Satu Kreivi-Palosaari on oululainen toimittaja, pappi ja omaishoitaja, joka tarjoaa kerran kuussa välähdyksiä AGU-pojan ja hänen perheensä elämään. Elämä lievästi kehitysvammaisen Uunon seurassa on vaativaa, värikästä, ja samalla myös tavattoman hauskaa. Elämänmakua ovat rivit ja rivinvälit pullollaan - joskus maku on karvas, joskus aivan mansikkainen!
Kommentoi ja ota kantaa! Kommentin voit jättää blogikirjoituksen lopussa olevalla lomakkeella.
Totta se on. Muutama finni on asettunut sinne tänne, poika haluaa jatkuvasti suihkuun, hän haluaa käyttää miesten tuoksuja, edes pesuaineita, ja kävelee jumalanpalveluskulkueessa mustat lasit päällä, tukka vahattuna.
Ajattelin tässä blogissa ensin kertoa Uunon ja meidän kesästä, mutta huomasin, että kaikki Uunon kesän kohokohdat liittyivät yhteen asiaan: isosisaruksiin. Sananen siis heistä.
Minua mietityttää sana ja asia vertaistuki. On mietityttänyt pidemmän aikaa. Vertaistuki siis tarkoittaa ”vertaisten”, samassa tilanteessa olevien tukea toisilleen.
Äitienpäivä oli ihana. Uuno tapojensa mukaan hauskasti vuoti viikkokaupalla lahjayllätystä: ”äiti, haluaisitko sää, että sun lahja olis jotakin semmosta särkyvää”.
Kehitysvammaperheenä (ärsyttävä sana!) täytyy sanoa, että tämä kevät on ollut aikalaista horroria. Kaikki alkoi siitä, kun yhtenä viattomana kevättalven päivänä postilaatikosta tupsahti kirje.
Hei, mitä kuuluu?
Hyvää
Mikä on olo?
No vähän kurkku kipeä ja vähän ripulia, tai no vähän enemmänkin.
Kehitysvammaisuuden kanssa on vähän sama ongelma kuin teologiassa sanotaan olevan Jumalan kanssa. Siitä ei voi puhua (kehitysvammaiset toivovat, että heissä nähtäisiin ihminen, ei vamma) mutta siitä täytyy puhua.
Uunon ei tarvitse tehdä uudenvuodenlupauksia, sillä hän elää varsin säntillistä elämää. Uuno ei pelkästään sopeudu rajoihin, vaan kunnioittaa niitä yli kaiken.
Uuno on onnellisen oloinen poika.
Kun Uunon diagnoosi viitisen vuotta sitten tuli, soitin aika pian AGU-yhdistyksen silloiselle puheenjohtajalle Pirjolle, jolla on aikuinen AGU-poika Antti. En muista puhelusta juuri muuta kuin että nyyhkytin koko ajan.