Vammaissopimuksen tausta

YK:n mukaan noin 10 prosentilla maailman väestöstä on jokin vamma. Heistä noin 80 prosenttia asuu kehitysmaissa.

YK:n vammaissopimus heijastaa yleismaailmallista ajattelutavan muutosta, jossa vammaisuuteen suhtaudutaan yhä enemmän ihmisoikeuskysymyksenä lääketieteellisen tai hoidollisen näkökulman sijaan. Vammaisilla henkilöillä on samanlainen oikeus ihmisyyteen kuin vammattomilla henkilöillä.

Sopimus korostaa vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta. Ajattelutavan muutoksen myötä vammaiset henkilöt nähdään itsenäisinä subjekteina, joiden tulee saada osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.

YK:n vammaissopimus velvoittaa sopimusvaltioita varmistamaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien täysimääräisen toteutumisen kaikille vammaisille henkilöille sekä toteuttamaan tarvittavat lainsäädännölliset, hallinnolliset ja muut toimet sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien täytäntöönpanemiseksi.

Vammaissopimuksen toteutumisen edellytyksenä on asennemuutos. Siksi allekirjoittaneet maat sitoutuvat myös edistämään ennakkoluulojen poistamista ja lisäämään tietoa vammaisuudesta. Sopimuksessa sovitaan myös valvontajärjestelmistä, jotta ihmisoikeuksien toteutumista voidaan seurata.

Sopimusneuvotteluissa oli mukana jäsenvaltioiden ohella myös vammaisjärjestöjen laaja edustus. Vammaisjärjestöt ovat pitäneet esillä Nothing about us, without us! -iskulausetta: Ei mitään meistä ilman meitä! Toisin sanottuna vammaisia henkilöitä koskevia päätöksiä ei saa tehdä ottamatta vammaisia henkilöitä mukaan neuvotteluihin. Tämä mainitaan myös sopimuksen 4. artiklassa.

Sopimuksen lähtökohdat ovat samat kuin monissa muissakin ihmisoikeussopimuksissa. Sopimuksella vahvistetaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kuuluminen myös vammaisille henkilöille ja kielletään vammaisiin kohdistuva syrjintä.

Sopimus kattaa kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet sekä taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Ihmisoikeudellinen ajattelu laajenee näin koskemaan alueita, joita on perinteisesti pidetty harkinnanvaraisina. Esimerkki tästä on sopimuksen 19. artikla, jossa todetaan, että vammaisella henkilöllä on yhdenvertaisesti muiden kanssa oikeus valita asuinpaikkansa sekä se, kenen kanssa ja missä hän asuu.

Valinnaisella pöytäkirjalla vahvistetaan yleissopimuksella tunnustettujen ihmisoikeuksien suojaa perustamalla yksilövalitusjärjestelmä sekä mahdollistetaan vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean omasta aloitteesta tapahtuva tutkintamenettely.