Toimintakyvyn näkökulma

Lääketieteellinen näkökulma paneutuu henkilön fyysisiin ja psyykkisiin vammoihin ja niiden ilmenemismuotojen ja syiden tunnistamiseen. Toimintakyvyn näkökulmasta tarkastellaan sen sijaan henkilön vammaisuutta eli sitä, miten hänen vammansa vaikuttavat päivittäiseen selviytymiseen, osallisuuteen ja hyvinvointiin. Nämä näkökulmat eivät ole vastakkaisia vaan täydentävät toisiaan ja kokonaiskuvaa.

Toimintakyvyn rajoitteet kertovat osallisuuden esteistä ja avun ja tuen tarpeista ja sen vahvuudet toiminnan ja oppimisen voimavaroista ja mahdollisuuksista. Kehitysvammaisen ihmisen kohtaamat vaikeudet johtuvat useimmiten siitä, että hänen oma toimintakykynsä ja tilanteesta nousevat suoriutumisen vaatimukset ovat ristiriidassa keskenään. Tällöin hän tarvitsee tukea. Tuen määrä ja laatu riippuvat toimintarajoitteiden asteesta ja tilanteen vaativuudesta. Se voi olla henkilöstä ja tilanteesta riippuen henkistä tukea ja kannustusta, opastusta ja ohjausta, käytännön auttamista tai huolenpitoa ja hoivaa.

Kehitysvammaiset ihmiset ovat toisiinsa nähden hyvin erilaisia. Monen kehitysvammaisen henkilön toimintarajoitteet ovat suhteellisen vähäisiä ja he kykenevät suoriutumaan monista tavallisista toiminnoista melko hyvin. Joidenkin toimintarajoitteet ovat taas hyvin laaja-alaisia ja vaikeita. Toimintakyvyn näkökulmasta onkin perusteltua puhua kehitysvammaisuuden kirjosta.

Toimintakyvyn käsite

Toimintakyky on laaja yläkäsite, joka kuvastaa yksilön mahdollisuuksia ja edellytyksiä selviytyä päivittäisessä elämässä. Vakiintuneessa kansainvälisessä määritelmässä, jolle myös useimmat toimintakyvyn arviointimenetelmät perustuvat, puhutaan

• käsitteellisestä
• sosiaalisesta ja
• käytännöllisestä toimintakyvystä.

Toimintakyky on monen tekijän summa. Siihen vaikuttavat niin yksilön kyvyt ja taidot kuin hänen sosiaaliset suhteensa ja roolinsa ja hänen psykofyysinen terveydentilansa. Suuri merkitys on myös sillä, millaista tukea hän saa eri toimintatilanteisiin.

Eri ihmisillä korostuvat erilaiset toimintarajoitteet ja eri vahvuudet. Jonkun vahvuuksiin kuuluvat hyvät sosiaaliset suhteet ja sosiaaliset taidot, toinen on käytännön taidoissa parhaimmillaan. Jonkun toimintarajoitteet ovat suurimmat fyysisen toimintakyvyn alueella, toisella kommunikoinnin vaikeudet haittaavat suoriutumista eniten. Onkin tärkeätä ymmärtää, että toimintakyvyn profiili on jokaisella omanlaisensa. Yksilöllisten tukitoimien suunnittelu edellyttää aina henkilön toimintakyvyn profiiliin perehtymistä.

Toimintakyky ei ole aina sama

Toimintakyvyllä tarkoitetaan kykyä toimia tilanteen ja olosuhteiden vaatimalla tavalla. Toimintakyky merkitsee aina suhdetta ihmisen ja hänen ympäristönsä välillä.

Toimintakyky riippuu myös olosuhteista ja henkilön eri tilanteisiin saamasta tuesta, ei vain hänen yksilöllisistä ominaisuuksistaan. Joissakin tilanteissa ja olosuhteissa henkilö voi olla hyvin vammainen, mutta joissakin tilanteissa ei lainkaan. Henkilön toimintakyvystä eri ympäristöissä tehtävät havainnot ja arviot eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään. Siksi toimintakykyä arvioitaessa kiinnitetään aina huomiota myös toimintaympäristöön. Tätä voidaan kutsua toimintakyvyn ekologiseksi arvioinniksi.

Ekologisessa arvioinnissa on tarkasteltava myös tukiverkkoja ja niiden tapoja toimia kehitysvammaisen henkilön kanssa. Esimerkiksi toimintaympäristön moninaiset säännöt, rutiinit, järjestelyt ja vakiintuneet toimintatavat voivat joko tukea tai rajoittaa henkilön toimintakykyä.

Henkilön kehitysvammaisuuteen liittyviä haittoja ja rajoituksia tulee tarkastella suhteessa hänen ikävaiheeseensa ja niihin kehitystehtäviin, joita siihen normaalisti kuuluu. Henkilön toimintakyky kehittyy vuosien mittaan oppimiskokemuksien kertymisen myötä. Sekä käsitteellisiä, sosiaalisia että käytännön taitoja opitaan koko ajan lisää, kuka enemmän ja nopeammin, kuka vähemmän ja hitaammin.

Toisaalta sairaudet ja ikääntymisen mukanaan tuomat vaivat voivat heikentää henkilön toimintakykyä. Jos tällaisia riskitekijöitä on tiedossa, henkilön toimintakyvyn ja siinä ilmenevien muutosten seuraaminen on erityisen tärkeätä.

Henkilön toimintakykyä voidaan tukea esim. opettamalla uusia taitoja, mukauttamalla ympäristöjä ja tilanteita ja antamalla tukea tilanteista suoriutumiseen. Usein pienikin tuki ja kannustus tilanteiden jäsentämiseen ja niissä toimimiseen kohentaa kehitysvammaisen henkilön toimintakykyä merkittävästi.

Osa toimintarajoitteista voi johtua lisävammoista

Kaikkia henkilöllä ilmeneviä toimintakyvyn rajoitteita ei pidä automaattisesti selittää kehitysvammaisuudella. Puheessa ja kommunikaatiossa, aistitoiminnoissa tai motoriikassa ilmenevät ja somaattiseen tai mielenterveyteen liittyvät vaikeudet voivat heikentää psykososiaalista toimintakykyä entisestään ja estää henkilöä saavuttamasta edellytystensä mukaista elämänhallinnan tasoa.

Monet näistä haitoista tai lisävammoista ovat ainakin osittain hoidettavissa tai kuntoutettavissa. Erityisesti näkö- ja kuulovammat jäävät usein tunnistamatta ja pahentavat kehitysvamman aiheuttamia vaikeuksia.

(Kirjoittaja: Heikki Seppälä, 2022)