YK:n vammaissopimus

YK hyväksyi vuonna 2006 vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (Convention on the Rights of Persons with Disabilities, CRPD). Tämä lyhennetään usein YK:n vammaissopimukseksi, YK:n vammaisten ihmisoikeussopimukseksi tai yleissopimukseksi. Sopimus koostuu 50 artiklasta.

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus on yksi YK:n kuudestatoista ihmisoikeussopimuksesta. Sopimuksen vammaisen henkilön määritelmä on melko laaja ja koskee myös esimerkiksi mielenterveyskuntoutujia. Sopimus kieltää kaikenlaisen vammaisiin henkilöihin kohdistuvan syrjinnän. Se ei tuo vammaisille henkilöille mitään uusia ihmisoikeuksia, vaan pyrkii erittelemään jo olemassa olevien oikeuksien täytäntöönpanokeinoja vammaisten henkilöiden olosuhteet huomioiden.

Vammaissopimuksen keskeiset periaatteet ovat

• yksilön itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen
• syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus
• vammaisten henkilöiden osallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan
• esteettömyys ja saavutettavuus.

Sopimuksen lähtökohtina ovat myös sukupuolten välinen tasa-arvo, erilaisuuden kunnioittaminen, vammaisten henkilöiden hyväksyminen osana ihmisten moninaisuutta sekä vammaisten lasten oikeuksien kunnioittaminen.

Sopimuksen voimaantulo

YK:n vammaissopimus tuli voimaan 3.5.2008. Suomi allekirjoitti sopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan vuonna 2007, ja talletti ratifioimiskirjansa 11.5.2016. Näin ollen sopimus ja sen valinnainen pöytäkirja tulivat Suomessa voimaan 10.6.2016.

Myös EU on ratifioinut sopimuksen. Kaikki EU:n jäsenmaat ovat allekirjoittaneet sopimuksen ja useimmat maat ovat sen myös ratifioineet. EU:n vuosille 2010–2020 laatiman vammaisstrategian tavoitteena on auttaa vammaissopimuksen määräysten täytäntöönpanossa niin EU:n kuin jäsenvaltioiden tasolla.