Tyypilliset haasteet koulunkäynnissä
Tutkimus on osoittanut että lapsilla, joilla on FASD on paljon muistin ja oppimisen vaikeuksia. Heillä on ikätovereihinsa verrattuna selvästi enemmän vaikeuksia tarkkaavuudessa, toimintojen suunnittelussa, työskentelystrategioissa ja työmuistissa. Tutkimuksen mukaan koulunkäynnin haasteisiin ei ole vaikuttanut se, onko lapsella ollut päällepäin näkyviä alkoholivaurion tunnusmerkkejä. (Ks. Seppälä 2017; Green, Mihic, Nikkel, Strade, Rasmussen, Munoz & Reynolds 2009)
Sikiöaikaisen alkoholialtistuksen aiheuttamat keskushermostovauriot ovat pysyviä. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että vaikka lapsen taidot kehittyvätkin, todennäköistä on, että hän tarvitsee tukea koko koulunkäyntinsä ajan.
Tuen kohde ja muodot vaihtelevat eri ikäkausina
Tarvittavan tuen kohteet ja muodot vaihtelevat eri ikäkausina, mutta tukitoimenpiteiden tarve on jatkuva. Tämä on asia, jota ei aina jakseta ymmärtää, vaan suhtaudutaan lapsen kuntoutukseen ja tukeen liian projektimaisesti.
Keskushermoston vauriot ja niihin liittyvät oppimisen ongelmat vaihtelevat lapsesta toiseen. Tyypillisiä piirteitä on muistiongelmat, tilasuhteiden hahmottamisen vaikeudet sekä matematiikan ja käsitteiden välisten suhteiden kehittymisen hankaluudet. Haasteet painottuvat eri lapsilla eri tavalla. Joillakin lapsista voi olla ongelmia hahmottaa sanallisen viestien merkityksiä, joka vaikuttaa esimerkiksi ohjeiden ymmärtämiseen. (Seppälä 2017; Fagerlund 2013)
Tilasuhteiden hahmottamisen vaikeuksiin liittyy usein sosiaalisia vaikeuksia. Monilla lapsilla, joilla on FASD on tiettyä sosiaalista kömpelyyttä ja sokeutta tai vaikeuksia havaita sosiaalisten tilanteiden vivahteita. Tämän vuoksi lapset ovat kohtalaisen alttiilta joutumaan kaveripiirissä omituiseen asemaan, jopa kiusatuksi. Tämä tuo luonnollisesti oman vaikeuskertoimensa koulunkäyntiin.
Myös sosiaalisiin tilanteisiin ja uusiin ympäristöihin sopeutuminen on tyypillinen ongelmakohta: uudet tilanteet aiheuttavat sen, että lapsi voi olla vähän aikaa lukossa.
Koulumaailmassa pärjääminen kärsii myös siksi, että näiden lapsien jaksaminen voi vaihdella hetkellisesti suurestikin.
On huomattu, että luokkatilanteissa käyttäytymnen voi vaihdella ennustamattomasti. Huomio voi kiinnittyä oppimistilanteissa epäolennaisuuksiin. Se voi ilmetä hajanaisena puuhasteluna ja tilanteeseen sopimattomana kommentointina. Tällainen käytös koetaan usein opettajien ja luokan muiden oppilaiden puolesta häiritsevänä ja siksi ajan mittaan siihen voidaan suhtautua hyvin kielteisesti. (Ks Seppälä 2017; Kjellmer& Olswang 2013)
Koulun tuella ja muulla kuntoutuksella on useita lähtökohtia. Yksi lähtökohta on tehostetusti harjoitella heikkoja taitoja ja pyrkiä niiden kehittämiseen. Jos käytetään lukemisvaikeutta esimerkkinä, tämä tarkoittaa lukemaan oppimiselle tärkeiden taustataitojen, äänteiden tunnistamisen ja kirjain-äännevastaavuuden harjoittelua.
Toinen lähtökohta tuelle on harjoitella kompensoivia taitoja, joiden avulla heikkojen taitojen aiheuttamaa haittaa voi kiertää. Lukemisvaikeuden osalta tämä voi tarkoittaa esimerkiksi opiskelustrategioiden ja vaikkapa muistiinpanotekniikoiden hyvää opettelua.
Selviytymisen keinoihin kuuluu myös oman vaikeuksien ymmärtäminen ja niiden työstäminen: henkilö oppii ymmärtämään, minkälaiset asiat ovat minulle vaikeita, mitkä helppoja ja miten on selviytynyt niistä.
- Omien vaikeuksien ja kykyjen hahmottaminen selkeyttää minäkuvaa.
Kuntoutuksesta osa on vaikeuksien kuntoutusta ja osa sen oppimista, miten selviytyä. Varsinaisen vaurion aiheuttajan syyn (oman äidin alkoholinkäyttö) työstämisen aika voi tulla myöhemmin, vasta aikuisiällä.
Lähde:
Seppälä, Heikki (2017). Erilaiset Eväät. Kirja kehitysvammaisuudesta. Kehitysvammaliitto.
Viimeksi päivitetty 09.11.2022