Runot

Vaikka musiikki
on ääntä,
se on myös
sanojen hiljaisuutta.

Annetaan
rakennustelineet:
tyylilaji, sävellaji,
tahtilaji, tempo,
dynamiikka.

Kappaleen
saavat sitten aikaan
muoto ja suunta,
intonaatio ja tulkinta,
soitettaessa.

Vaikka musiikki
on ääntä,
se on myös
sanojen hiljaisuutta.

Runon sanojen selitykset:

Tyylilaji: Tyylilaji kertoo, miltä aikakaudelta musiikki on. Tyylilajeja ovat esimerkiksi barokki ja romantiikka.

Sävellaji: Sävellaji kertoo, mitkä sävelet ovat ylennettyjä tai alennettuja. Sävellajeja ovat esimerkiksi C-duuri ja G-molli.

Tahtilaji: Nuottien laskeminen tahdissa. Tahdissa voi laskea esimerkiksi kolmeen.

Tempo: Tempo kertoo, kuinka nopeasti tai hitaasti soitetaan.

Dynamiikka: Dynamiikka kertoo, kuinka kovaa tai hiljaa soitetaan.

Tulkinta: Kappaleen voi tulkita eli soittaa esimerkiksi iloisesti.

Intonaatio: Intonaatio kertoo, kuinka puhtaasti soitetaan. Esimerkiksi sellon soitossa intonaatio kertoo, kuinka hyvin sormi asettuu sellon kielellä sävelen kohdalle.

Maslowilla,
joka kirjoitti
teorian ihmisen tarpeista,
oli tekoälyn mukaan,
sanonta:

Jos ainoa
työkalusi
on vasara,
kaikki ongelmat
näyttävät nauloilta.

Entä jos tarvitaan
saha, hohtimet,
metrimitta tai vesivaaka?

Onneksi
meitä on moneksi,
eri näkökulmia
vaativiin tilanteisiin.

Jumala,
anna minulle
viisautta
olla varsinkin
vesivaaka
ja antaa
armollinen arvio.

Maailmankaikkeus
on niin suuri.

Pyykkivuori
kasvaa
päivä päivältä.

Juhlien hulina
huolestuttaa.

Parasta toimia
kuin lentokone,
pieniä ohjausliikkeita
reaktioina
olosuhteisiin.

Tänään tutkin
yhden tähden.

Tänään pesen
yhden
koneellisen pyykkiä.

Tänään mietin
strategian juhliin.

Sitten lepään.

Kirjoittaja: Pia

Kuuluu hiljainen ääni
vanhan myllyn.
Ison peltosaran viljat kypsyy.
Ruis kohta valmis puintiin.
Vanha mylly saa hommia.
Se viljat jauhaa.
Leivän tuoksu täyttää pirtin.
Ohessa roikkuu leivät rukiiset.
Isännälle leipä maistuu.

Hämähäkki rouva
hopeaa kutoo.
Pian verkko valmis
saaliita varten.
Kun hiivit aivan hiljaa
voit nähdä hopeoidun verkon.
Siellä hämähäkki rouva
vaanii saalistaan.
Pian verkko värähtää
ja saalis kiinni jää.

Usein iltaisin katson tähtiä
taivaan.
Ja sua aattelen
"Tää totta kai voisi olla".
Sinä pienenä tähtenä tuikit
mulle tummalla iltataivaalla.

Monet päivät takana.
On aamu niin tyyni.
Ja metsä on hiljaa
tuudittaen aamuista
hopeista viljaa.
Syksyisen sadon korjaa
mehiläiskunta.
Vaan purkki on
tarpeen hieman.
Hunajaa
kun uusi aamu
puiden takaa punajaa.

Illalla me kohdataan.
Kuun sillalla tavataan.
Sinä olit poika vaaleatukkainen.
Ja minä sinuun
niin hullun lailla rakastuin.

Metsoukko riemuitsi siitä
kun on jälleen uusi kevät.
Hän röyhisteli rintaansa
tosi, uljaasti
ja näytti kuinka
kevät saa aikaan
vanhassa ukkometsossa
uutta elämää.
Kuuluisa ukkometso
röyhisteli rintaansa
yhdelle upealle naaraalle.
Silloin alkoi taisto
naaraskoppelosta.
Koivujen ja leppien latvoissa
istui heitä
yksi toisensa jälkeen
kadoten iltaan hämärään.

Jossakin kaukana huuteli
aivan hiljaa huuhkaja
ikiomaa sävelmäänsä
huhuu, huhuu.
Kumman vaimea ääni
kuului kauaksi
saaren toiselle laidalle
jossa huhuili toinen huuhkaja.

Kevät oli vaihtunut toukokuuhun.
lehdet hiertyivät
pienen pienille silmuille.
Satoi vettä yön aikana.
Silmut isonivat.
Kesä oli tulossa.
Ukkometsolla
oli monta pientä
terhakasta untuvikkoa.
Naaraskoppelon poikaset
hukkuivat välillä
metsän vihreään ruohikkoon.

Kun kesä aiķa oli kaunein
Oli ystäviä myös mullakin
Ne käskemättäkin tulla tais
Nyt vaikka käskis
Ei niitä sais
Ne oli pienoiset siivekkäät
Ja mustalakkiset siropäät
Ne tuli tänne kun lumi suli
Katosi kun syksy tuli
Heistä talveksi yksi
Vain jäi tänne luokseni
Asumaan
Se ympärilläin hyräeli hyppi
Nyppi pääse eli