Vernerin selkokieliset sivut

Onko maapallo
litteä vai pyöreä?

Onko vammaisuus
vika vai ominaisuus?

Kokemuksiin
perustuva uskomus
on linssi,
jonka läpi
maailmaa katsotaan.

Kirjoittaja: Pia

Kuun kalpea loiste valaisee
mustahuppuisen miehen yrttitarhaa.
Kauniit yrtit tarhassa laulavat
kosmoksen laulua
kosmoksen kalpeassa valossa
linnunlaulun musiikin tahtiin.
Tähtihiiri juoksee
kuun ja tähtien välissä,
sillä on tähti otsassa.
Auringonpaiste valaisee
maailmojen reunat.
Kosmoksen porteista
tulvien täyttäen
koko maailmankaikkeuden,
varjojen hajotessa
kosmoksen tumman syliin.
Tumman kalpeat varjot peittävät
kuun kalpeuden ja
aurinko sen takaa loistaa,
ilmestyy esiin hymyillen.

Kirjoittaja: Särkynyt enkeli

Noidalla kiehui padassa soppa,
sammakoita täynnä oli koppa.
Musta kissa istui ikkunalla,
sillä oli silmät sikkuralla.
Luurangot tanssivat kelmeässä kuun valossa.
On noidalla haamu vieraana talossa,
mutta haamu ei näy auringonvalossa.
On pihalla myös kurpitsamies Jack.
Näen hänet mielessäni,
sillä on päänä kurpitsa ja
vartalona ja käsivartensa luudanvarsi
ja yllään sillä on haalarit.
Mulla samalla on vieressäni rotta,
mutta onkohan tämä loru totta?

Nimimerkki: Särkynyt enkeli

Hän tuli taloon,
jonka hän rakensi perheelleen.
Hän jätti kotinsa, vuosiksi.
Palattuaan kotiinsa,
hän katsoi kotinsa peiliin.
Hän näki ne
samat kädet, kasvot ja jalat,
kuin silloin,
kun hänen oli lähdettävä
puolustamaan isänmaatamme.
Tai lähti hän sinne
avuksi sotilaille.

Joku
ei palannutkaan koskaan kotiin.

Kului vuosi,
jotkut joutuivat jättämään
kotinsa iäksi tai vuokraamaan.

Hän palasi katsomaan kotia.
Katsoi sitä kohtaa,
jossa oli kodin sydän, keittiö.
Se oli poltettu tai palanut.

Hänkin “juopoksi, puliukoksi”
haukuttu mies,
perusti perheen,
osti, rakensi tai vuokrasi kodin,
ja teki paljon työtä.

IHMISET!

Älkää puhuko kuolleista pahaa.
Ja kenestäkään pahaa.

Kaikki me olemme arvokkaita!

Jokainen ihminen on oma itsensä.

Kysyn nyt,
onko hänen hyvä olla,
joka pilkkasi, haukkui
ahkeraa työtä tekevää vanhaa ihmistä?

Mihin unohtuivat kultaiset, hyvät tavat
ja sanat anteeksi ja kiitos?

Ja miten ajattelet sinä,
jolla on “kaikki hyvin”,
ihmistä, jolla ei ole kotia?

Kerro nyt, kerro?

Katsokaa,
hän lähti nyt,
kodistaan.
Viimeinen leposija hänellä on.

**

Tämä runo on omistettu kaikille niille,
jotka puolustivat isänmaatamme.
Ja isäni muistolle ja äitini muistolle.

Nimimerkki: Minulla on koti Pyhännällä