Elämänhallitsemattomuuden asiantuntija
Kun suhaan uuden työpaikkani, isohkon seurakunnan, eri puolilla, milloin vauvaperheitä, milloin surevia tapaamaan, kuuntelen välimatkoilla paljon radiota.
Blogi - Elämänmausta tinkimättä
Satu Kreivi-Palosaari on oululainen toimittaja, pappi ja omaishoitaja, joka tarjoaa kerran kuussa välähdyksiä AGU-pojan ja hänen perheensä elämään. Elämä lievästi kehitysvammaisen Uunon seurassa on vaativaa, värikästä, ja samalla myös tavattoman hauskaa. Elämänmakua ovat rivit ja rivinvälit pullollaan - joskus maku on karvas, joskus aivan mansikkainen!
Kommentoi ja ota kantaa! Kommentin voit jättää blogikirjoituksen lopussa olevalla lomakkeella.
Suuren palapelin kokoamista
Tässä blogissa me vanhemmat käymme pienen keskustelun siitä, miten olemme pärjänneet, kun lapsen yllättävästä kehitysvammadiagnoosista on kulunut seitsemän vuotta.
Ei jotakin vähemmän, vaan paljon enemmän
13-vuotiaassa poikalapsessa on jotakin hyvin liikuttavaa. Niin lapsi ja ääni kuitenkin kuin miehen. Niin rakas ja kengän koko 43. Niin hankala ja niin suloinen!
Enemmän rakkautta, rohkeutta ja rentoutta
Uudenvuoden keskeinen ajatukseni on kolmen R:n ohjelma: Enemmän rakkautta, rohkeutta ja rentoutta. Niitä toivon itselleni.
Joulukalenteri toi joulun
Uuno tuijottaa mikroaaltouunin kelloa.
– Joko, joko?
Toppuuttelen, että vielä pitää 6 minuuttia jaksaa odottaa. Kolmen minuutin kuluttua väsähdän aneluun.
- No soita!
Taiteilijaelämää
Meidän perheessä taiteilijantuska on päivittäistä. Uuno suunnittelee kiihkeästi uutta bändikokoonpanoa, biisiä, kirjaa tai johonkin mahdolliseen julkaisuun liittyviä juhlia.
Vaikeita kysymyksiä
Kirkkokahveilla Uuno keskustelee toisen henkilön kanssa. Tämä tiedustelee, missä koulussa Uuno on. Uuno kertoo iloisesti koulunsa. Kaveri menee hiljaiseksi ja parahtaa:
- Ethän sinä ole kehitysvammainen!
Kouluautodraamaa
Kehitysvammaisilla lapsilla on lasten kunnosta riippuen vaihteleva määrä aikuisia tukenaan luokassa, ip-kerhossa, harrastuksissa, sijaishoidossa. Esimerkiksi Uunon luokassa on viisi lasta ja opettaja ja 1-2 avustajaa.
Oma elämä – ei kenenkään muun
Kirkkoreissulla ihmettelimme, kun Uuno meni ihan ventovieraan ihmisen viereen ehtoollispöydässä siunattavaksi. Kun tiedustelimme, miksei hän meidän vanhempien kanssa tullut pöytään, vastaus tuli napakasti.
- On mulla omakin elämä.
Totuus ja tehtävä
Blogin kirjoittaminen äidin ja omaishoitajan näkökulmasta on toisinaan aika vaativaa. En aio ajautua kirjoittamaan vain epäkohdista tai palvelujärjestelmän epäonnistumista, vaikka niistäkin kerran kuukaudessa kirjoitus syntyisi ketterästi.
