Lakien soveltamisjärjestys

Yleislakeja ovat mm. sosiaalihuollon asiakaslaki, sosiaalihuoltolaki, varhaiskasvatuslaki sekä perusopetuslaki. Erityislakeja ovat mm. kehitysvammalaki sekä vammaispalvelulaki.

Yleislain mukaiset palvelut ovat lähtökohtaisesti ensisijaisia suhteessa erityislain nojalla myönnettäviin palveluihin. Oikeus erityislain mukaisiin palveluihin syntyy, mikäli henkilö ei saa tarvitsemiaan palveluita yleislain perusteella.

Päätöstä tehtäessä tulee soveltaa asiakkaalle edullisempaa lakia. Koska erityishuollon palvelut ovat yleensä asiakkaalle maksuttomia, tulee kehitysvammalaki sovellettavaksi useimmissa tapauksissa. Hyvinvointialueella ei esimerkiksi ole oikeutta järjestää asumispalveluita sosiaalihuoltolain nojalla, koska se on asiakkaalle epäedullisempaa.

Hallinto-oikeudet ovat lukuisissa päätöksissään todenneet, että jos henkilö ei saa riittäviä palveluita yleislain nojalla, hänelle on järjestettävä palvelut kehitysvammalain nojalla erityishuoltona. Nämä päätökset ovat koskeneet mm. asumispalveluita, aamu- ja iltapäivätoimintaa ja tilapäishoitoa.

Yleis- ja erityislain väliseen suhteeseen liittyy normaalisuuden periaate, joka on eräs keskeinen lähtökohta palveluita järjestettäessä. Normaalisuus tarkoittaa oikeutta elää kuten valtaosa ihmisistä elää ja oikeutta saada kaikille tarjolla olevia palveluita yhdenvertaisesti muiden kanssa. Normaalisuutta ja vammaispalveluiden toissijaisuutta ei ole perusteltua tulkita niin, että yleislain mukaiset palvelut katsottaisiin kategorisesti riittäviksi myös vammaisten ihmisten tarpeisiin.

Normaalisuuden periaatteen ytimenä voidaan sen sijaan pitää ajatusta siitä, että vammaiselle henkilölle tulee pyrkiä palvelujen ja tukitoimien kautta turvaamaan mahdollisuus päästä samalle lähtöviivalle muiden kanssa sekä toimia ikänsä, kehitystasonsa ja yksilöllisten kykyjensä mukaisesti yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.

Mikäli yleislakien mukaiset palvelut ja tukitoimet eivät riitä tähän tavoitteeseen pääsemiseen, on turvauduttava erityislakeihin, joiden tarkoituksen on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Suurin osa kehitysvammaisten henkilöiden tarvitsemista palveluista ja tukitoimista myönnetään joko vammaispalvelulain tai kehitysvammalain perusteella.

Lakien soveltamisjärjestys muuttui 1.9.2009

Lakien soveltamisjärjestys kehitysvammalain ja vammaispalvelulain osalta muuttui 1.9.2009 vammaispalvelulain muutoksen yhteydessä. Vammaispalvelulaista tuli ensisijainen suhteessa kehitysvammalakiin. Tämä on kuitenkin lähinnä periaatteellinen muutos.

Muutoksen vaikutuksesta myös kehitysvammaisille henkilöille järjestetään palvelut ensisijassa vammaispalvelulain mukaisesti, jos sama palvelu sisältyy sekä kehitysvammalakiin että vammaispalvelulakiin. Muutoksella ei ole ollut tarkoitus puuttua erityishuollon tarpeessa oleville henkilöille järjestettävien erityishuoltopalveluiden järjestämiseen.

Kehitysvammaiselle henkilölle voidaan edelleen järjestää palveluita kehitysvammalain nojalla, jos vammaispalvelulain nojalla järjestettävät palvelut eivät olisi asiakkaan kannalta riittäviä tai sopivia.

Vammaislainsäädäntö muuttuu 1.1.2025. Tämän jälkeen kaikki palvelut järjestetään vammaispalvelulain tai yleislakien perusteella. Kehitysvammalain perusteella ei enää järjestetä palveluita eikä asiakkaille tehdä erityishuolto-ohjelmia.

Teksti: Lakimies Minna Kaipinen, Kehitysvammaisten Tukiliitto. Muokattu 3.6.2024: Liisa Murto, Lehti ja kumppanit.