoida tilanteisiin. Toisaalta sensorisen herkkyyden vuoksi lapsi voi myös ylikuormittua tilanteissa, joissa on paljon samanaikaisia ärsykkeitä, esimerkiksi kun ihmisiä on paljon läsnä.