Itsemääräämisoikeuden rajoittaminen

Kaikilla ihmisillä on oikeus itsemääräämiseen. Myös erityishuoltoa ja palveluja toteutetaan ensisijaisesti yhteisymmärryksessä erityishuollossa olevan henkilön kanssa.

Toisinaan kehitysvammaisen ihmisen itsemääräämisoikeutta joudutaan rajoittamaan. Näin voi olla esim. tilanteessa, jossa henkilö itsemääräämisoikeuttaan käyttäessään aiheuttaisi vakavaa vaaraa joko itselleen tai muille.

Itsemääräämisoikeuden rajoittamisen tulee aina perustua lakiin. Sosiaalihuollon asiakkaan itsemääräämisoikeudesta säädetään tarkemmin laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000). Kehitysvammaisten ihmisten itsemääräämisoikeuteen liittyvistä rajoitustoimenpiteistä säädetään myös laissa kehitysvammaisten erityishuollosta (kehitysvammalaki).

• Katso myös Itsemäärämisoikeus ja lainsäädäntö.

Itsemääräämiskykyiseen henkilöön ei kehitysvammalain nojalla saa kohdistaa mitään rajoitustoimenpiteitä.

Aina viimesijainen keino

Rajoitetoimenpiteisiin turvautuminen on aina viimesijainen keino. Ennen kuin rajoitetoimenpiteisiin turvaudutaan, on henkilökunnalla ja toimintayksiköillä aina velvollisuus etsiä muita keinoja tilanteen ratkaisemiseksi.

Henkilökunnan ammattitaidolla ja vuorovaikutustaidoilla on itsemääräämisen toteutumisen kannalta erittäin suuri merkitys.

Vähimmän rajoittamisen periaate

Jos rajoitetoimenpiteen käyttöön joudutaan turvautumaan, tulee aina noudattaa vähimmän rajoittamisen periaatetta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on aina käytettävä lievintä mahdollista rajoitustoimenpidettä ja mahdollisimman lyhytkestoisesti.

Tilanteen ratkaisemiseksi on käytettävä sellaisia keinoja, jotka auttavat tilanteen ratkaisemisessa mutta rajoittavat henkilön itsemääräämisoikeutta niin vähän kuin mahdollista. Toisin sanoen, ei ole mahdollista valita ”järeämpää” rajoittamisen keinoa varmuuden vuoksi.

Itsemääräämistä rajoittavat toimenpiteet

Rajoitetoimenpiteiden käytöllä tarkoitetaan rajoitetoimenpiteiden käytön kohteeksi joutuneen henkilön perusoikeuksien rajoittamista. Käytännössä henkilöä estetään tekemästä jotakin tai hänet pakotetaan tekemään jotakin vastoin tahtoaan tai tahdosta riippumatta.

Kehitysvammalain rajoitustoimenpiteitä koskevien säännösten perusteella voidaan rajoittaa seuraavia perusoikeuksia:

• oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (perustuslaki, 7 §)
• yksityiselämän suoja, silloin kun se suojaa henkilön oikeutta määrätä itsestään (perustuslaki, 10 §)
• omaisuudensuoja (perustuslaki, 15 §).

Rajoitustoimenpiteet kehitysvammalaissa

Kehitysvammalakiin on kirjattu tarkasti ne rajoitustoimenpiteet, joiden käyttö on sallittua. Nämä rajoitustoimenpiteet ovat:

• kiinnipitäminen (42 f §)
• aineiden ja esineiden haltuunotto (42 g §)
• henkilöntarkastus (42 h §)
• lyhytaikainen erillään pitäminen (42 i §)
• välttämättömän terveydenhuollon antaminen vastustuksesta riippumatta (42 j §)
• rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö päivittäisissä toiminnoissa (42 k §)
• rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö vakavissa vaaratilanteissa (42 l §)
• valvottu liikkuminen (42 m §)
• poistumisen estäminen (42 n §).

Kaikkien muiden kuin edellä listattujen rajoitustoimenpiteiden käyttö erityishuollossa on kiellettyä.

Milloin, missä ja kuka voi käyttää rajoitustoimenpiteitä?

Erityishuollossa voidaan käyttää yllä listattuja rajoitustoimenpiteitä ainoastaan silloin, kun

1. laissa säädetyt rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevat yleiset edellytykset täyttyvät ja
2. kutakin rajoitustoimenpidettä koskevat erityiset edellytykset täyttyvät.

Jotta rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää, tulee kaikkien seuraavien niin sanottujen yleisten edellytysten täyttyä:

• Erityishuollossa oleva henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia.
• Rajoitustoimenpiteen käyttäminen on välttämätöntä hänen terveytensä tai turvallisuutensa taikka muiden terveyden tai turvallisuuden suojaamiseksi taikka merkittävän omaisuusvahingon ehkäisemiseksi.
• Muut, lievemmät keinot eivät ole tilanteeseen soveltuvia tai riittäviä.

Lisäksi kustakin kehitysvammalakiin kirjatusta rajoitustoimenpiteestä (42 f-n §) on säädetty erikseen ns. erityiset edellytykset, joiden tulee täyttyä, ennen kuin kyseistä rajoitustoimenpidettä voidaan käyttää.

Missä rajoitustoimenpiteitä saa käyttää?

Toimintayksikössä, jossa rajoitustoimenpiteitä käytetään, on oltava henkilökuntaa paikalla ympäri vuorokauden.

Rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää sekä tahdosta riippumattomassa että vapaaehtoisessa erityishuollossa, kun järjestetään tehostettua palveluasumista tai laitospalveluja julkisessa tai yksityisessä toimintayksikössä.

Poikkeuksen muodostaa pidempikestoinen poistumisen estäminen, jota voidaan käyttää ainoastaan tahdosta riippumattomassa erityishuollossa.

Käytön edellytyksenä on asiantuntijatiimin tuki

Tehostetun palveluasumisen tai laitospalvelun toimintayksiköllä, jossa rajoitustoimenpiteitä käytetään, on oltava käytettävissään riittävä lääketieteen, psykologian ja sosiaalityön asiantuntemus vaativan hoidon ja huolenpidon toteuttamista ja seurantaa varten.

Tärkeää on, että asiantuntijatiimi tosiasiassa tuntee yksikön, sen toiminnan ja asiakkaat.

Yksiköllä ei tarvitse olla palkattuja asiantuntijoita omana työvoimana, vaan asiantuntijat voivat olla käytettävissä esim. ostopalvelusopimuksella tai useamman yksikön yhteisenä asiantuntijatiiminä.

Se, että yksiköllä on tarvittaessa käytettävissään kunnallisina palveluina lääkärin tai psykologin palveluja, ei kuitenkaan riitä.

Rajoitustoimenpiteet työ- ja päivätoiminnassa

Jos sekä yleiset että erityiset edellytykset rajoitustoimenpiteiden käytölle täyttyvät, voidaan työ- ja päivätoiminnassa tarvittaessa käyttää seuraavia rajoitustoimenpiteitä:

• kiinnipitäminen
• aineiden ja esineiden haltuunotto
• henkilöntarkastus
• päivittäisissä toiminnoissa käytettävät rajoittavat välineet ja asusteet.

Jos asiakkaalla on laitospalveluissa tai tehostetun palveluasumisen palveluyksikössä tehty päätös rajoitustoimenpiteiden käytöstä (esimerkiksi valvottu liikkuminen, pidempikestoinen poistumisen estäminen tai rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö), voidaan tätä päätöstä toimeenpanna myös työ- ja päivätoiminnassa. Tällöin toimintayksiköllä on kuitenkin oltava käytettävissään riittävä lääketieteen, psykologian ja sosiaalityön asiantuntemus.

Kuka voi käyttää rajoitustoimenpiteitä?

Rajoitustoimenpiteitä voivat käyttää ainoastaan yksikön henkilökuntaan kuuluvat sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöt.

Jos esimerkiksi avustaja ei ole yksikön henkilökuntaa, hän ei voi osallistua rajoitetoimenpiteeseen. Myöskään opiskelijat eivät ole lain tarkoittamia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä.

On työnantajan vastuulla huolehtia siitä, että rajoitustoimenpiteiden käyttöön osallistuvat vain sellaiset henkilöt, joilla on tehtävään riittävät ammatilliset valmiudet. Esimerkiksi opiskelijoiden kohdalla on arvioitava, riittääkö opiskelijan ammattitaito rajoitustoimenpiteeseen osallistumiseen. Rajoitustoimenpiteen käyttö ei voi koskaan olla yksin opiskelijan vastuulla.

On kuitenkin huomattava, että esim. hätävarjelutilanteessa jokaisella on oikeus puolustaa itseään ja muita oikeudettomalta hyökkäykseltä.