Runot

Kun kesä aiķa oli kaunein
Oli ystäviä myös mullakin
Ne käskemättäkin tulla tais
Nyt vaikka käskis
Ei niitä sais
Ne oli pienoiset siivekkäät
Ja mustalakkiset siropäät
Ne tuli tänne kun lumi suli
Katosi kun syksy tuli
Heistä talveksi yksi
Vain jäi tänne luokseni
Asumaan
Se ympärilläin hyräeli hyppi
Nyppi pääse eli

Me marjametsästä tulimme
jaloin uupunein illansuussa.
Ja varrella polun tutun
kukki viime kanervat kesän.
Katsokaa, eräs meistä huusi
tuossa kuollut korento on.
Ja me seisahduimme ja näimme
että kehtoonsa vaalenpunaiseen
sen kanerva ottanut on.
Se lepäsi hohtavin siivin
päässä päivänsä ainoan.
Oli kesänsä tullut ja mennyt
kera auringon kiertämän.
Miten kaunis voi elämä olla
vaikka lyhyt ja rahtunen.
Minä mietin
kun tuulessa hiljaa
soi kellot kanavan.

Suopursu kukkii,
rahkasammal, aava rannaton.
Ei toista kukkaa,
niin kaunista kuin tuo suopursu.
Ihana tuoksu siitä lähtee,
se hehkuu kauneuttaan.
Ei toista ole sen vertaista,
kuin suopursu tuo.

Kedonkukkia sinulle tuon,
sylin täydeltä niitä suon.
Antoisia vuosia sinulle toivotan,
elon polkua, kun sä taivallat.
Kedonkukkia syliisi kannan
ja pienen suudelman
poskelles annan.

Sademetsä soitteli hiljaa rumpuansa,
oli mennyt kesä takana.
Takana kaukaisten sademetsien ja vuorten
syntyi pieni joki,
joka sykki elämää.
Siellä ui kalat, linnut, intiaani-ihmiset.
Asuin metsässä ja näin auringon nousun.
Ja uljaan laskun,
luona pienen joen suiston.
Silloin tunsin ensi kerran
rakkauden kosketuksen huulillani,
kun intiaanipoika suuteli minua.
Hellyyttä ei voi sanoin kuvata.
Kuinka kaunis onkaan sumuinen, aamuinen sademetsä.

Meri loiskusi,
aallot löi rantaan.
Sinä, istuit päässä laiturin.
Ajatellen, kuinka vuodet vierivät.
Vain pieni sininen aalto toi ystävät luoksesi sun.
Silloin saapuu purjevene valkoisin purjein,
heiluttaen tytölle rantaan.

Kyllä hallitus leikkaa
ja itselle he nostavat palkkaa.
Missä on tasa-arvo tää,
ovatko päättäjät ihan tyhjää?
Eikö kansa hallitusta voi kaataa?
Ei yhteiskuntaa tämmöisellä voi pelastaa.
Että niiltä,
jotka ei voi puolustaa ollenkaan,
hallitus tekee kunnon painajaista yhteiskuntaan.

Kesä
on lämmin tuulenvire
aurinkoisena päivänä.

Kesä
on jätski ja mansikat.
Ja herneet.

Kesä
on laineiden liplatus
laiturilta katsottuna.

Kesä
on mökkireissu
ja mökkirannan
kalansaalis.

Kesä
on rennompaa otetta
elämänmenosta.

Kirjoittaja: Pia

Kierrän, kierrän kosmoksen kahvaa, tähtirataa,
linnunratojen taakse.
Rouva Gauntina
Herra Kuun luokse.
Joutsen tähtisiipinen
avaruutta pitkin kiersi.
Rouva Gaunt sen päällä ratsasti ja
posliinikupista teetä joi.
Vuosisadat vierivät planeettojen ohi,
kun linnunrataa pitkin
Rouva Gaunt käveli maasta kuuhun.
Pyörtäen sen pimeän puolen ympäri
takaisin liukumäkeä, tähtikaarta pitkin
takaisin maahan.
Maan mereen niin,
että loiskahti.
Mutta koska oli noita
vain isovarvas kastui.
Kuu loisti keltaisena tähtitaivaalla.