Kun juhlapölyt on huuhdeltu suusta
Saimme viettää ihanaa juhlaa viikonloppuna. Uunon kirja Onko joskus nyt? Uuno -pojan filosofiaa (Marketiimi) julkaistiin.
Blogi - Elämänmausta tinkimättä
Satu Kreivi-Palosaari on oululainen toimittaja, pappi ja omaishoitaja, joka tarjoaa kerran kuussa välähdyksiä AGU-pojan ja hänen perheensä elämään. Elämä lievästi kehitysvammaisen Uunon seurassa on vaativaa, värikästä, ja samalla myös tavattoman hauskaa. Elämänmakua ovat rivit ja rivinvälit pullollaan - joskus maku on karvas, joskus aivan mansikkainen!
Kommentoi ja ota kantaa! Kommentin voit jättää blogikirjoituksen lopussa olevalla lomakkeella.
Entä huomenna?
Äiti, koska minä kasvan?
Koko ajan. Myös yön aikana.
Paljonko olen pitkä nyt?
Noin 140 senttiä.
Entä huomenna?
Juhlaihminen vauhdissa
Uunon elämästä valehtelematta 80 % sujuu juhlia suunnittelemalla. Juhlien aiheita ovat tietenkin omat ja perheenjäsenten syntymäpäivät tai muut juhlat.
Tosimies elää elämäänsä – kiusaaja on syrjäytynyt
Se oli joulukuinen ilta, kun Uunon musiikkiterapiassa vietettiin syksykauden viimeistä iltaa. Uuno oli selvästi hyötynyt rumputerapiasta, jonne hän on aina lähtenyt mielellään.
Miljoona miljoona miljoona ruusua!
Viime viikolla hyökkäsin kiireellä erään työpäivän päätteeksi Uunon bändin Äijien kevätkonserttiin. Olipa ihana!
Elämänhallitsemattomuuden asiantuntija
Kun suhaan uuden työpaikkani, isohkon seurakunnan, eri puolilla, milloin vauvaperheitä, milloin surevia tapaamaan, kuuntelen välimatkoilla paljon radiota.
Suuren palapelin kokoamista
Tässä blogissa me vanhemmat käymme pienen keskustelun siitä, miten olemme pärjänneet, kun lapsen yllättävästä kehitysvammadiagnoosista on kulunut seitsemän vuotta.
Ei jotakin vähemmän, vaan paljon enemmän
13-vuotiaassa poikalapsessa on jotakin hyvin liikuttavaa. Niin lapsi ja ääni kuitenkin kuin miehen. Niin rakas ja kengän koko 43. Niin hankala ja niin suloinen!
Enemmän rakkautta, rohkeutta ja rentoutta
Uudenvuoden keskeinen ajatukseni on kolmen R:n ohjelma: Enemmän rakkautta, rohkeutta ja rentoutta. Niitä toivon itselleni.
Joulukalenteri toi joulun
Uuno tuijottaa mikroaaltouunin kelloa.
– Joko, joko?
Toppuuttelen, että vielä pitää 6 minuuttia jaksaa odottaa. Kolmen minuutin kuluttua väsähdän aneluun.
- No soita!
