Runot
Tällä sivulla on Vernerin lukijoiden runoja.
Voit lähettää oman runosi julkaistavaksi lomakkeella: Lähetä runo
Lue myös vinkit runojen kirjoittamiseen: Vinkit runojen kirjoittamiseen

Tällä sivulla on Vernerin lukijoiden runoja.
Voit lähettää oman runosi julkaistavaksi lomakkeella: Lähetä runo
Lue myös vinkit runojen kirjoittamiseen: Vinkit runojen kirjoittamiseen
Suopursu kukkii,
rahkasammal, aava rannaton.
Ei toista kukkaa,
niin kaunista kuin tuo suopursu.
Ihana tuoksu siitä lähtee,
se hehkuu kauneuttaan.
Ei toista ole sen vertaista,
kuin suopursu tuo.
Kedonkukkia sinulle tuon,
sylin täydeltä niitä suon.
Antoisia vuosia sinulle toivotan,
elon polkua, kun sä taivallat.
Kedonkukkia syliisi kannan
ja pienen suudelman
poskelles annan.
Sademetsä soitteli hiljaa rumpuansa,
oli mennyt kesä takana.
Takana kaukaisten sademetsien ja vuorten
syntyi pieni joki,
joka sykki elämää.
Siellä ui kalat, linnut, intiaani-ihmiset.
Asuin metsässä ja näin auringon nousun.
Ja uljaan laskun,
luona pienen joen suiston.
Silloin tunsin ensi kerran
rakkauden kosketuksen huulillani,
kun intiaanipoika suuteli minua.
Hellyyttä ei voi sanoin kuvata.
Kuinka kaunis onkaan sumuinen, aamuinen sademetsä.
Meri loiskusi,
aallot löi rantaan.
Sinä, istuit päässä laiturin.
Ajatellen, kuinka vuodet vierivät.
Vain pieni sininen aalto toi ystävät luoksesi sun.
Silloin saapuu purjevene valkoisin purjein,
heiluttaen tytölle rantaan.
Kyllä hallitus leikkaa
ja itselle he nostavat palkkaa.
Missä on tasa-arvo tää,
ovatko päättäjät ihan tyhjää?
Eikö kansa hallitusta voi kaataa?
Ei yhteiskuntaa tämmöisellä voi pelastaa.
Että niiltä,
jotka ei voi puolustaa ollenkaan,
hallitus tekee kunnon painajaista yhteiskuntaan.
Kesä
on lämmin tuulenvire
aurinkoisena päivänä.
Kesä
on jätski ja mansikat.
Ja herneet.
Kesä
on laineiden liplatus
laiturilta katsottuna.
Kesä
on mökkireissu
ja mökkirannan
kalansaalis.
Kesä
on rennompaa otetta
elämänmenosta.
Kirjoittaja: Pia
Kierrän, kierrän kosmoksen kahvaa, tähtirataa,
linnunratojen taakse.
Rouva Gauntina
Herra Kuun luokse.
Joutsen tähtisiipinen
avaruutta pitkin kiersi.
Rouva Gaunt sen päällä ratsasti ja
posliinikupista teetä joi.
Vuosisadat vierivät planeettojen ohi,
kun linnunrataa pitkin
Rouva Gaunt käveli maasta kuuhun.
Pyörtäen sen pimeän puolen ympäri
takaisin liukumäkeä, tähtikaarta pitkin
takaisin maahan.
Maan mereen niin,
että loiskahti.
Mutta koska oli noita
vain isovarvas kastui.
Kuu loisti keltaisena tähtitaivaalla.
Unelmointi,
rukoilu -
tärkeää
elämässä.
Miten muuten
osaisi kulkea
kohti omaa
elämäntehtävää?
Unelmat,
liitävät linnut,
suunnistusta
kiinnostusten
kartalla.
Jalkojen alla
arjen rajat,
jalat kiinni
nykytodellisuudessa.
Eteenpäin
siiven isku
kerrallaan.
Aulassa on Vappuna juhlat.