Satu Kreivi-Palosaari on oululainen toimittaja, pappi ja omaishoitaja, joka tarjoaa kerran kuussa välähdyksiä AGU-pojan ja hänen perheensä elämään. Elämä lievästi kehitysvammaisen Uunon seurassa on vaativaa, värikästä, ja samalla myös tavattoman hauskaa. Elämänmakua ovat rivit ja rivinvälit pullollaan - joskus maku on karvas, joskus aivan mansikkainen!
Kommentoi ja ota kantaa! Kommentin voit jättää blogikirjoituksen lopussa olevalla lomakkeella.
Uuno aloitti seitsemännen luokan. Hän on innoissaan. Koulupaikka siirtyi vähän ja uusia tyyppejä tuli luokalle. Uunolla on suuri huoli, ymmärtävätkö vanhemmat, että häntä ei saa hakea enää koulusta, koskaan eikä missään tapauksessa.
Olen vuosikausia toitottanut usealla palstalla, kuinka ”elämää ei hallita” ja ”elämä on tässä ja nyt”. Saattavat olla aika ärsyttäviäkin sloganeita, mutta sellaiseen suuntaan on homma itsellä mennyt.
Huh huh, aivan naurattaa miten viime viikosta selvittiin. Ohjelmassa oli Uunon lääketutkimuskeikka Helsingissä ja samalla reissulla AGU-perheiden tapaaminen ja aivan ehdottomana huipentumana Uunon siskon pojan ristiäiset.
Saan viikoittain viestejä ihmisiltä, jotka ovat tavanneet Uunon kaupungilla. Usein kommentit ja viestit liikuttavat minua. Uuno on halannut jotakin ihmistä hetkellä, jolla tämä on tarvinnut halausta.
Eilen illalla tuli Uunolta kaunis pyyntö: - Äiti, lue mulle Kalevalaa. Kaivoin ääntä nopeammin esille Lasten Kalevalan, jonka Uuno sai syntymäpäivälahjaksi.
Tänä aamuna tein sen ensimmäistä kertaa. Mittasin pienellä vaaleanpunaisella (sori) mittalusikalla jauhemaista lääkettä vesitilkan sekaan. Iltapäivällä tapahtuma toistuu. Illalla kolmannen kerran.
Kuulemme yön aikana, että Uuno nukkuu huonosti. Hänellä on nuha.
Tuomiosunnuntain aamuna – kirkkoon lähtiessäni – vilkaisin sähköpostia. Siellä oli uutinen.
Enää en säikähdä, kun se jytinä alkaa.
Saimme viettää ihanaa juhlaa viikonloppuna. Uunon kirja Onko joskus nyt? Uuno -pojan filosofiaa (Marketiimi) julkaistiin.